Olen varattu, mutta tunteet tätä miestä kohtaan eivät ole enää voimakkaita. Nykyään satunnaisia riitoja (ei kyllä kauhean pahoja), ahdistusta ja painostusta miehen taholta. En enää tiedä mitä tunnen häntä kohtaan! En halua menettää häntä, mutta en tiedä onko hän se "elämäni mies". Toisaalta haluan pistää poikki, mutta kun kuvittelen että hän seurustelisi jonkun muun kanssa niin se tuntuu musertavalta ajatukselta... Taidan siis rakastaa häntä. Voiko ihminen rakastaa kahta ihmistä yhtäaikaa?
Mielessäni on pyörinyt viime aikoina yhä enemmän ja enemmän tämä toinen mies. En saisi tuntea häntä kohtaan niinkuin tunnen, sillä olenhan varattu. En vain pysty tukahduttamaan tunteitani häntä kohtaan, vaikka olen kuukausia yrittänyt. En halua kenenkään loukkaantuvan, mutta kävi miten kävi, jotakuta sattuu. Tiedän että teen mitä teen, minuun sattuu aivan helvetisti :(( Tunteeni ovat yhtä sekamelskaa! En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.. Kyse ei voi olla enää pelkästä ihastumisesta, sillä tämä toinen mies on pyörinyt mielessäni jo kuukausia. Nykyään nämä päässäni pyörivät ajatukset haittaavat jo normaalia elämääni. En pysty nukkumaan. Itken, kun tuntuu niin pahalta... En saa ajatuksiani irti tästä asiasta.
En tiedä määritelläänkö toisen ihmisen ajatteleminen ja tällaiset tunteet häntä kohtaan pettämiseksi. Yksi asia, mikä on aivan varma, on että en tee toisen kanssa mitään, jos olen varattu. Eli en halua pettää kumppaniani.
Auttakaa minua :´(
Mielessäni on pyörinyt viime aikoina yhä enemmän ja enemmän tämä toinen mies. En saisi tuntea häntä kohtaan niinkuin tunnen, sillä olenhan varattu. En vain pysty tukahduttamaan tunteitani häntä kohtaan, vaikka olen kuukausia yrittänyt. En halua kenenkään loukkaantuvan, mutta kävi miten kävi, jotakuta sattuu. Tiedän että teen mitä teen, minuun sattuu aivan helvetisti :(( Tunteeni ovat yhtä sekamelskaa! En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.. Kyse ei voi olla enää pelkästä ihastumisesta, sillä tämä toinen mies on pyörinyt mielessäni jo kuukausia. Nykyään nämä päässäni pyörivät ajatukset haittaavat jo normaalia elämääni. En pysty nukkumaan. Itken, kun tuntuu niin pahalta... En saa ajatuksiani irti tästä asiasta.
En tiedä määritelläänkö toisen ihmisen ajatteleminen ja tällaiset tunteet häntä kohtaan pettämiseksi. Yksi asia, mikä on aivan varma, on että en tee toisen kanssa mitään, jos olen varattu. Eli en halua pettää kumppaniani.
Auttakaa minua :´(
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse olen ollut aivan ihastuksissani toiseen mieheen kesästä asti, enkä myöskään enää tiedä lainkaan mitä tunnen omaani kohtaan! minun tilanteeni on vielä vähän pahempi (mahdollisesti) sillä ihastukseni kohteella on tuore rakkaussuhde! en ole tavannut tätä naista vielä mutta ajatuskin on helvetillinen
minäkään en haluaisi ajatella omaa miestäni kenenkään muun kanssa, mutta mietinkin, onko se siltikään rakkautta, vai olenko vain kiintynyt häneen ja tottunut näkemään hänet "omanani" ...
nytkin vain itken... en jaksa mitään... huomena oma mieheni tulee kotiin ja pitää taas koittaa olla täysillä mukana ja huomaavainen, ja kuitenkin kaikki päättyy jo iltaan mennessä pieneen känään ja siihen että mies istuu tietokoneella ja minä murjotan tv:n ääressä...
olen vasta 19 ja tuntuu että tässäkö tämä elämä nyt sitten oli....
voimia sinulle kohtalonsisareni, en voi valitettavasti neuvoa mitään minäkään koska olen myös aivan kusessa :,( onko kellään kokeneella ihmisellä antaa neuvoa? kannattaako pysytellä omassa varmassa mutta tylsäksi käyneessä suhteessa, vai erota kun ei pysty olemaan tunteet mukana?
