Mitä tehdä kun on jätetty ja luulee että syy on oma mutta kaverit ja kaikki sanoo että ei ole. Ja minulta on mennyt koko elämän into ( ja tiedän tiedän aika parantaa haavat ja laa blaa blaa) joskus on thnyt mieli kuolla pois mutta en kuitenkaa ole sellainen että tekisin sen ite. joten mitä tehdä että jaksaisi taas
Murtunut Sydän
Nimetön
4875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millainen teidän suhde oli? Millainen tämä nainen tai mies oli? Tulitko mielestäsi yllättäen jätetyksi, vai oliko se odotettavissa? Riitoja suhteessa..jne?
minun mielestäni kaikki oli hyvin ja kyllä muittenkin mielestä yks kaunis päivä se nainen tuli luokseni ja sanoi mä jätän sut ja melkein seuraavalla viikolla oli löytänyt uuden
Itsellä samankaltainen tilanne joitakin kuukausia sitten. Riideltiin eräästä asiasta, sanoin sitten pahasti miehelleni. Hänessä se herätti ajatuksia ja lopulta ne ajatukset johti siihen, että hän katkaisi välit. Asia ei ollut suuri, eikä muutenkaan kovin ihmeellinen, pelkästään normaali riita mutta se riitti sysäämään asioita siihen suuntaan että suhteesta tuli loppu.
Minä otin tämän aika raskaasti, toivoin että kunpa olisin pitänyt suuni kiinni, silloin kaikki olisi vielä hyvin. Syytin siis itseäni.
Normaali suhde, siis hyvällä pohjalla oleva, ei olisi kaatunut nuinkin pieneen juttuun, eikä suhde mielestäni kaadu toisen sanomisiin, jos näin näin käy, suhde ei ole terve. Enkä usko että suhteessa silloin on edes rakkautta. Tietenkin eri asia jos sanotaan vaikka että en rakasta sinua tms.
Asiaa mietittyäni perinpohjin huomasin sen että turhaan itseäni syyttelen. Annoin anteeksi itselleni ja samalla myös exälleni, jolta pyysin anteeksi.
Nyt olen hyvässä vaiheessa erosta toipumisessa ja pelkästään onnellinen siitä, että suhde päättyi silloin eikä myöhemmin, joka tapauksessa se olisi kuitenkin päättynyt.
Anna siis itsellesi anteeksi, opi virheistäsi mutta älä jää niitä hautomaan. Kaikki tekee virheitä, harva niistä vaan voi oppia ja jatkaa niitä miettimättä. Sitä paitsi, mitä miettiä asioita joita ei enää saa tekemättömäksi, ei se miettimällä ja itseä syyllistämällä parane. Voimia jaksamiseen, kyllä sinä sen elämän ilon ja innostuneisuuden vielä löydät! :)
Juuri näin.. sama täällä, enkä haluaisi menettää ystävää. Mutta valehtelen vain itselleni jos luulen että voisin vielä nähdä hänet vain ystävinä