Luinpa tuossa juuri Iltalehden juttua Miia Nuutilasta, joka on varmaan yksi kauneimmista naisnäytteljöistämme. Silti hänelläkin on ollut huono itsetunto. On käyty jos minkälaista dieettiä läpi nuorempana. Onko naisilla aina takaraivossa jyskyttämässä, että parantamisen varaa olisi? Tekeekö se onnellisemmaksi, kun reidet ovat 3 senttiä kapeammat? Itselläni on ainakin tietyt tavoitteet tällä hetkellä, joihin haluaisin päästä. Mutta olenko silloin jotenkin onnellisempi?
Oletko hyväksynyt itsesi??
viilisniilis
19745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niinpä... jostain kumman syystä mulla on aina semmonen ajatus, että jos olisin muutaman kilon laihempi ja hoikempi, olisin paljon kauniimpi ja onnellisempi. Huonoina päivinä oksettaa ihan kahtoa ihteensä peilistä. Tämä asia on häirinnyt aina myös kaikkia seurustelusuhteitani, en vain voi uskoa että joku pitäisi minusta tämännäköisenä ja -painoisena kuin mitä olen. Säälittävää....
omaa elämääni, olen tainnut olla onnellisimmani silloin, kun olen ollut paksuimmillani (en ollut kuitenkaan raskaana). Ei se tee minua onnellisemmaksi, vaikka olisinkin tästä pienempi. Ihan muut asiat siihen vaikuttavat. Mutta toisaalta, urheilu on kiva harrastus ja kun kunto on parempi, jaksaakin enemmän :).
Kumma juttu. Miia Nuutila ei ole kaunis. Hän ei ole rumakaan. Hän on täysin tavallisen näköinen suomalainen.
Jos Miia Nuutilasta olisi olemassa täydellinen, mutta miespuolinen kaksoisolento, esim. kuvitellaan että hänellä olisi identtinen kaksoisveli. Kuinkahan moni nainen mahtaisi pitää tätä miestä komeana? Ehkä promille? Siis kysynkin...
miksi naiset näkevät jokaisen tavallisen näkösen naisen kauniina, mut vastaavannäköset miehet ei olekaan komeita? Kertokaa?
miellyttää minun esteettistä silmääni. Jokainen kokee eri asiat esteettisiksi. Lueppa joskus estetiikka, joskus rumakin on kaunista...
Nuutila on kaunis. Toisille sopii todella hyvin pieni pyöreys.
Outo veto tämä "identtinen kaksoisveli"? Eihän miehissä ja naisissa noin yleisesti ottaen pidetä samoja tai samanlaisia piirteitä hyvännäköisinä?
Ts. miehellä iso leuka voi olla "miehekäs" ja viehättävä, mutta ei sitä kyllä naisellisesti viehättävänä pidetä?!
Kroppaani olen tyytyväinen, mutta minulla taitaa olla joku hiuskompleksi. Tykkään pitkistä ja luonnollisen näköisistä hiuksista, mutta aina kun olen lähellä ihannettani, pistänkin afron tai jotain muuta järkyttävää ja kasvatusurakka alkaa taas alusta.
Ihan kuin haluaisinkin olla jostain tyytymätön?!
Kuka tahansa voi olla tyytyväinen tai tyytymätön oli se kehotyyppi mikä tahansa, kyse on vain valinnasta pääkopassa.
Kaikki on loppujen lopuksi hyvinkin suhteellistä. Jos joku on tyytymätön esim. paksuihin koipiinsa, samainen henkilö olisi niihin erittäin tyytyväinen jos vaikka sairaus vie jalat alta.
mulla onkin aina pitkä tukka :). En osaa leikkauttaa lyhyemmäksi, koska tiedän, että katuisin todella paljon.
Olen hyväksynyt itseni tälläisenä kuin olen enkä saa sykäriä jos samalla tyylillä mennään kuolemaan saakka mutta -teen nämä sitten kun voitan lotossa-lista on pitkä kuin nälkävuosi :D
Eli paranneltavaa löydän vaikka kuinka paljon mutten usko, että sen onnellisempi olisin. Tai joo, voisin ollakkin. Ainakin itseluottamus miesten kanssa jne parantuisi huimasti.
Mutta sitten jos ajattelee, niin usein muut ihmiset eivät huomaa edes niitä asioita, mitä itsessä vihaa. Minä vihaan pääni mallia ja tietenkin paino saisi olla alhaisempi. Painoa on tietenkin vaikea kätkeä, mutta meikkaamalla saa kyllä naamaa muutettua. Laihduttaa voi aina, mutta ei herkuistakaan kannata täysin luopua. Silloin tulee takakireeksi :).
Edes kehtaa kertoa kaikkia mitä mä muuttaisin.. jopa itse tajuan, että suurin osa on aivan naurettavia juttuja joita ei a) kukaan huomaa b) kukaan välitä tai ainakin harvat ja kenen niistä tarvii välittää?:D
Olen kyllä ajatellut, että ne on vaan sellaisia jossittelu- ja mielikuvitusleikkejä eli jos oikeesti sais vaikkapa paljon rahaa, niin ei ottaisi niitä leikkauksia siltikään. Kuhan vaan keksii aikansa kuluksi :)
Tuosta rasvattomuudesta.. tietysti on miehiä jotka pitävät anorektikoista ja sitten taas kunnon läskimäärän ystävät, mutta taitaapi kultainen keskitie kuitenkin olla se paras ratkaisu joka suhteessa.
