Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu kolme vuotta. Muutettiin kk sit uuteen asuntoon.Kulunu vuosi on ollut minulle yhtä tuskaa;olen menettänyt läheisiäni ja sairastunut siinä ohessa myös itse jne. Ajattelin, kun muutettiin uuteen asuntoon, että nyt alkaa uusi aika ja vihdoin saan taas elämäni takaisin ja voin olla onnellinen.Mutta kuinkas sitten kävikään.Mies ilmoitti pari päivää sitten, että ei haluaisikaan olla enää yhdessä.Ei osannut sanoa muuta kuin, että ei tunnu enää samalta kuin alkuaikoina.Vaikka olen tiedostanut, että omat ongelmani (läheisien menetys jne.)ovat vaikuttaneet myös suhteeseemme, tuli eroasia minulle täysin yllätyksenä. Kuvittelin, että hän ymmärtää, miksen ole voinut olla oma itseni.Nyt on jäljellä vain ahdistus ja epätoivo.Välitän hänestä niin paljon.Olin ajatellut, että vietämme yhdessä loppuelämämme ja suunnitellut sen varaan kaikki asiani.Tämän olin käsittänyt olevan myös mieheni tahto, koska hän ei aiemmin ollut sanallakaan maininnut mitään eroon viittaavaa.Nyt on elämältä koko pohja pois enkä tosiaan tiedä, miten pystyn tästä enää jatkamaan.Olen vasta päättänyt opiskeluni enkä ole vielä töissä tms. joten en voi hukuttaa murhettani edes työhön.Muutin miehen takia vieraalle paikkakunnalle, jossa ei yhtään juttukaveria.Voi kunpa tietäisin, miten tän tuskan saa katoamaan...
niin paha
olla...
3820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä kriisi opettaa sinulle, että ei saa koskaan jättää elämää yhden ihmisen varaan. Aina pitää naisella olla henkireikä eli harrastuksia ja kavereita. Miehen varaan ei voi jättää koko elämää. Kuolema on tietysti todella surullinen asia, mutta se on asia, joka koskee ja koskettaa meitä kaikkia. Olisi hyvä, että pääsisit puhumaan esim. terapiassa murheistasi, sillä muuten sairastut kokonaan. Psyykkinen terveys saattaa pettää ja ihminen alkaa oireilemaan ja lopulta sairastuu syöpään. Pikkuhiljaa hankit työpaikan ja kavereita. Ei maailma yhteen mieheen kaadu. Ystävältäni kuoli kaksi miestä ja vielä hän löysi rakkauden. Ihmiset voivat selvitä uskomattomista kriiseistä. Pitää vain luottaa itseensä. Eteenpäin vaan. Elämä on tarkoitettu elettäväksi.
Yritän ajatella positiivisesti ja vaikka mitä, mutta nyt voimat ihan loppu.Käytännössä katsoen tuo mies on ollut koko elämäni.Harkitsin ammattiapua jo kesällä, mutta ylpeys esti menemästä sinne silloin enkä sinne pysty nytkään menemään. Laihduin ennen tätäkin tapausta jo 8 kiloa muutamassa kk:ssa, mutta nyt en pysty syömään enää lainkaan.
Se on niin yleistä, että haetaan apua, joten ei siinä ole mitään hävettävää. Nykyään kun suku ei välitä, ihmiset eivät kommunikoi toistensa kanssa ym. ei osata laittaa asioita paikoilleen, niin tulee kaikenlaisia pelkotiloja. Sinun pitää saada muodostettua turvaverkko ympärillesi, että kun tapahtuu "nyrjähdyksiä" ja niitähän jokaiselle sattuu, niin silloin on joku, jolle voi hieman huokaista. Vitamineja, rautaa, jalkahoitoa, hiusten värjäystä, ulos lenkille mars! Kaikki, mikä tuottaa itselleen positiivista mieltä, niin tee niitä asioita. Katsele elokuvia, lue kirjoja. Ja kun väsyttää, niin nuku. Silloin kun masentaa ja väsyttää, niin lepää ja kerää voimia rauhassa. Vaikka kaikki murheet kaatuisivat päälle. Tee hyvää ruokaa. Ja ainahan jonkun duunin löytää. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Ei maailma tähän kaadu!