Taidan olla sairaalloisen mustasukkainen.
Olemme olleet aviossa noin 5 vuotta ja olen alkanut olla miehestäni mustasukkainen.
Välillä en ole moksiskaan, mutta välillä mun mielen täyttää ihan hirveet ajatukset kuinka se on jonkun naisen kanssa. En ollut tällainen alkusuhteessamme, mutta kun mieheni on saanut itse itsetuntoa lisää niin minulta se on mennyt. Hän on alkanut mennä ilman minua monille matkoille, osa työmatkoja. Ennen hän ei mistään hinnasta olisi jättänyt minua yksin. Päivät hän on kotona (lomalla) ja minä työssä, joten en tiedä yhtään mitä hän tekee.
Tiedän, että olen itse näyttävän näköinen ja hän on ollut harmaavarpunen. Nykyään hän ostelee vaatteitakin enemmän. Minulla ei riitä aikaa hoitaa itseäni. Olen kyllä lihonut liittomme aikana, mutta en ole mikään satakiloinen.
Puhua meillä ei voi, koska hän ei halua puhua mistään tunneasioista. Ei ole koskaan halunnut. Puheissaan hän korostaa kovin, kuinka hänestä pidetään ja kuinka taitava hän on työssään.Itsekin olen arvostettu työpaikallani, mutta en harrasta minkäänlaista itsekehua.
Olen jopa harkinnut avioeroa, koska tuntuu että omatkin tunteet tässä jäätyvät. En saa enää vastarakkautta - siis ollenkaan. En tarkoita rakastelua - vaikka sekin on kyllä vähentynyt minimiin - vaan hellyyttä ja toisenkin huomioon ottamista.
Onko kellään samoja ongelmia tai ongelman ratkaisuja.
Olemme olleet aviossa noin 5 vuotta ja olen alkanut olla miehestäni mustasukkainen.
Välillä en ole moksiskaan, mutta välillä mun mielen täyttää ihan hirveet ajatukset kuinka se on jonkun naisen kanssa. En ollut tällainen alkusuhteessamme, mutta kun mieheni on saanut itse itsetuntoa lisää niin minulta se on mennyt. Hän on alkanut mennä ilman minua monille matkoille, osa työmatkoja. Ennen hän ei mistään hinnasta olisi jättänyt minua yksin. Päivät hän on kotona (lomalla) ja minä työssä, joten en tiedä yhtään mitä hän tekee.
Tiedän, että olen itse näyttävän näköinen ja hän on ollut harmaavarpunen. Nykyään hän ostelee vaatteitakin enemmän. Minulla ei riitä aikaa hoitaa itseäni. Olen kyllä lihonut liittomme aikana, mutta en ole mikään satakiloinen.
Puhua meillä ei voi, koska hän ei halua puhua mistään tunneasioista. Ei ole koskaan halunnut. Puheissaan hän korostaa kovin, kuinka hänestä pidetään ja kuinka taitava hän on työssään.Itsekin olen arvostettu työpaikallani, mutta en harrasta minkäänlaista itsekehua.
Olen jopa harkinnut avioeroa, koska tuntuu että omatkin tunteet tässä jäätyvät. En saa enää vastarakkautta - siis ollenkaan. En tarkoita rakastelua - vaikka sekin on kyllä vähentynyt minimiin - vaan hellyyttä ja toisenkin huomioon ottamista.
Onko kellään samoja ongelmia tai ongelman ratkaisuja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tavallaan tuttu tilanne, mutta en ole erityisen mustasukkainen.
Huono itsetunto, ehkä kateuskin toista kohtaan on piinaavaa, mutta sullahan on tilanne jo puoliksi voitettu tiedostaessasi missä mennään.
Miehesi tuskin toimii tarkoituksella ja jos jotakin olisi pielessä niin kuin kuvittelet, niin todistusaineistoa löytyy aina. Joten ehkä epäilet ihan turhaan?
Itsetunto koostuu niin tuhannesta eri asioista elämäsi aikana, joten koeta vähän muistella lapsuuttasi ja minkälainen suhde sulla oli vanhempiisi. Olitko heidän pikku harmaavarpunen? Ja onko miehessäsi jotakin, joka on tuttua jo lapsuudenkodistasi?
