Aloitin rankan eron jälkeen (varatusta miehestä..) kirjoittamaan jonkinlaista selviytymispäiväkirjaa nimeltä Ristiaallokko. Kirjaan blogiini ylös fiiliksiäni, käyn läpi mennyttä suhdetta ja koitan selviytyä päivä kerrallaan eteenpäin.
Jos jollakulla on halua jakaa ajatuksiaan, kommentoida tai vaikka vain lukea, niin tervetuloa...
http://dolore.ajatuksiani.net
Ellei linkki toimi tuosta suoraan, niin kopsatkaa se. Blogini Ristiaallokko löytyy tietty myös blogilistan kautta.
Jos jollakulla on halua jakaa ajatuksiaan, kommentoida tai vaikka vain lukea, niin tervetuloa...
http://dolore.ajatuksiani.net
Ellei linkki toimi tuosta suoraan, niin kopsatkaa se. Blogini Ristiaallokko löytyy tietty myös blogilistan kautta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Korjaus ;)
Ja linkki blogiini on tietenkin
http://dolore.ajatukseni.net
äskeisessä oli ikävä kirotusvihre...
Aivan kuin olisin lukenut omaa tarinaani! Takana (luojan kiitos) raastava pitkä suhde varatun miehen kanssa. Vihdoin sain kerättyä sen verran voimia että sain jätettyä hänet. Minustakin taisi tulla tarina "roisto" kun olin niin kylmä ja sydämetön että jätin hänet. Hänhän oli naimisissa vain siksi kun on lapsia.
Jälkeenpäin olen ihmetellyt sitä, mikä ihme sai minut pysymään tässä suhteessa niin kauan. Luulin kai ihan tosissani että hän on elämäni Rakkaus, ja minä hänen... Tästä kaikesta jäi aikamoiset arvet, mutta ehkä aika parantaa.
Teit ihan oikein kun jätit hänet. Kyllä hänellä on ollut aikaa miettiä asioitansa ja hoitaa ne kuntoon ja valita jompi kumpi teistä. Jos vaimolla oli jo noin paljon epäilyjä, niin jossain vaiheessa olisi mies varmaan joutunut tekemään valintansa. Voi olla että sinä olisit nyt se jätetty. Se sitä miestä taitaa tässä eniten ketuttaakin, se että hän ei saanut asiasta päättää ja nyt pelkää jäävänsä ehkä kokonaan yksin, jos vaikka vaimokin lähtee kävelemään. Itsekäs tyyppi!
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta valehdella vaimolle, jos hän sinulle soittaa. Eikä tarvitse sen puoleen edes puhua hänen kanssaan, jos siltä tuntuu. Tosin totuus voisi helpottaa vaimoa, niin hän voisi päättää että onko liittoon tulossa uusi alku vai loppu. Loppuisi ehkä teidän molempien naisten kärsimys.
Itse olen ollut samantyyppisessä tilanteessa muutama vuosi sitten. Minullekin lupailtiin yhteistä elämää ja suunnitelmia tehtiin. Lopputulos oli se, että matto vedettiin altani ja lupakset rikottiin. Homma loppui siihen. No, oma vikani kun luotin valehtelijaan ja pettäjään...
Varmaan sinäkin jonain päivänä huomaat, että olet onnellisempi ja voit paremmin ilman tuota salasuhdetta. Ihan oikeasti, ei tuollaisen kaksoiselämän viettäjän kanssa voi mitään rakentaa. Et pysty luottamaan ja homma kaatuu siihen. Varaudu siihen, että jos hänelle tulee avioero, niin hän on ovesi takana vinkumassa. Tuntuu että näille pettäjätyypeille on tärkeintä se, että he eivät jää yksin.
Kyllä sinulle vielä löytyy uusi rakkaus, kunhan annat ajan kulua ja haavojen parantua rauhassa. Itse löysin parin vuoden päästä suhteen loppumisesta vapaan ihanan miehen, joka hyväksyi myös minun historiani. Kyllä jonain päivänä aurinko paistaa taas sinulle! Kovan tien joudut ehkä käymään läpi että pääset vanhasta painolastista eroon, mutta se kannattaa. Omaa paranemista joudutti se, että katkaisin välini kokonaan tuohon mieheen.
Kiitokset kaikille!
En kovinkaan paljoa pyöri tällä palstalla, joten ottakaa blogini osoite ylös ja vierailkaa siellä, jättäkää sinne kommenttejanne...Kirjoittelen sinne varmasti päivittäin kuulumisiani ja olisi todella mukavaa saada ajatuksilleni vastakaikua.
Kiitän ja kumarran :)
Kiitos vinkistä! Tuli ihan tarpeeseenkin :/
koko päiväkirjasi. Itsekeskeisen ihmisen höpinää.
aika tuskaahan se oli, aitoja ajatuksia... ja näkee lukiessaan, että oppi on mennyt kirjoittajalle perille! mielenkiintoinen blogi!
mutta ihan hyvä blogi aiheesta!
