Tässä äidin arkea. Aamulla kello 06.00 herätyskello aloittaa raivostuttavan pirinän, ylös kahvinkeittoon, sitten herättelemään lasta, kurjin homma puoliunista lasta alkaa pukemaan ja sitten lähdetäänkin jo pika pikaa päiväkotiin,että ehditään sinne klo 07.00.
Poika sisälle ja toivot että ei tulisi mitään viivytyksiä. Sieltä turbo vauhdilla junalle, peukalot ja varpaat pystyssä toivoen ettet myöhästy, jotta kerkeisit vaihtamaan bussiin.
Bussilta äkkiä työpaikalle, huh. Sielä sitten ovatkin mukavat työkaverit paikalla, hymyssä suin. Ja pah.
Jos sairaan lapsen takia joudut olemaan työstä pois niin sen tunnen tuta erittäin pitkään, siitä pitävät työkaverit ja pomo huolen.
"Etkö saa ketään muuta hoitamaan sitä siksi aikaa".
En taatusti saa, enkä halua. Sairaan lapsen paras hoitaja on lapsen vanhempi. Sitä eivät kyllä työpaikallani ymmärrä.
Sittenpä jo kello näyttääkin 16.00 ja lähden taas kotiin, niin kylläkin ikävien ja kiukkuisten katseitten saattelemana, koska en voi ylitöihin jäädä.
Sama pika turbo vauhti päälle kun aamullakin ja kerkeen hyvin ennen viittä hakemaan pojan pois hoidosta.
Kaupan kautta kotiin, ruuan laittoon samalla pyykit koneeseen ja sitten syömään.
Askereitten lomassa seurustelua lapsen kanssa ja sitten onkin jo aika viedä pikkumies pesulle ja iltasadun lukemiseen.
Siinä se vierähti yhteinen aika taas siltä illalta.
Paikkojen järjestelemistä hetken telkan katselua ja nukkumaan.
Viikonloput meneein sitten keräillessä voimia seuraavaan viikkoon ja lapsen kanssa touhutessa, yrittäen korvata sitä aikaa mikä jää viikolla niin mitättömän vähäiseksi.
Ja kun isäkin haluaa tietenkin olla lapsensa kanssa viikonloppuna kun on viikot töissä niin jokatoinen viikonloppu jää sitten ainoaksi ajaksi minkä voi lapselle antaa.
Olenkin miettinyt jonkun aikaa jospa jäisin pois töistä ja olisin lapsen kanssa kotona.
Taloudellisesti asia ei paljon muuttuisi koska silloin jäisi hoitomaksut ja työmatka kulut pois.
Eikä nytkään käteen jäävä summa ole paljon peruspäivärahaa suurempi.
Silloin olisi aikaa olla pojan kanssa eikä tarvitsisi puolinukkuvaa lasta retuuttaa hoitoon.
Uskoisin olevani paljon tyytyväisempi silloin kuin nyt tähä ainaiseen hoppuu.
Nyt kun kirjoitan tätä niin päätökseni sen kun vahvistui. Tämä äityli jää työttömäksi ja laittaa arvo maailmansa fiksumpaan järjestykseen.
Poika sisälle ja toivot että ei tulisi mitään viivytyksiä. Sieltä turbo vauhdilla junalle, peukalot ja varpaat pystyssä toivoen ettet myöhästy, jotta kerkeisit vaihtamaan bussiin.
Bussilta äkkiä työpaikalle, huh. Sielä sitten ovatkin mukavat työkaverit paikalla, hymyssä suin. Ja pah.
Jos sairaan lapsen takia joudut olemaan työstä pois niin sen tunnen tuta erittäin pitkään, siitä pitävät työkaverit ja pomo huolen.
"Etkö saa ketään muuta hoitamaan sitä siksi aikaa".
En taatusti saa, enkä halua. Sairaan lapsen paras hoitaja on lapsen vanhempi. Sitä eivät kyllä työpaikallani ymmärrä.
