Mitä mieltä olette kun mies tekstailee toisen naisen kanssa?Petti kerran saman naisen kanssa ei ole sen jälkeen kun soitellut ja tekstitellyt,mutta minusta se on yhtä lailla pettämistä.Mitä mieltä muut ovat?
TEKSTARISUHDE
PÄÄ HAJOO
92695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kertonut tästä sinulle? Tunnustus on tullut ainakin pettämisestä joten kai hän on myös kertonut tekstailusta tämän naisen kanssa. Teillä liitossanne on luottamus pula joka saa tavallisetkin asiat näyttämään epäilyttäviltä. Puhu ja kysele mieheltäsi tästä "suhteesta" niin eiköhän se siitä.
Itselläni on tälläinen naisystävä, josta oma vaimo ei tiedä mitään ja jonka kanssa tekstailemme ja soittelememme silloin tällöin. Omasta mielestäni en petä vaimoani, hän on minun ystäväni ja sillä siisti.
Heh, no ompa kumma jos on luottamuspula. Tekstailussa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, mutta jos ukko on pannutkin sen naisen kanssa, niin kyllähän se luottamus joutuu koville.
Ystävät joista ei tiedä on kyllä epäilyttäviä, vaikka se oliskin aivan viatonta, ainakin jos on oltu yhdessä jo vuosikausia. Jos jäät kiinni naispuolisesta ystävästä josta et ole koskaan kertonut vaimollesi, saattaa olla hyvinkin vaikeaa saada vaimosi vakuuttuneeksi suhteen luonteesta.
Valitettavasti et voi yksin päättää mikä suhteessanne on pettämistä, suhde on aina kahden ihmisen välinen sopimus.
"Itselläni on tälläinen naisystävä, josta oma vaimo ei tiedä mitään"
kirjoitat?
miksi sinä pidät asian piilossa vaimoltasi?
ajattele tilannetta että vaimosi tekee samoin?
yhtä pimitystä koko aviosuhde?
ei aivoliitossa eletä kuin sinkkuna
minusta sinä huijaat vaimoasi
Mistä tiedät, että vain tekstailee?Itse tekstailen,soittelen ja vielä aika usein tapailenkin varattua miestä ja mies saa kerta toisensa jälkeen vakuuteltua vaimolle,että kyseessä on VAIN tekstarisuhde.
Ja miehesi on jo kerran narahtanut pettämisestä tämän naisen kanssa...ajattele vähän.
...usko huvikses! Vaikka vain tekstaisi (jääkö tähän, epäilen) heidän suhde jatkuu tunnetasolla joka tapauksessa. Miehesi haluaa pitää teidät molemmat. Hän pitää sinusta, eikä halua luopua teidän suhteestanne, koska teillä on paljon hyvää, mutta myös aukkoja. Tuo toinen suhde täyttää näitä teidän välillänne olevia aukkoja, mutta siitä suhteesta ei kuitenkaan enempään olisi jostakin syystä. Ehkä toinenkin on varattuna tahollaan, eikä halua rikkoa sitä liittoa myöskään. Epäilisin heidän keskustelevan sellaisista asioista, mitä sulle ei kerrota. Toimii ikään kuin uskottuna.
Itselläni ollut saman suuntainen "suhde" sähköpostin muodossa. Usko pois, se ystävyyssuhde on enemmän kuin pelkkä ystävä. Sun miehesi on "koukussa".
Näinhän se on, että väkisinkin sattuu. Teidän suhteessanne on valitettavasti jotain pielessä. Hakeeko puolisosi jännitystä elämäänsä, vai onko vain turhautunut. Teidän pitäisi kyllä puhua asiasta. Jos rakastaa ja kunnioittaa toista, ei ryhdy tällaiseen leikkiin. Mieti itse ensin, mikä on sinun mielestäsi pielessä. Sen jälkeen on mahdollista avata keskustelu. Kerro miltä sinusta tuntuu. Jos toinen sinun pyynnöistäsi huolimatta jatkaa tekstarisuhdetta, mieti eroa. Kukaan ei saa alistaa toista tai elää sinkkuna parisuhteessa. Kaikkea hyvää sinulle, Tupu
Mä olen vuosikausia pitänyt yhteyttä erään varatun miehen kanssa, vaikka olen itsekin varattu.
Ei meillä mitään sen kummemmin ole, kunhan pidämme epäsäännöllisesti yhteyttä.
Ihan vaan siitä ilosta, että mies on aika paljon samanhenkinen ihminen,
kuin minä. On kiva kuulla, mitä toiselle kuuluu.