Uskon, että on hyvä keino kirjoittaa päiväkirjaa vaikeista asioista. Itsekin tein sitä äitini kuoleman jälkeen, jolloin olin kokenut saaneeni epäoikeudenmukaista kohtelua.Kirjoittaminen helpotti.
Sitä en jaksa vain käsittää, miten naiset roikkuvat vuosia kakkosen roolissa. Nimenomaan, niin, että se hallitsee elämää. Lyhyt juttu on toinen asia ja aivan inhilillistä.
Mies siinä rintakaarella poukkoilee kahden välissä ja takaan, että kumpikin nainen kärsii omalla tavallaan. Kun salasuhde jostakin syystä on loppunut, miehen huolista suurin on, että saako vaimo tietää, pilaako se avioliiton vai joutuuko hän kenties lähtemään käpälämäkeen.
Herätkää naiset. Jos miehen avioliitto jatkuu ja jatkuu vaikka minkälaisin perustein, ei miehellä ole tarkoitustakaan erota. Tuntee luultavasti jotain ihmeen ylpeyttä kahdesta naisestaan. Naisen se on miehelle ovi näytettävä.
erosurua on myös tässä tapauksessa mutta aurinko paistaa vielä ja näistä jutuista voi ottaa opiksi.
Oli hyvä lukea tarinasi ja opin siitä itsekkin eli aina tulee uusi tie!
blogia kirjoiteta koko ajan? eli tarina jatkuu päivittäin.ihan kiinnostava, voiko siis sinne suoraan kommentoida?
kyllä voi kommentoida suoraan sinne blogiin.
selviät kyllä! niin mäkin selvisin, vaikka aikaahan siihen meni:)
mutta mikä pisti blogissasi silmään ja mitä olen itsekin miettinyt hirveästi, niin silloin kun jälestäpäinkin:
Ei tullut mieleenkään pyytää miestä eroamaan. Mä vedin siihen moraalisen (saa lyödä ja pilkata) rajani. Minun mielestä se ero on sen ihmisen päätös joka on aviossa. Mä rakastuin ihmiseen johon ei olisi pitänyt rakastua ja annoin suhteen edetä, mutta halusin, että jos eroaa tekee sen omasta aloitteestaan, omasta halustaan. Siksi että ei enää rakasta vaimoaan ja liitto on ohi.
Oli mulle ihan periaatepäätös. Mutta eihän toisesta ollut siihen, kuten ei sinunkaan rakastuksesta. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että oikein teit (teimme), sillä sellainen ihminen ei ansaise meitä:D Mikä siinä on että ihmisille on niin vaikeaa viedä homa loppuun asiallisesti, mäkin olen eronnut ihan hyvässä hengessä niin kuin säkin enkä kadu tippaakaan. Nää jotka etsivät jotain ja pitävät kulissia yllä eivätkä kykene päätöksiin... Herra varjelkoon ettei kukaan, mies tai nainen, joudu heidän pauloihinsa... En pidä itseäni mitenkään syyttömänä tai viattomana, mutta naimisissakin olleena en haluaisi tuollaista ihmistä rinnalleni, oli mikä oli... Nyt sen vasta tajuan. Onnekseni hän ei eronnut, mutta nykyään joskus mietin vaimon asemaa. Surettaa ihan aidosti.
On moraalitonta alkaa seurustelemaan perheellisen miehen tai naisen kanssa. Ei siinä ole kehujen ja kannustuksen paikka, jos on sellaista mennyt tekemään! Jos itsellä ei ole niin väliä moraalilla ja arvoilla, niin mitä hyvää voi odottaa sellaiselta suhteelta, joka alkaa pettämisestä -sitä että on myöhemmin itse se petettävä tai jätettävä vaimo/mies? Siitä on ihan olemassa ihan tutkimustietoakin, että pettämisestä alkanut avo/avioliitto kestää huonommin kuin muut. Mutta niinpä sitä vain aina haksahdetaan samaan ansaan ja sitten itketään ja parutaan ja kerätään sirpaleita.
Miksi tämä ei mene ihmisten kaaliin:O
Ihanaa lukea, että jotkut ovat kokeneet samaa kuin minä itse!
Tosin siinä kohtaa kun sain tietää olevani kakkonen suhdetta oli jatkunut reilu puolivuotta. Tämän jälkeen keskustelimme useampaan otteseen miehen suhteesta aviovaimioon. Minulle vakutettiin joka taholta, että mies eroisi joka tapauksessa olisin kuvioissa tai en. Mies vakutti minun olevan elämänsä rakkaus ja ettei hän ole koskaan elämässä kokenut mitään vastaavaa.
Mies siis ei pitänyt minua kaapissa vaan kuljetti jokaisiin yhteisiin kinkereihin ja kuljimme yhdessä ulkona avoimesti ja julkisesti.
Nyt sitten miehelle iski ahdistus tilanteesta ja hän sanoo, että hänen pitää saada asiat järjestymään muuten menee järki tai terveys.