En koskaan haluaisi olla norektisen laiha, mutta vois ainakin tota rasvaprosenttia pienentää, jos tulis vaikka lihasta tilalle!
Eikä mullajaan pelkkään pään muotoon ja hoikemman rungon tavoitteluun jää noi mun jossittelut. Yksi asia on, johon tarvitsen tlevaisuudessa hieman rahaa ja jonkun ammattilaisen sen minulle tekemään, mutta se ei ole kauneuskirurgiaa.
Ensimmäisenä listalla näönkorjausleikkaus ja sen teen heti kun tulee mahdollisuus. Mun tapauksessa sekään ei ole kosmeettista vaan perustuu jo ihan tarpeeseen muttei julkinen puoli ala tekeen sitä. En ole kyllä kysynytkään, kun käyn yksityisellä silmälääkärillä.
on ihan kivoja niin kauan, kunnes aletaan urheilemaan, tai kun haluaa katsella telkkaa sängyssä unten rajamailla. Onneksi mulla on viä niin hyvä näkö, että pärjään ilman rillejä urheiluaktiviteeteissa.
Olen fiksu, mutta pelkään kuollakseni tilanteita joissa jonkin aihealueen tietämättömuuteni paljastuu - en siis ole tarpeeksi fiksu.
Pärjään sosiaalisissa suhteissa, mutta pelkään älyttömästi tilanteita joissa en osaakaan olla oikein - en siis selviä siitäkään niin kuin haluaisin.
Olen avoin ja luottavainen, mutta häpeän aina jälkikäteen jos olen mistään mennyt avautumaan kenellekään - luulen että kaikki säröt minussa tulkitaan heikkouksiksi. (Viimeisimmäksi kerroin pitkän harkinnan jälkeen äidilleni melko mitättömästä terveysongelmastani, jonka jälkeen kaduin että avasin suuni... olen sairas = olen heikko.)
Tiedän olevani käyttökelpoisen näköinen, en missi enkä rumilus mutta ehkä sievä - silti menen kaupassa hyllyn taakse piiloon jos tapaan parin vuoden takaisin tutun, koska muutamat keräämäni ylikilot hävettävät minua pohjattomasti.
Olen ok mutta en voi sietää itseäni. Ja ei, siihen ei auta koulutus, ei ystävät, ei miehen kauniit sanat eikä loistava dieetti. Terapiaa ei valitettavasti ole tarjolla, vaikka lääkärin mukaan siitä olisi minulle hyötyä.
Lisään vielä sen verran että vaikka terapiaa olisikin tarjolla, tuskin menisin. Silloinhan joutuisin myöntämään itselle, lääkärille ja terapeutille että minussa on joku vika, olen heikko ja virheellinen. Joutuisin viettämään tunteja puhumassa vioistani jonkun ihmisen kanssa, paljastamaan kaikki heikkouteni ja niistä suurimpana heikon itsetuntoni. Ei ikinä!
Elämä on perseestä :D Ja silti nautin siitä!
Ok, pakko myöntää, että jos lihonut todella paljon, niin naispuoliset tutut ainakin juoruavat siitä jälkeenpäin, mutta mitä sitten? Ainakin olet saanut heille hyvän mielen :).
Tiedän, ettei se auta, kun kirjoitan, ettei sun tarvitse olla täydellinen. Ihminen ei vain voi tietää kaikesta kaikkea! Eikä kaikkien ihmisten kanssa voi tulla toimeen, joten turhaan pelkäät niitä sosiaalisiakaan tilanteita. Eikä aina tarvitse olla se hauskin ja viisain. Otat vaan lunkisti, muut ihmiset eivät mieti, että kuinka se ei nyt sitä asiaa tiennyt, tai miksi se oi lihonut kaksi kiloa. Hei siis kaksi kiloa!
Mutta niin kauan, kun nautit elämästä, on kaikki hyvin.
Tiedän kaiken tuon ja olen varmasti lähes samoilla sanoilla lohdutellut joskus kavereita, mutta itseäni en saa niitä uskomaan (niinköhän sain kavereitakaan). Se ei valitettavasti ole vain päätettävissä... mutta lupaan yrittää! :D
juu olen hyväksynyt itseni,voisi sanoa että rakastan itseäni. Luonteessa on kyllä pari asiaa mitä en haluisi olla... Miia nuutila on munsta ihan tavallisen näköinen.
JOnkun mielestä oinen on kaunis, toisen mielstä ihan tavallisen näköinen. Eli mitä luultavimmin jonkun mielestä me kaikki olemme kauniita.
Ulkonäköni osalta hyväksyn itseni melko hyvin; kroppani on ihan jees, terve ja toimiva. Huippukaunis en ole, mutta enpä odota miehenkään olevan täydellinen atleetti tms. Pieni epätäydellisyys on vain persoonallista. :)