Itse asiassa tilanteeni kuulostaa lähes samalta kuin sinunkin.. Sillä toisella miehellä on myös erittäin tuore suhde.. En tiedä kuinka vakava, mutta en voi olla tuntematta mustasukkaisuutta ja katkeruutta, vaikkemme seurustelekaan :( Voi meitä. Ei näitä tunteita kukaan itselleen toivo! Kielletty rakastuminen on kauheinta, mitä tiedän :(( Olen masentunut enkä jaksa paljon muuta enää kuin nukkua ja itkeä. Muu elämäni kärsii tästä asiasta.
jos voisi järjellä ohjata tunteitaan niin heti kyllä ainakin mitä tekisin tän rakkauteni tekemättömäksi koska tää on kiellettyä ja likaista :,( varatut miehet ei oo koskaan kiinnostanut, eikä pettäminen :,( se on kamalaa miten tahtoo vuosia vainrakastaa sitä omaa ihanaa miestään ja pian niistä tunteista ei olekaan mitään jäljellä... vain katkeruus, epävarmuus ja suoranainen SURU..
....vaikken tätä kenelle muulle toivoisikaan. TIlanteesi on todella hyvin samankaltainen kuin minun. Nämä miehet eivät kyllä ole sukua toisilleen, mutta kavereita kylläkin. On yhtä tuskaa esittää vain kaveria ja yrittää peittää tunteitaan! Ja juuri nuo vahingossa tapahtuneet pienet hipaisut ja kosketukset saavat minulla tunteet roihuamaan (ei seksuaalisesti, vaan se tuntuu vain niin hyvältä.. ja toisaalta niin pahalta, kun tiedän että se on väärin). Suru vain syvenee.. tunnen oloni täysin eksyneeksi :((
Nostan hattua! Ette ole ruvenneet suhteeseen kuitenkaan.
Ajatuksilleen ei voi mitään ja tunteilleen,mutta se,että ryhtyy suhteeseen,se on oma valinta ja siinä tulee kärsimystä enemmän,kun laki sallii. En suosittele!
Vaikee neuvoa tollaisissa asioissa,mutta onhan olemassa esim sellainen cvaihtoehto,että pyytää omalta puolisoltaan vaikka miettimisaikaa!
Yleensä silloin saattaa ajatukset kirkastua ja huomata,kuinka tärkee se oma onkaan ja ei se aita oo vihreempi useestikkaan,niinkun sanotaan.
Pitkissä suhteissa tulee elämän varrella aivan varmasti houkutuksia ja ihastumisia...Se on varmaa,mutta kunnioitus siitä,että ei lähde satuttamaan niin monen ihmisen elämää.
Pitää uskaltaa ottaa riskejä,jos meinaa maistaa uutta suhdetta- Siinä voi joko hävitä tai voittaa,mutta jos menee siitä mistä aita on matalin,niin häviää taatusti. Kunnioittakaa omaa kumppanianna ja tehkää kaikki rehdisti.. Tunnetasolla ja ajatuksissa ei ole väärin,koska nille ei voi mitään,mutta teoilleen voi ja jos niihin aikoo,niin vanha kumppani alta pois kärsimästä:)) Hyvää syksyä..
Terv:joskus samassa ollut ei enää:)
nykyaikana olemassa?
olen minäkin rakastunut vaikka avioliitossa olen
ehkä otan riskin ja lähden
Soita aika perheasiain neuvottelukeskuksesta tai vastaavasta parisuhdeneuvojalle, varaa itsellesi aika. Sinne voi mennä nimittäin ihan yksinkin. Ja kerrot siellä tuon tilanteesi. Et selviä yksin noitten ajatustesi kanssa, ulkopuolinen apu selkeyttää parhaan mahdollisen ratkaisun löytymistä. Sinulla on tunteita miestäsi kohtaan, se on selvää kirjoituksesi perusteella. On siis myös selvää, ettet tulisi onnelliseksi nopealla siirrolla ja siirtymisellä toisen syliin, asioiden käsitteleminen olisi täysin kesken, etkä olisi valmis uuteenkaan suhteeseen.
Soita itsellesi aika HETI ja selkeytä ensin omat ajatuksesi, toimi vasta sitten. Se on paras apu, ja millään pikaisella et tässä kohtaa saa aikaan kuin pahaa kaikille osapuolille.