Jos jaksatte lukea, niin neuvokaa... Olen tapaillut poikaa pari kuukautta. Hän on ollut sinkkuna vajaan vuoden, monen vuoden seurustelun jälkeen. Siksi hän ei halua nyt mitään vakavaa. Sekin kuulemma on ihan mahdollista myöhemmin, eikä hän halua tapailla muitakaan. Exäkään ei enää kuulemma häntä kiinnosta, minkä uskon. On jopa tunnustanut olevansa ihastunut minuun. Näemme suunnilleen kerran viikossa, nyt on mennyt vähän kauemmin, on vain soiteltu. Hän soittaa aina, itse en, koska en halua ahdistaa häntä. En tiedä, olenko tyhmä kun jatkan juttua, seksikin on kuvioissa vaikka varmaan viisasta olisi pidättäytyä. Olen vain niin ihastunut, että tilanne stressaa, koska haluaisin nähdä useammin. Onko niin, että jos hänkin todella olisi ihastunut, hän haluaisi nähdä useammin, vai voiko hän todella välittää, ja silti haluta vain "tapailua"?
Ei seurustelua, mutta mitä?
Minna
61627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
- et soita = et ole kiinnostunut
- tapaatte vain pannaksenne ? eli seksisuhde menossa, itse en sellaiseen alkaisi, en kyllä ymmärrä miten muka olisi viisasta pidättäytyä
- jos hän olisi ihastunut, tuskin hän niin harvoin haluaisi tavata
- tottakai voi välittää, ei se siihen liity
En soita siksi, että jos hän ei halua mitään vakavaa, niin saa sitten itse päättää, kuinka usein ollaan yhteyksissä. Olen sen hänelle sanonutkin. Ja kyllä hän tietää, että olen kiinnostunut.
Emme tapaa vain pannaksemme, mutta tulee törmättyä baarissakin, ja sitten taas tulee mentyä samaan paikkaan yöksi. Hän on sanonut, että jos tulee huonot fiilikset, niin ei meidän tarvitse seksiä harrastaa, ei kuulemma ole vain sen perässä. Itse ajattelin, että sitä kannattaisi välttää, ettei lipsahda pelkäksi seksiksi.
Ja tuolla välittämisellä nyt tarkoitin nimenomaan ihastumistyyppistä välittämistä.
Minna, mul on just samanlainen tilanne, kuin sinulla ja mietin ihan noita sanoja asioita! Tekisi niin paljon mieli soittaa ja tekstaa, mutta en voi, koska en ole hänestä kuullut muutamaan päivän mitään. Mekin ollaan vain tapailtu ja jos hän on vihjannut jotain seurustelun suuntaan (yleensä kännissä), en ole paljon tullut kyllä vastaan. Olen myös tosi ihastunut, ja tiedän, että hän pitää minusta ja meillä on hyvä olla yhdessä, mutta näemme aika harvoin eli ei hän voi kovin ihastunut minuun olla:( En myöskään halua häntä ahdistella ja tuntuu pahalta, ettei hänestä mitään kuulu:( Hitto, mikä tilanne.
Olipa lohduttavaa kuulla, että on kohtalotovereita! Tuntuu, että kaverit pitää hiukan naiivina, ja on sitä mieltä, että pitäisi unohtaa koko tyyppi, koska se ei näytä kovin kiinnostuneelta, kun ei tahdo useammin nähdä. Mutta toisaalta... Poika ei ole sitä tyyppiä, että puhuisi ihastumisesta, ellei tarkoittaisi. Kiltti poika, näet... Tietysti voisi rauhassa katsoa mitä tapahtuu - mutta kun sitten ihastuu koko ajan enemmän. Onpa vaikeaa... Mutta tsemiä Susu! Kerrohan joskus, kuinka juttu eteni!
Ei ihastumista voi mitata siitä, kuinka usein tapaa! Itse olen korvia myöten ihastunut, mutta en halua jatkuvasti olla yhdessä. Toinen on silti usein mielessä ja yhteyttä pidetään lähes päivittäin vähintään tekstiviestein.
Ja vielä tosta ahdistelusta... Tuskin mies pitää yhteydenottoja ahdisteluna, jos et koko ajan pommita. Tekojesi ja sanojesi välinen ristiriita voi hämmentää miestä. Sanot kaipaavasi, etkä kuitenkaan koskaan ota yhteyttä...
Onnea uuteen suhteeseen, pieni ikävä vain pitää virkeänä ja sitä paremmalta tuntuu silloin kun tapaa!
Mä tapasin vuosi sitten keväällä baarissa miehen, jonka kanssa sitten eksyin jatkoillekin. Tapailtiin jatkossakin aina välillä, ja mä olin kyllä korviani myöten ihastunut. Mies kuitenkin selitti aina, miten odottaa tulevaa sinkkukesäänsä, eikä aio vakiintua ennen kuin kolmekymppisenä. Hän oli juuri eronnut pitkästä suhteestaan, ja aikoi ottaa kaiken irti sinkkuelämästään.
Kuitenkin hän oli tavatessamme aivan ihana ja hellä, ja meillä todella synkkasi. Seksi on jatkukvasti myöskin kuvioissa mukana.
Jälkikäteen ajatellen en ymmärrä, miten kestin miehen käytöstä koko kevään ja kesän. Hän meni ja tuli miten halusi, ja juoksi jatkuvasti baareissa. Kun tapasimme, hän kyllä kohteli mua hyvin, mutta muuten elin täydessä epätietoisuudessa. Ihmettelin, miten mies voi ensin sanoa, että olen ihana jne. ja sitten taas hehkuttaa sinkkuelämäänsä. Olin vain niin pahasti ihastunut, etten osannut (vaikka välillä todella halusinkin) lopettaa tapailuamme.
Onneks kuitenkin jaksoin, koska kunhan hän oli rauhassa saanut juhlia "sinkkukesänsä" ja opiskelut taas alkoivat, niin hän tuli luokseni ja sanoi rakastavansa. Nyt lähes vuotta myöhemmin en uskoisi, että huomaavainen avomieheni on se sama ajattelematon kusipää, joka bailasi koko kesän. Onneks en kuitenkaan tyrkyttänyt itseäni silloin, vaan annoin hänelle tilaa ja mahdollisuuden tajuta itse, että olen "Se Oikea". Jos olisin viime kesänä vaatinut sitoutumista, olisin vain karkoittanut hänet kokonaan luotani. Hän tuli ja vakiintui sitten, kun hänen oli siihen valmis, ja uskon, että se pääätös pitää.