Nyt tyhmänä varmaan vieläkin uskon ja toivon siihen, että mies eroaa ja tajuaa rakavansa mua enemmän kuin mitää muuta ja palaa luokseni. Voitte sanoa hyvä uskoiseksi hölmöksi, mutta luotan ihmistuntemukseeni ja miehen aitouteen.
Rakkautta tai rakkauden kohdetta ei vaan aina voi valita vaikka kuinka haluaisi.
"Tosin siinä kohtaa kun sain tietää olevani kakkonen suhdetta oli jatkunut reilu puolivuotta"
Eikö rehellisyys ole sinulle tärkeä asia eli se, että kumppanisi kertoo sinulle niin hyvät kuin huonotkin asiat niin kuin ne on, eikä yritä peitellä mitään? Uusi miehesi ei ole rehellistä tyyppiä, muuten ei olisi salannut tuollaista asiaa. En ikinä suostuisi rakentamaan parisuhdetta valheellisen ihmisen kanssa, enkä kehoita ketään muutakaan tekemään niin!
Minä en ikinä lähtisi mokoman matkaan, jättäisin vaikka tekisi kuinka kipeää! Jos sinä haluat uskoa olevasi ainutlaatuinen sielunkumppani miehellesi, jonka on vaikea saada jätettyä edellistä naista, jonka on joskus kokenut olevan sielunkumppaninsa, niin siitä vaan. Seuraava sielunkumppani voi ikävä kyllä löytyä miehellesi muutaman vuoden päästä...
Toki sanoissasi on järkeä kaiken puolin, mutta vaikka olenkin ennen ollut järki ihminen nyt tunteet puhuvat niin voimakkaasti.
toki Mies on valehdellut minulle tai sanotaan näin, että hän on jättänyt asioita sanomatta. Rehellisiä vastauksia olen saanut niitä kysyessäni.
Toki jos mies jättää vaimonsa ja palaa luokseni pitää keskustella luottamuksesta vakaasti.
Mutta vastaava tilannetta missä hän nyt elää ei koskaan pääse syntymään, sillä minä nostaisin kissan pöydälle. En voisi kuvitellaakkaan eläväni seksittömässä suhteessa, jossa mies käy vaan kotona nukummassa. Ennenkuin tilanne olisi moinen toki olisin miehestä eronnut...
Nyt ajattelet että mistä tiedät että mies puhuu totta. Hyvä uskoinen hölmö, mutta väitän että miehen silmistä näkyy vilpittömyys ja aitous
Ei kait kukaan väitällään että tuo ei olisi moraalitonta. Jutussahan on kysymys moraalittomuuden loppumisesta ja uudesta alusta. Tsemppiä vaan uudelle alulle!!!!
Moraalittomuutta ei tarvitse kenenkään hyväksyä, mutta sen syitä ja seurauksia voi tutkailla ja oppia ymmärtämään.
voi ziisus näitä moraalin vartijoita! hankkikaa elämä idiootit!
Minulla on oma elämä ja ihanan miehekäs jörrikkä aviomienä. Minulla taitaa olla liikaa vapaa-aikaa (mies tekee n. puolet kotitöistä), kun eksyilen tällaisille sivustoille:D
Jotenkin on vaan niin vaikea käsittää, miten nykyään ihmiset voivat pää pystyssä puhua pettämisestä ja kakkoksena olosta, ennen semmosista asioista ei leveilty vaan ennemminkin hävettiin ja pidettiin epäonnistumisena, mitä ne minunkin mielestäni ovat kun ei olla löydetty miestä omin avuin. Kakkosen osahan on monesti sellainen, että mies tarvitsee häntä lyhyemmän tai pidemmän ajan selvittääkseen itselleen haluaako jatkaa ykkösen kanssa vai ei. Se mitä olen seurannut, niin kakkonen saa monesti myös lemput, vaikka mies eroaisikin ykkösestä. Kun on saanut oman viehätysvoimansa testattua, alkaa miettiä, josko löytyisi vieläkin parempi jostain...
Musta tuntuu, että jos mies lemppaa eronsa jälkeen kakkosensakin, niin se siitä syystä, että on helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä" uuden ihmisen kanssa. Ei niin paljon painolastia menneisyydestä ja uusi kumppani ei tiedä kaikkea miehen pettämistouhuista. Voi mennä eteenpäin selvittämättä vanhoja sotkuja. Siis vaikka uusi tietäisikin pettämisestä, niin ei tiedä kaikkia yksityiskohtia ja tapaa miten mies pettäessään toimii. Ei luottamuskriisejä jne.
sinne blogiin? Ei onnistunut ja jäi kaivelemaan,että ketjun perusteella vaimonsa olis soittanut sulle? Siis miten vaimon epäily kävi ilmi ja soitteliko hän sulle?
Itse meinaan sain outoja puheluita samaiseen aikaan,kun itellä oli tollanen tilanne!
tuosta linkistä pääsee suoraan sinne blogiin. Aloitusviestissä oli kirjoitusvirhe, tosta toisesta linkistä pääsee. Viestiketjun toka viesti.
Tai sitten menet blogilista.fi -sivustolle ja laitat hakusanaksi Ristiaallokko
riittää..