Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 5 vuotta. Yhdessä olemme olleet 8 vuotta.
Olen aina suhtautunut mieheni perheeseen kunnioituksella, mitä tahansa he ovatkaan tehneet tai sanoneet.
Nyt alkaa olla mitta täynnä.
Mieheni sisar soitti eilen ja kertoi, että hänen 7-vuotias poikansa on alkanut tunnistaa yökylässä käyvät miehet hajun perusteella.
Poika nukkuu usein äitinsä vieressä, jos paikalla ei ole jotakin äidin kolmesta miesystävästä.
Aamulla poika oli sitten sanonut "Äiti, sänky haisee ihan Jussille."
Toinen sisar on juuri eronnut, koska hänen miehensä joutui luopumaan hyväpalkkaisesta työstään vamman vuoksi. Ymmärrän, että miehen pinna on ollut viimeisen vuoden ajan kireällä, mutta anoppini luona käydyissä keskusteulissa eron pääsyyksi paljastui luopuminen isosta veneestä.
Anoppini ohjailee täysin tyttäriensä elämää. Hän meni itse naimisiin 19 vuotiaana. Häneltä jäi opinnot väliin ensimmäisen lapsen vuoksi, eikä hän koskaan ole ollut työelämässä. Minua hän syyttää nousukkaaksi, kun haluan ansaita itse rahani, enkä elää mieheni siivellä. Hän seuraa tyttäriensä elämää kuin Kauniita ja Rohkeita ja ohjaa tapahtumia, niin että katselusta tulee mahdollisimman jännittävää.
En jaksa enää esittää, ettei heidän käytöksessään ole mitään erikoista. Mitä tehdä? En kestä ajatusta spermaläikkiä haistelevasta pikkupojasta.
Silti minä olen se, jota he pitävät tyhmänä ja outona.
Olen aina suhtautunut mieheni perheeseen kunnioituksella, mitä tahansa he ovatkaan tehneet tai sanoneet.
Nyt alkaa olla mitta täynnä.
Mieheni sisar soitti eilen ja kertoi, että hänen 7-vuotias poikansa on alkanut tunnistaa yökylässä käyvät miehet hajun perusteella.
Poika nukkuu usein äitinsä vieressä, jos paikalla ei ole jotakin äidin kolmesta miesystävästä.
Aamulla poika oli sitten sanonut "Äiti, sänky haisee ihan Jussille."
Toinen sisar on juuri eronnut, koska hänen miehensä joutui luopumaan hyväpalkkaisesta työstään vamman vuoksi. Ymmärrän, että miehen pinna on ollut viimeisen vuoden ajan kireällä, mutta anoppini luona käydyissä keskusteulissa eron pääsyyksi paljastui luopuminen isosta veneestä.
Anoppini ohjailee täysin tyttäriensä elämää. Hän meni itse naimisiin 19 vuotiaana. Häneltä jäi opinnot väliin ensimmäisen lapsen vuoksi, eikä hän koskaan ole ollut työelämässä. Minua hän syyttää nousukkaaksi, kun haluan ansaita itse rahani, enkä elää mieheni siivellä. Hän seuraa tyttäriensä elämää kuin Kauniita ja Rohkeita ja ohjaa tapahtumia, niin että katselusta tulee mahdollisimman jännittävää.
En jaksa enää esittää, ettei heidän käytöksessään ole mitään erikoista. Mitä tehdä? En kestä ajatusta spermaläikkiä haistelevasta pikkupojasta.
Silti minä olen se, jota he pitävät tyhmänä ja outona.
Vastaukset 5
Vanhimmat
noin törkeästi sivullisten elämään ?
Antaisit heidän tehdä omat valintansa ja virheensä ja keskittyisit omaan elämääsi.
En puutu. Haluaisin puuttua, koska toisella sisarista on vakava adhd, eikä hän pysty huolehtimaan kunnolla edes itsestään. Anoppini taas kutsuu häntä perheen häpeäpilkuksi, eikä häntä kutsuta koskaan kylään, jos heillä on vieraita, edes merkkipäivinä. Saman kohtelun saa tyttären poika, joka on aina vain äitinsä seurassa. Äiti käyttää poikaansa lääkärissä pari kertaa viikossa ja väittää lääkäriä vastaan, jos pojalta ei löydy sairauksia kuten nivelreumaa, aidsia, aivovammaa yms. Lääkäri vaihtuu sitä mukaa, kun äiti riitaantuu lääkärin kanssa.
Anoppini jätti myös tyttärensä ex-miehen parkkipaikalle makaamaan, kun tämä kaatui keppinsä kanssa, eikä päässyt omin avuin ylös.
Pidän kummastakin kälystäni ja heidän lapsistaan. En välitä anoppini suhtautumisesta minuun, vaan olen surullinen siitä mitä hän tekee perheenjäsenilleen.
Minä puutun ennemmin kuin jätän ketään asfaltille makaamaan. Rahapussin paksuudesta huolimatta.
elää tollai ja tarkkailla toisia. Mutta mahtuuhan tähän maailmaan kaikenlaisia omituisuuksia, kuten nyt näiltäkin palstoilta voi lukea. Luulisi käyvän rankaksi elämä kun pitää kyylätä miehen suvun perhettä.Tottakin kunnon ihminen auttaa toista jos hän kaatuu, mutta kyttääminen on aivan eri asia.
Jos puhelimeen vastaaminen on kyttäämistä, niin alan sitten olla vastaamatta. En tullutkaan ajatelleeksi sitä tuolta kannalta.
Itsehän he minulle soittelevat ja kertovat hyvin avoimesti kaikista tekemisistään.
Tuntuu vaan kurjalta, jos lapsi siirretään kasvamaan toiseen perheeseen, niin kuin siltä nyt vaikuttaa.
sinua kohtaan lienee mahdotonta muuttaa, parasta lienee vain hyväksyä se tosiasia, että asenne ei koskaan tule muuttumaan, teitpä niin tai näin se on aina väärin päin.
Sinuna en sekaantuisi miehesi sisarusten tekemisiin, siinä voit saada äkkiä näpeillesi, asiat kääntyvät sinua vastaan, anoppisi osaa varmasti sen taidon. Jos aidosti ja pyyteettömästi haluat auttaa siihen ei liene estettä.