Parisuhteessa käydään läpi muutakin kuin keskinäistä olemista ja mitä paremmin tunnet itsesi, sen enemmän pystyt suhtautumaan tunteisiisi.
Jos miehesi olisi alistavaa tyyppiä ja vähättelisi kaikkea mitä olet tai teet, niin ongelman saisi kaivettua heti ylös. Siinä ei kannata itseään kiduttaa hetkeäkään.
Hakeudu muiden ihmisten seuraan, pidä yhteyttä hyviin ystäviin ja hae sitä kautta hyvää mieltä, joka hellii itsetuntoasi. Ei koskaan kannata peilata itseään toisen kautta ja systemaattinen irrottautuminen moisesta tuottaa nopeastikin hyvän tuloksen. Tai paneudu johonkin harrastukseesi ja nauti siitä, mitä koet.
Elämä ei saa pyöriä parisuhteen ja toisen ympärillä ja vaikka en uskovainen olekaan, niin Raamatussa on oikein hyvä elämänohje: rakasta muita niin kuin itseäsi. Siinä on vinha perä.Jos et yhtään välitä itsestäsi, et voi välittää miehestäsikään.
Olipa kaunis ja viitseliäs vastaus!
En ole itse koskaan ollut harmaavarpunen, päinvastoin. Muitakin miehiä olisi tulossa, mutta en välitä vieraista miehistä. Haluaisin vain oman mieheni kiinnostumaan itsestäni.
Onneksi hän ei vähättele, mutta ei myöskään kuuntele minun asioitani. Ja luulen että tässä on takana HÄNEN oma lapsuutensa. Häntä vähäteltiin kotona ja hänellä on ollut aina huono itsetunto. Minä olen pönkittänyt ja kehunut ja saanut hänet enemmän arvostamaan itseään (olen hänen eka pidempi vakisuhde). Mutta olenkohan unohtanut kokonaan itseni.
Jos hän on saanut itsetuntonsa kohoamaan, niin ehkä se on niin paljon kohonnut, että lupauksista huolimatta onkin sortunut vieraan naisen ihailuun. Kuulostaa siltä kuin olisin sairas, mutta tällaiset ajatukset kulkee joskus mun päässäni. Ja varsinkin silloin kun olen yksin, kidutan itseäni ajattelemalla mitä hän tekee ja mahdollisesti kenen kanssa.
Ketään ei siis pitäisi kehua liikaa,vai mitä?Jo se,että miehesi ei kuuntele sinun asoitasi,osoittaa että kehuminen on noussut hattuun!
Oliskos hän nyt saanut niin paljon itsevarmuutta,että haluaisi kokeilla muidenkin kiinnostusta itseään kohtaan?
Onko hän ollut aiemmin suosittu tyttöjen silmissä-aloita vaikka tämän kysymisellä häneltä-kuuntele vastaus tarkkaan!
Miehet näyttävät(varsinkin huonon itsetunnon omaavat) olevan luonnostaan juuri tuollaisia,et jos esim.vieras nainen kehuu niin se paistaa sitten läpi kun ollaan oman vaimon kanssa.Onhan ne muutkin naiset varmaan huomanneet miehes itsevarmuuden ja mikäs sen kiihottavampi kuin itsevarma mies.Ei tietenkään LIIAN itsevarma-sellainen jo ärsyttää.
Kokeile seuraavaa,jos pokka pitää...Pyydä jotain miespuolista ystävää tai sukulaista(veljeä) soittamaan sinulle kun miehesi on läsnä..juttele niitä näitä-sellaista hölynpölyä jota miehesi ei ymmärrä ja leiki salaperäistä ja sovi "treffit" tämän soittajan kanssa...
Jos ei miehesi tuosta herää niin sitten on jotain vialla!
