Erostani on kohta kaksi vuotta, mutta olen vieläkin vereslihalla kun kuulin että omat lapset viettivät yön exäni ja uuden tyttöystävän kanssa. Minusta tuntui että exäni korvasi minut lasten edessä uudella naisella.
Tuntui pahalta yleisesti että entiset kumppanit vaihtavat noin vain "rakkauden kohdettaan" uusilla.
Me aikuiset olemme mallikappaleita tuleville sukupolville, ja ikävä kyllä hyviä esikuvia ovat harvassa. Voimia kaikkille erosta kärsiville ja kärsineille.
Tuntui pahalta yleisesti että entiset kumppanit vaihtavat noin vain "rakkauden kohdettaan" uusilla.
Me aikuiset olemme mallikappaleita tuleville sukupolville, ja ikävä kyllä hyviä esikuvia ovat harvassa. Voimia kaikkille erosta kärsiville ja kärsineille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kauan kesti ennen kuin jouduit tämän kokemaan:O Monilla ei mene kuin viikko tai kaksi, kun exällä on jo uusi kainaloinen ja rakkaus roihuaa ja lapsillekin esitellään uusi äitipuoli...
sinua ja olen sama mieltä kansassi....avioero on "kipeä paikka" ja lapset on ne jotka kärsivät,
Voimia sinullekin.....
avioero on kuin pieni kuolema, yksi kokonainen elämä päättyy. Minulla taival on vasta alussa ja joka päivä toivon ettei huomenna sattuisi enää niin paljoa. Tulossa vielä vuoden pimein aika joka tekee olon tukalaksi. Ihminen ei tiedä mitä on hänellä on ollut ennenkuin sen menettää...toisaalta ei myöskään tiedä mitä on kaivannut kunnes sen vihdoin saa. Toivon jonain päivänä löytäväni vielä jonkun jota rakastaa ja joka rakastaisi minua.
Et ole vielä päässyt erosi ylitse. Kipuilet. Olet mustasukkainen ja katkerakin?
Itse erosin pari vuotta sitten, eikä vähempää voisi kiinnostaa exän uudet naiset. Jos joku sellaisen miehen haluaa, niin onnea matkaan! Lapseni ovat nähneet uuden(-t) naiset. Minusta se on exän oma asia, millaisen mallin haluaa lapsilleen näyttää. Minä elän omaa elämääni ehkä jaksa edes miettiä exän tekemisiä. Onneksi pääsin eroon.
Siis mikä on sitten sopiva aika esitellä uusi naisystävä lapsille?
Siis kauanko mielestänne pitää olla erosta kulunut, 2 vuotta on jo pitkä aika mielestäni.
En uskalla sitten tavata nykyisen miesystäväni lapsia, jos ex-vaimot suuttuvat.
Kiitos kannustuksesta. Olet oikeassa että en ole vielä pääsyt erosta yli. Mutta tein kovasti töitä sen eteen.
Ero ei ole helppo asia, ei myöskään jättävälle. Olen ns. toinen nainen. Minä jätin, myös mieheni jätti. Kun rakkauden huuma iskee, ei paljoa järki päätä pakota (kuten kirjoitti eräs tuolla toisella palstalla).
Mutta miksi se huuma iskee ? Eli sille on kahden välissä jo paikka valmiina. Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta. Valitettavasti näin ei ole monenkaan kohdalla.
Minä olen kärsinyt syyllisyydestä, vaikka yksin en syyllinen olekaan, en mihinkään. Omatunto kolkuttaa vieläkin, vaikka tapahtumasta on jo muutamia vuosia.
Vaan mennyttä ei saa takaisin. Sekä jätetyn että jättäjän on elettävä vahvasti tätä päivää ja suunnattava katse tulevaisuuteen. Muuta neuvoa en osaa antaa.
Mulla oli 11/06 aivoverenvuoto ja tulin helmikuussa (07) otiin niin mieheni sanoi,eikö sinullekkin ole selvää et täs erotaan. Hän kielsi kertomasta asiasta kenellekkään,tottelin jonkin aikaa sitten oli pakko saada puhua jollekkin.Kesäkuun alussa muutin omaan asuntoon ja tytär jäi miehelle koska en voinut/jaksanut ottaa häntä,käy kylläkin viikonloppuisin mun luona. Nyt tästä on jo hieman yli vuosi ja se on ollut pitkä.Kun lähdin kesäkuun alussa niin uusi oli jo paikalla seuraavana päivänä.Lapselle he selittivät olevansa kavereita. Uskon että ex:ni ei voinut elää sairaan ihmisen kanssa. Minun muistini ei ole kummoinen,en maista mitään,tunne puolikin on hieman kateissa. Mutta olen tyytyväinen että olen elossa ja voin olla tytäreni kanssa,ex:ääni minulla ei ole tunteita. Voimia sinulle kyllä se siitä helpottuu!