Eli näin päin välillä. Minulla on todella ihana ulkomaalainen miesystävä. Ollaan oltu yhdessä "tarpeeksi", se on todella hellä, hauska, meillä on samanlainen huumorintaju... pidän valtavasti hänen suvustaan, kotikaupungistaan, kaikesta hänessä ja hänen ympärillään olevasta. Rakastan jopa hänen työtään! :D
Mutta ei hyvää ellei jotain huonoakin. Minä olen TODELLA seksuaalinen ihminen. Ekan kerran jälkeen hyvää patukkaa (muutama huonokin patukka oli ennen hyvää) saatuani haluan seksiä koko ajan. Tuntuu että olen kyltymätön. (tai siis et yks veivi illassa ei aina välttämättä riitä, mutta ei mieskään kaikkeen pysty). Ei se mulle ole ongelma, että ei harrasteta seksiä esim. viikkoon kun on hillot, mutta kyllä jos toinen siin vieressä lepää ennen nukkumaanmenoa, niin kyllähän se siihen seksiin aina menee.
Mutta se on tää kaukorakkaus niin vaikee pakkaus, tiättekste? Panettaa ja panettaa niin hirveesti. En ikimaailmassa haluis loukata kultaani, mutta tää on niin vaikeeta olla monta kuukautta ilman. Eikä auta ajatella että "kohta nähdään ja sit saan kyytiä". Tarvitsen seksiä säännöllisesti. Itsetyydytys ei auta, tuntuu että pahentaa vaan tilannetta kun kroppa koko aika "Käynnissä".
Miesystäväni aina naurattaa minua kun lähden hänen luotaan että nyt hän saa kerätä taas rauhassa energiaa seuraavaa kertaa varten. Tiedä sitten miten sitä energiaa keräilee, poimiiko marjoja vai jotain muuta. Hmph. En kuitenkaan tosissani jaksa uskoa että hänellä muita on, kun ei asu missään turistirysässä, vaan pienessä kylässä.
Mutta itsestäni olen niin epävarma. En tiedä antaisko miesystäväni ikinä anteeksi pettämistäni (tai kun en ole pettänyt ikinä ketään, niin en tiedä miten itse asiaan reagoisin.), en todellakaan tiedä. Varmaankin vois antaa anteeksi, muttei ikinä enää luottaa, joka sitten lopulta tuhois tän vähänkin.. (tai voinhan sanoa puolustuksekseni että emme ole vielä edes kihloissa..Haha, vitsi!) Ja reaktiostani, jos joskus heräisin väärästä sängystä, niin ikinä ei ole "Omatunto kolkuttanu" kun tiedän tehneeni väärin ja tyhmyyksiä, joten pätisiköhän tähän sama sääntö? Eikä kyseessä ole mikään, luin ystäväni päiväkirjaa - eikä kaduta - väärinteko, vaan ihan varkauksista ja petoksista lähdetään.
Olen yrittänyt kääntää tän niin päin, miten pahalta musta tuntuis jos saisin selville että miesystäväni on pettänyt mua (eli mullekaan ei ole koskaan myönnetty että mua ois petetty) tän "seurustelu" aikana, mutta mun on niin vaikee miettii sitä tilannetta. Mun suhtautumiseen vaikuttais varmaa niin monet seikat.. tai en tiä, kylhän mä siitä loukkaantuisin varmaan niin verisesti etten toista vois enää nähdä tai olla yhteydessä. Siks tää on näin hirveetä EDES AJATELLA pettämistä.
Joo, nyt saitte musta niin hirveen vaikutelman, että parempi että lopetan tän sepustuksen tähän. Mutta jos joku ymmärsi mun pointin, ni voi laittaa ajatuksia asiasta.. :D
Mutta ei hyvää ellei jotain huonoakin. Minä olen TODELLA seksuaalinen ihminen. Ekan kerran jälkeen hyvää patukkaa (muutama huonokin patukka oli ennen hyvää) saatuani haluan seksiä koko ajan. Tuntuu että olen kyltymätön. (tai siis et yks veivi illassa ei aina välttämättä riitä, mutta ei mieskään kaikkeen pysty). Ei se mulle ole ongelma, että ei harrasteta seksiä esim. viikkoon kun on hillot, mutta kyllä jos toinen siin vieressä lepää ennen nukkumaanmenoa, niin kyllähän se siihen seksiin aina menee.
Mutta se on tää kaukorakkaus niin vaikee pakkaus, tiättekste? Panettaa ja panettaa niin hirveesti. En ikimaailmassa haluis loukata kultaani, mutta tää on niin vaikeeta olla monta kuukautta ilman. Eikä auta ajatella että "kohta nähdään ja sit saan kyytiä". Tarvitsen seksiä säännöllisesti. Itsetyydytys ei auta, tuntuu että pahentaa vaan tilannetta kun kroppa koko aika "Käynnissä".
Miesystäväni aina naurattaa minua kun lähden hänen luotaan että nyt hän saa kerätä taas rauhassa energiaa seuraavaa kertaa varten. Tiedä sitten miten sitä energiaa keräilee, poimiiko marjoja vai jotain muuta. Hmph. En kuitenkaan tosissani jaksa uskoa että hänellä muita on, kun ei asu missään turistirysässä, vaan pienessä kylässä.