Sittenpä jo kello näyttääkin 16.00 ja lähden taas kotiin, niin kylläkin ikävien ja kiukkuisten katseitten saattelemana, koska en voi ylitöihin jäädä.
Sama pika turbo vauhti päälle kun aamullakin ja kerkeen hyvin ennen viittä hakemaan pojan pois hoidosta.
Kaupan kautta kotiin, ruuan laittoon samalla pyykit koneeseen ja sitten syömään.
Askereitten lomassa seurustelua lapsen kanssa ja sitten onkin jo aika viedä pikkumies pesulle ja iltasadun lukemiseen.
Siinä se vierähti yhteinen aika taas siltä illalta.
Paikkojen järjestelemistä hetken telkan katselua ja nukkumaan.
Viikonloput meneein sitten keräillessä voimia seuraavaan viikkoon ja lapsen kanssa touhutessa, yrittäen korvata sitä aikaa mikä jää viikolla niin mitättömän vähäiseksi.
Ja kun isäkin haluaa tietenkin olla lapsensa kanssa viikonloppuna kun on viikot töissä niin jokatoinen viikonloppu jää sitten ainoaksi ajaksi minkä voi lapselle antaa.
Olenkin miettinyt jonkun aikaa jospa jäisin pois töistä ja olisin lapsen kanssa kotona.
Taloudellisesti asia ei paljon muuttuisi koska silloin jäisi hoitomaksut ja työmatka kulut pois.
Eikä nytkään käteen jäävä summa ole paljon peruspäivärahaa suurempi.
Silloin olisi aikaa olla pojan kanssa eikä tarvitsisi puolinukkuvaa lasta retuuttaa hoitoon.
Uskoisin olevani paljon tyytyväisempi silloin kuin nyt tähä ainaiseen hoppuu.
Nyt kun kirjoitan tätä niin päätökseni sen kun vahvistui. Tämä äityli jää työttömäksi ja laittaa arvo maailmansa fiksumpaan järjestykseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oma äiti oli yh, kavereille soppala maksoi vaikka mitä harrastuksia, mulle ei, joten paljoa en lapsena harrastellut, ei ollut urheiluvälineitä jne., äiti kun oli töissä ja tulot jäi paljon pienemmiksi kuin mitä työttömillä vanhemmilla
Yh-äitien pojille tulee usein ongelmia. Sen takia olisi parempi, että sitä sun kersaasi kasvatettaisiin tarhassakin, etkä sä omisi sitä, vaikka sun hormoonit niin sanookin. Ja varsinkin kun se on ainoa lapsi niin se saa yliannoksen äitiä. Yksittäisistä lapsista tulee myös sekundaa sen takia helpommin kun vanhemmilla on aikaa kasvattaa niitä väärin! Kun lapsia on useampia eikä niille ole ylenpalttisesti aikaa niin niille on pakko pitää vähän kuria ja järjestystä. Mikä on niille pitemmän päälle selvästi hyväksi.
Eipä nyt satu oleen ainoo, vanhemmat on jo omillaan joten jotain lastenkasvatuksesta tiedän.
Päivähoito ei ole ainoa paikka josssa lapset saa virikkeitä ja mahdollisuuksia olla muiden lasten ja aikuisten kun omien vanhempien kanssa.
Ja jos et tiennyt tänä päivänä hoitopaikoissa on suuret ryhmät että mitä se kasvatus on siellä?
Työntekijät tevevät parhaansa minkä pystyvät mutta ei hekään mahdottomiin pysty.
Päivähoito on nykyään pikemminkin "säilytyspaikka" lapselle. Koska henkilökunta siellä on ylityöllistettyä.
