sain anttilasta!!!

Varmaan ihan vitun "hyvä";)

Tarvitsen nimittäin mökille uuden edullisen telkänpöntön.

Anttilasta ikinä saanutkaan! Voi olla ettö "sitä" voi olla helpompi saada kuin hyviä kitaroita.

...nuorna miehenä Anttilan tilan tyttäreltä juhannusyönä...

tippurin. Sen koommin en ole käynyt.

Ainakin sillä vähän aikaa soitettuaan pystyy päättelemään, tarvitseeko joskus myöhemmin paremman kitaran.

Ostin tänään sellaisen ihan heräteostoksena, kun ei maksanut enempää. Normaalisti 99 €, nyt alle neljäkymppiä, niin johan heräsi uteliaisuus Williamsia kohtaan. Piti ottaa selvää, että onko nettipoikien kirjoitukset Williamsin huonosta laadusta paikkaansa pitäviä.

Kerrottakoon myös, että kaikki muut kitarani ovat Fenderiä ja Yamahaa, joten soittelen aika laadukkailla kitaroilla. On siis mihin verrata ja reilut 30 vuotta soittamisen parissa antanee jotain tietopohjaa kitaroista.

Ensimmäiseksi kaupassa silmään pisti kitaran laadukkaan oloinen ulkonäkö. Kitara on hintaisekseen todella siististi tehty. Moni kalliimpi soitin saisi hävetä ulkonäköään Williamsin rinnalla. Kitaran lakkaus on tehty esimerkillisesti, joskin kaikukoppa saisi olla hieman ohuemman lakan peitossa. Saattaa kestää aikansa, ennenkuin kitara soi kunnolla, eli puu resonoi siltä odotetulla tavalla ja näin ollen ääni aukeaa paremmin.

Kurkistus kitaran sisälle hämmästytti lisää. Liimaroiskeet ja puunsäleet loistivat poissa olollaan. Ei helvetti, ei tämä voi olla mahdollista! Olen ostanut 1000 euron hintaisia akustisia ja niiden sisäosista on aina löytynyt jotain huomauttamista. Mikä niissä kitaroissa oikein maksaa?!

No eipä muuta kuin kitara vireeseen ja soittamaan. Kitaran ääni ei ole lainkaan hassumpi ja moni voisi luulla kyseessä olevan kalliimman soittimen. Alaääni on hieman paksuhko, mutta se lienee sivujen ja pohjan syytä/ansiota. Sivut ja pohja ovat lehmusta ja se antaa alakielille aavistuksen paksun ja kumisevan soundin. Se kyllä korjaantuu ajan myötä, kunhan soitin saa tarpeeksi kyytiä. Paremmilla kielillä äänen saa korjattua haluttuun suuntaan hieman nopeammin.

Kansi on, yllätys yllätys, kuusta. Sen tosin huomasi jo heti ensisilmäyksellä. Lievä harmi on, että kansi on saanut päälleen hieman liian paksun lakkakerroksen. Se ei kylläkään tapa ääntä, mutta vaimentaa sitä jonkin verran. Tekisi mieli hioa lakkaa ohuemmaksi, mutta en sitä vielä kuitenkaan tee. Kuulostellaan nyt muutama kuukausi, josko ääni lähtisi pikkuhiljaa aukeamaan.

Kaula on ruusupuuta. Ei ehkä paras materiaali kaulaan, mutta hoitanee hommansa. Otelaudan materiaalista ei saa mitään tolkkua. Se on musta kuin yö, mutta ei arvatenkaan ebenholtsia.

Nauhat ovat esimerkillisesti viimeistelty. Yhdenkään nauhan reuna ei osu häiritsevästi sormiin ja tässä taas olisi mallia kalliimpien soittimien tekijöille. Jos kiinalaiset tai ketkä lie tekevät tällä rahalla noin hyvää jälkeä, niin mikä ihme on siinä, että kalliita laatukitaroita valmistavat sössivät juuri tässä kohtaa? Nauhat eivät myöskään särise soitettaessa ja se onkin iso plussa se.

Kitaraa on nyt soiteltu himassa jo jonkin verran ja vire säilyy hyvin. Uusien kielien venyminen on asettunut ja soitinta on mukava käyttää. Soitettavuus on hyvää luokkaa, eli paljon, paljon parempi kuin ensin odotin.

40 tai 99 euroa Williamsista ei ole liikaa ja voisin maksaa siitä hieman enemmänkin. Siksipä ihmettelenkin nettipoikien kirjoituksia. Harva lienee edes kokeillut kyseistä merkkiä, saati sitten soittanut sillä pitempään. Kyllä tästä saa täyden vastineen rahoilleen ja paljon enemmänkin.

Silloin sitä voisikin harkita.Sen verran olen kitaran modaamista harrastanut,ettei rauta- ja sähköpuoli olisi mikään ongelma,jos kaula ja runko vain ovat tasoa "hyväksyttävä".

... jonka serkun äidin mies oli kerran Vai:n kaikella, että Steve Vai ei enää soita ibanezilla vaan tuolla samalla Williams 1010 skitalla. Kuulemma myös metallivan pojat (mukaan lukien Lars) soittaa ainoastaan Williams kymppi kympillä, Eli on se myös huippumuusikoiden suosiossa. Ja tämä on FAKTA!