Mutta itsestäni olen niin epävarma. En tiedä antaisko miesystäväni ikinä anteeksi pettämistäni (tai kun en ole pettänyt ikinä ketään, niin en tiedä miten itse asiaan reagoisin.), en todellakaan tiedä. Varmaankin vois antaa anteeksi, muttei ikinä enää luottaa, joka sitten lopulta tuhois tän vähänkin.. (tai voinhan sanoa puolustuksekseni että emme ole vielä edes kihloissa..Haha, vitsi!) Ja reaktiostani, jos joskus heräisin väärästä sängystä, niin ikinä ei ole "Omatunto kolkuttanu" kun tiedän tehneeni väärin ja tyhmyyksiä, joten pätisiköhän tähän sama sääntö? Eikä kyseessä ole mikään, luin ystäväni päiväkirjaa - eikä kaduta - väärinteko, vaan ihan varkauksista ja petoksista lähdetään.
Olen yrittänyt kääntää tän niin päin, miten pahalta musta tuntuis jos saisin selville että miesystäväni on pettänyt mua (eli mullekaan ei ole koskaan myönnetty että mua ois petetty) tän "seurustelu" aikana, mutta mun on niin vaikee miettii sitä tilannetta. Mun suhtautumiseen vaikuttais varmaa niin monet seikat.. tai en tiä, kylhän mä siitä loukkaantuisin varmaan niin verisesti etten toista vois enää nähdä tai olla yhteydessä. Siks tää on näin hirveetä EDES AJATELLA pettämistä.
Joo, nyt saitte musta niin hirveen vaikutelman, että parempi että lopetan tän sepustuksen tähän. Mutta jos joku ymmärsi mun pointin, ni voi laittaa ajatuksia asiasta.. :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
samoja mietteitä, mutta vähän pidemmällä! Todella yllättävää, vaikka olen mies. En kestä enää kauan. Enkä ole vieraissa juossut minäkään. Toivottavasti et sentään ole työkaverini, etkä idästä (siis taikkulasta tai jotain). Kyllä miehelläkin on tekemistä, kerta kaikkiaan. On eri sorttisii petoksia - itsepetos on yksi niistä, ja joskus saa kai olla itsekäskin, tai sitten kituu. Mitä pahaa siinä on, jos haluaa rakastaa, ja tunne on molemminpuolinen? Useinko sellaista löytää, elämässään? Koeta siellä olla iloinen, tytteli! lähetä suukkoja kullalles, minäkin ajattelen kauniita ajatuksia tuosta retaleesta, joka on kuin varkain hiipinyt sydämeeni.
kuitenkin jos parisuhdetta aletaan luomaan, tärkein on luottamus ja toisen kunnioittaminen. Itsensä kunnioittamisesta puhumattakaan. Itselläni oli 2 vuoden kaukosuhde mieheeni, joka nyt onnellisesti on kotona, ja viimeisin tapaaminen oli yli vuosi sitten ja pettäminen ei itselläni eikä miehelläni tullut edes mieleen.
Mistä tiedät mitä miehelläsi on käynyt mielessä ja mitä ei?
Paha uskoa näitä akkojen kuvitelmia.
siitä sen enempää en käy selittelemään:) Mielessähän voi mitä vaan käydä, mutta teot on sitten jo toinen juttu.
Mahtava kirjoitustyyli, sait hymyn huulille(:
Asiaan siis, mä vähän luulen et varmasti monet muutkin kärsii samasta asiasta kuin sinäkin. Se ei todellakaan ole helppoa, voin sen sanoa kokemuksesta, joka kerta kun lentoni saapui kentälle ja hyökkäsin miesystäväni kimppuun, teki mieli riisua vaatteet siinä saman tien, ihmisten keskellä. TOisaalta se on niin kutkuttavaa odottaa ja odottaa ja vielä vähän odottaa, kun tietää että palkitaan(: Itse en kyllä kykenisi pettämään, tai kykenisin, mutta en voisi edes itselleni sitä antaa anteeksi.
Me kyllä nähtiin joka kk kun työni meni jaksottain (tein siis kaks viikkoa töitä putkeen ja oli kaks viikkoa vapaata) ja matkakohde ei kuitenkaan ollut mikään toisella puolella maapalloa (vaikka välillä tuntui että ei paljon puuttunut kun bussissa istui(;
Tuo suhde on kyllä jo päättynyt, mutta olihan ne sellasen nuoruuden huuman aikoja, joita on mukava näin kiikkustuolissa (hoh, ikää 34:D) muistella.
jos tämän sanoisi musliminainen..niin kylläpä olisi likaista ja sairasta ja häpeä koko suomen ja maailman musliminaisille...eivät ilmeisesti ole seksuaalisia..ja heillä on ilmeisesti mies ja patukka vierellä koko ajan...että sillälailla.
Miettisitte hieman mitä puhutte musliminaisistakin ..eikö musliminainenkin ole elävä ja tunteva olento jolla on oikeis samaan ilman että musliminaisia diskriminoidaan muslimija arabimiesten toimesta jos he ovat eronneita tai heidän ulkomuotonsa...neitsyytensä perusteella?
mene jo terapiaan itsesi kanssa todella huolestuttavia nämä aiheesi
että mikä se onkaan, mikä erottaa, tai minkä pitäisi erottaa ihmisen ja eläimen toisistansa?
Niin, mikä erottaa venäläisen ihmisestä. :) Kuinkas muuten se naimisiinmeno, jokos on häitä vietelty? :-D
Harvinaisen huonosti olet kärryillä yksityiselämästäni! Mistäs nyt moinen!? Oletko kenties saanut elämääsi muutakin sisältöä, kuin Monikulttuuriset Suhteet-palsta? Jos näin, niin onnea kovasti. Jatkahan samaan malliin, niin voit saada vielä sinäkin joskus naista :-)
Minä erottaa syövän ja miehet toisistaa...syöpä kehityy