..siltä,minkä olen joissakin miehissä myös huomannut(eräs ystäväni mies oli vastaava,nykyään on ainakin omasta mielestään niiiin hyvännäköinen vaikka oikeesti on yök!),eli: Mies on kokematon, ehkä vaatimattoman näköinen(ei siis niin osaa pukeutua ym),hiljainen,ei kokemusta naisista(ainakaan suhteista),niin sitten kun viimein alkaa vakavaan suhteeseen ja on onnellinen,nainen saa miehen itsetuntoa nostettua, etenkin jos nainen jaksaa kehua miestä paljonkin,ehkä neuvoo vaatteissa,hiuksissa ym pinnallisissa asioissa.. niin sittenhän mies alkaa huomaamaan että hei,mähän oon aika hyvännäkönen,oon seurustellut jonkuaikaa,joten varmaan muutkin naiset kiinnostuvat minusta..!! Siinä vaiheessa just moni vielä kokematon mies ehkä alkaa havitteleen vapautta ja vaihtelua!? Useimmat sitten varmaan kyllä vapauduttuaan ja kokemuksia kerättyään tajuavatkin, että samperi,se nainen oli sittenkin se oikea/parempi/aidompi kuin nuo muut jne.. Ja että se nainen katselikin mua jo silloin kun olin vielä se harmaavarpunen...
No, sanoit juuri oikeat sanat. Eli tällaiselta musta alkaa tuntua. Ja ihan tosissaan mua pelottaa, vaikka olen tietääkseni aika suosittu muutenkin. Mutta rakastan miestäni, enkä pois luovuttaisi.
Olen itsekin erittäin mustasukkainen ja mieheni on hyvännäköinen ja lähes päivittäin saan huomata kuinka toiset naiset katsovat häntä pitkään. Pelkäsin myös pitkään että hän lähtee jonkun toisen matkaan, koska oli aikasemmin aikamoinen naisten mies. Nykyään, kahden vuoden seurustelun jälkeen olen oppinut luottamaan häneen ja ajattelemaan tyyliin "jos hän menee, emme olleet tarkoitettu toisillemme." Tosiasiahan on ettemme voi muuttaa toisia, vain itseämme. Sinun tilanteessa olet saanut nostettua miehesi itsetuntoa ja nyt sinun on kohdattava seuraukset. Jos hän menee, se on hänen häviönsä.
Itselläni synkkinä hetkinä auttaa kunnon tuulettuminen tyttöporukalla. Laitan itseni viimesen päälle näyttäväksi ja lähden keräämään ihailevia katseita. Hauskasta illasta tanssien uusein ihmisten kanssa riittää hyvää oloa pitkäksi aikaa. Mieskin huomaa että olen hyvällä tuulella ja iloinen mielihän kaunistaa koko olemuksen.
Aurinkoista kesää. Muistetaan hymyillä!
Helou! Melkein kuin olisi itsestään lukenut. Olen niin mustis että koko viime yö meni riidellessä. Mies asuu eri paikkakunnalla väliaikaisesti ja yritin soittaa mutta linja oli varattu 2 h. kysyin mistä oli kysymys, mutta hän ei kuulemma ole puhunut puhelimessa. Kaikki tällainen saa minut kiehumaan...Pitäisikö uskoa?
Meilläkin oli niin, että mies oli alussa se joka välttämättä halusi suhteen kanssani ja olin kaikki kaikessa. On minussakin paljon vikaa,mutta hän kehuu jatkuvasti itseään, luonnettaan, ulkonäköään.Sen sijaan minä olen "nobody". Lisäksi minua kalvaa outo tunne siitä, että hän odottaa minun olevan kiitollinen hänelle koska on huolinut minut. Joskus hän valittelee "kadotettua" nuoruuttaan (nyt 30)
Tämän asetelman muuttuminen on huomaamatta saanut minut tuntemaan oloni mitättömämmäksi. Vaadin rakkaudenosoituksia joita tunutt jatkuvasti tulevan vähemmän. Etsin merkkejä siitä, että hän ei halua jatkaa. Kärsin tästä roikkujan roolista, mutta ikään kuin en vooisi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että hän alkaisi taas rakastaa minua.Olen myös miettinyt, että ehkä vika on pääni sisällä enkä vain kykene olemaan tyytyväinen ja onnelliseti iloita suhteestamme.Minuakaan ei muut miehet kiinnosta vaan toivon ja odotan jatkuvasti, että omaa mieheni huomioisi minua....Välillä hän sanoo jotain kaunista, mutta minusta tuntuu, että hän vain sanoo sen tyynnytelläkseen minua. ehkä en pysty ottaa rakkautta vastaan....