Olet törmännyt ilmeisestikin talouselämän siihen puoleen, mihin pahus vie aletaan törmätä jo kaikki pientuloiset tai muuten vain uraputkesta tipahtaneet: työvoimaa on vähenetty niin, että aikaa tulla kotiin ja olla siellä ei enää kunnolla ole. Työkaverit paheksuu yms ja lapset jäävät vähälle hoidolle. Päiväkodeissakin on niin vähän porukkaa, että lapset tosiaan sielläkin kärsii ihmisen puutteesta.
Suomea kehutaan rintarottingilla maailman toiseksi kilpailukykyisimmäksi maaksi. Mutta mikä on erinomaisen kilpailukyvyn hinta? Lasten häiriökäyttäytyminen. Kireät ja ihmisarvonsa menettäneet vanhemmat. Loppuunpalaneet ja masentuneet kansalaiset.
Mutta työttömänä, tehokilpailusta pois potkittuna: aikaa on vaikka kuin! Itselle ja lapselle. Eipä ole sitten rahaakaan. Onneksi vielä kuitenkin jonkin verran, mutta sekin vähä otetaan kohta pois. Puhelevatpahan jotkin konservatiivipolitiikot, että työssä käymisestä tulisi tehdä matalapalkka-aloilla nykyistä kannustavampaa. Mitä se merkitsisi? No ei ainakaan parempaa palkkaa sinulle, vaan sitä, että viimeisetkin sosiaalituet pois ja hus hus pakotettuna töihin. Lapset sitten sinne päiväkotiin ylikuormitettujen hoitajien kaitsemiksi, kun et voi olla ilman tuloja.
Rikkaammat voivat jäädä kotirouviksi viettämään aikaa lastensa kanssa.
Oho! Empäs olisi uskonut, että elämä voi noinkin nopeasti hurahtaa lasten kanssa. Vanhat jo mailla ja nuorukainen vielä roikkumassa. Tais tulla "vahinko" tämän viimeisen kanssa. Hehehehehehe!
Opiskelujen lomassa (hyvä jos sitä edes huomaa opiskelevansa) elämä tuntuu niin hemmetin rennolta ja jos kämpästä pitää poistua kauppaan ostamaan muuta kuin olutta, niin raivo on hirveä. Onneksi me kaikki saamme valita polkumme ja sinä olet valinnut sen sieltä toisesta ääripäästä, eli kulutat kaiken aikasi muiden asioiden hoitamiseen. Minä lähinnä säästelen ulkomaanmatkoja varten käymällä välillä töissäkin, kun helpotkin hommat tuottavat niin pirusti rahaa. Eikä ole pomo selän takana hinkumassa parempia työtuloksia.
Lasten hankinnan olen päättänyt jättää herran haltuun. Jos tulee, niin on sitten tullakseen, mutta ei minun nimiini.
Itse olen ainoa lapsi.
.......... iltatähtöseni vahinko, että hehheeee
Aivan jokainen valitsee itse, enemmän tai vähemmän pakon edessä, kuka mitenkin..
"käytät aikasi muiden asioiden hoitamiseen"?
Usko huvikses, se on ihan normaalia työssä käyvän yksinhuoltajan arkielämää, joskus siihen vaan kypsyy totaalisesti........
oikeesti jos tilanne on jo se että olet jäänyt töistä pois, oot kyllä mun mielestä tehny ihan oikeen ratkaisun.itsellä jo sekin tuntuu väsyttävälle, kun oot töiden jälk. noin 5 jälk. kotona ja koiran kans lenkille, kauppaan jne...oon miettiny ite monesti että todellakin kun mulla on pienokaisia en taatusti aio stressata liikaa ja jos suomessa on kerran mahdollistettu edes jotenkin kotiäitiys, niin mikä ettei. ainakin siihen asti kun lapsi on 3-5 vuotias.vai mitä?itse olen sosiaalialalla ja työ on vuorotyötä ja melkein kaikki iltoja ja viikonloppuja:olisiko se laatuaikaa lapsen kanssa, kun et ole koskaan paikalla?
Laiskat ämmät typerine kakaroineen ovat kansallinen häpeä.