Joskus jotkut ihmiset vain koskettavat sydäntä tai sielua tms sillä tavalla, ettei halua kokonaan häntä unohtaa.
Mä luulen, että kyllä toi sun miehen ja sen toisen naisen suhde siitä laimenee. Tai jos ei laimene, niin ota ero jos siltä tuntuu.
Minun vaimoni piti yllä salasuhdetta sinkku mieheen pitkään.Juttu tuli julki ja saimme asian jotenkin sovittua ja nyt elämä on yhtä helvettiä taas.He olivat tosissaan rakastuneita ja vaimoni olisi halunnut erota ja jatkaa uuden rakkaansa kanssa.
Minulla ei ole päivää jolloin en miettisi tätä asetelmaa ja sen jatkoa.Kotona on kaikki veitsenterällä,molemmat varoo sanomasta mitään minkä voisi kääntää negatiiviseksi.
Ovat tavanneetkin viikoittain muka vahingossa,mistä sen tietää mitä tekevät.Vaimoni lupasi lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon rakastajaansa.Ja taas pettää minua kun ei pysty pitämään lupaustaan.Tekstareita lähetellään taas vähän väliä muka kavereille,tekisi mieli riistää puhelin hänen kädestään ja katsoa.En uskalla,pelkään katsoa totuutta silmiin.
Töissäkin kaverit ihmettelee kiukkuani ja supisevat selän takana,kenties ovat kuulleet juoruja ja nyt pitävät hauskaa kustannuksellani.
Mielestäni tällainen tekstittely on itse asiassa vaarallisempaa ja aivan samanlaista pettämistä kuin ennenkin,nyt se tehdään henkisesti ja se vasta syö miestä.Kiva istua kotona ja katsella miten vaimo häipyy ulos tupakalla puhelin taskussa.Puhelintaan se ei jätä hetkeksikään näkyvilleni.
Taidan sittenkin antaa hänelle eron,tai ei, vaadin itse eroa ja häipyköön.Olis sitten ainakin selvä juttu ettei tarvii epätietoisuudessa kitua.
Edellisen viestin lähettäjä, saat myötätuntoni, vaikka itse olen yhtä katala kuin oma vaimosi.
Tänä kännykkäaikana näitä salarakkauksia on paljon helpompi aloittaa ja pitää yllä. Tekstiviestejä voi lähetellä äännettömästi ja tunteet roihuta vapaasti, vaikka naama pysyy peruslukemilla.
Olen siis tässä tapauksessa itse se "roisto": vaimo, joka miehensä tietämättä lähettelee yksityisviestejä rakastajalleen (joka sentään on vapaa). Niin kauan kuin tapaamista ei pystytty järjestämään, tekstiviesteily toimi varaventtiilinä. Oli aikaa harkita varsinaiseen "syntiin" ryhtymistä. Mutta omasta mielestäni tekstariseksi on yhtä lailla raskauttavaa: ajatuksen ja sanojen tasolla tapahtuneesta teosta on vain aste-ero varsinaiseen pettämiseen. Oma ratkaisuni oli, että sanoista käytiin tekoihin heti, kun vain tilaisuus tuli. Nyt kärsimättömästi odotamme, milloin voisimme tavata uudelleen!
Toki omassa liitossa jokin mättää, jos tällaiseen temppuiluun pitää mennä. Ja toki tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että teollani varmasti loukkaisin miestäni, jos hän siitä tietäsi. Tyytymättömyys omaan avioliittoon kumpuaa minun tarpeistani, enkä voi miestäni syyttää välinpitämättömyydestä tai laiminlyönneistä. Hän on kertakaikkiaan sietämättömän kunnollinen. Tekoni ei siis kohdistu miestäni vastaan, vaan johtuu omasta tarpeestani saada kokea aito halu ja kiihko. Valitettavasti omaa miestäni kohtaan tällaista himoa en tunne, vaikka kuinka hyvä mies muuten onkin. Tuff luck, sen siitä saa kun on aikanaan mennyt naimisiin kiintymyksestä ja järkeä kuunnellen, eikä veren kutsusta.
Kuulen jo syytöksenne, mutta tällaista elämä kai on. Hoidan perheeni ja lapseni (ainakin toistaiseksi), vaimentelen omaatuntoani ja kaipaan rakastajaani. Eikä kukaan lähipiiristäni uskoisi, että MINÄ voisin tehdä tällaista. Vähänpä tietävät...