Hei!!
Nyt olen täysin jumissa ja masentunut)=
En enään tiädä mitä tekisin olen aivan murtunut,Miks hän ei kuuntele mua,miks hän vain ärsyttää mua?
Rakastan häntä ja paljon rakastankin,mutta en tiädä enään..en enään mistään mitään.
Suhteen alussa kaikki meni hyvin.
Ihastuttiin ja rakastuttiin ja siittä se sitten alkoikin.
Rakasteltiin useasti,ihanasti ja pitkään,olin hänen sylissään useasti ja kauan.Hän helli mua ja silitti poskiani,suuteli huuliani ja sanoi rakastavansa.
Silloin oli romantiikkaa aina ja kaikkialla.
Nyt kaikki on loppu,ne meidän ihanat yhteiset ja romanttiset aikamme)=
Olemme yhdessä viälä,vai olemmeko?
Nykyään suhteemme on kuin kaveri suhde,olemme kuin kämppäksiä.
Kyllä me viäläkin joskus rakastelemme,mutta mikään ei ole niin kuin ennen.
Emme ole enään lähekkäin,hän ei enään osoita tunteitaan silleen mua kohtaan miten ennen.
Ennen hän toi minulle ruusuja ja suklaa rasioita viimeisillä rahoillaan.Käveli takiani pitkiä matkoja uhrasi hyvän tulevaisuuden (rahan kannalta) jotta näkisi minua.
Näki nälkää jotta tapaisi minua.
Teki vuokseni mitä vain.
Nykyään hän vain tiuskii.Kun olen kotona odottamassa häntä töistä ja hän tulee hän vain tiuskii ja huutaa.
Hän ärsyttää minua tahallaan,kiusaa ja haluaa satuttaa.
Hän ei enään halua olla lähelläni,jos muistutan häntä sittä että hän ei koskaan tule vierelleni hän hermostuu ja loukkaa minua,huutaa ja mesoo.
En voi koskaan enään saada suhdettamme siihen millainen se oli ennen.
Kestänkö tätä enään?Kaipaan jotain muutakin,romantiikkaa,hellyyttä ja läheisyyttä ja jonkun joka välittää.
Hän osoittaa rakkauttaan ostelemalla minulle esim vaatteita jne...Mutta ei koskaan näytä sitä.
Hän kertoo rakastavansa minua,mutta ei tarkoita sitä,siltä minusta tuntuu)=
En enään tiädä jaksanko,olen syvässä kuilussa josta en koskaan nouse,kukaan ei nosta minua pois.
En voi paeta,minulla ei ole muuta kotia,ei ole mitään minne veisin tavarani eläimeni,enkä uskalla enkä pysty.
Rakastan häntä liikaa en halua menettää häntä.
En halua kokea sitä näkyä että hän kävelee jonku muu nainen kainalossaam.
Toisaalta haluan tästä lopun toisaalta en.
olisin onnellinen jos kaikki olisi niin kuin ennen,mutta en näin.
Tänään suurin haaveeni toteutuu,saan hevosen.
Olen haaveillut siitä koko ikäni,mutta silti en pysty oleen onnellinen.
Tiädän että kun hän tulee töistä hän vain satuttaa minua sanoillaan...
Olen puhunut hänelle näistä,kertonut monesti tunteistani,sanonut rakastavani häntä mutta olen myös uhkaillut erolla.Kaikki keinot on käyty läpi,mikään ei tepsi.
Hän tietää että olen hänestä riippuvainen,en voi yksin kertaisesti vain lähteä enkä myöskään pysty enkä halua.Mutta silti en jaksa enään.Häntä rakastaminen sattuu mutta jos häntä ei rakasta sattuu viälä enemmän..
En enään kestä..en tiädä mitä minun pitäisi tehdä.
Minä kärsin tästä,elämäni on täyttä helevettiä vaikka ei pitäisi olla mitään syytä,paitsi rakas mieheni,mutta hän vain ei tiedä sitä.
Mutta ilman häntä en pystyisi elämään,olen liian riippuvainen hänestä,rakastan häntä liikaa,pelkkä eron ajatteleminen satuttaa minua liikaa,en pystyisi siihen,en pystyisi elämään ilman häntä,mutta en myöskään hänen kanssaan.
Olen aina uskonut parempaan tulevaisuuteen,olen jaksanut odottaa,olen yrittänyt kestää ja olen joutunutkin kestämään todella paljon.Niin paljon että moni ihminen ei enään eläisi minun tilanteessani.Mutta nyt en enään tiädä jaksanko,tappaisinko itseni?Ehkä niin olisi parempi..
En kohta enään näe muuta vaihtoehtoa.
Jos suhteemme olisi parempi olisin maailman onnellsin nainen,mutta hän pilaa minut näin);
Hän ei itse tiädä sitä,hän ei ota sanojani vakavasti,vaikka olen monesti sanonut että ottaa..
Olen jo alkanut epäillä että hän ei enää rakasta minua tai että hänellä on toinen,tunnen mieheni hän ei koskaan tekisi sitä minulle vai tekisikö?
EN tiädä enää mistään mitään,voih kunpa vajoisin maanalle enkä koskaan enään sieltä heräisi...
Tämä viesti on tämmöinen itsesääli viesti,mutta minun oli pakko purata sydäntäni jollekkin.
Minulla ei ole edes ystävää joka kuuntelsi minua.
Oih... noh sanoin kait jo sanottavani...
Kukaan ei varmaan ymmärtänyt sanaakaan mutta tein tämän itseni takia.
Nyt olen täysin jumissa ja masentunut)=
En enään tiädä mitä tekisin olen aivan murtunut,Miks hän ei kuuntele mua,miks hän vain ärsyttää mua?
Rakastan häntä ja paljon rakastankin,mutta en tiädä enään..en enään mistään mitään.
Suhteen alussa kaikki meni hyvin.
Ihastuttiin ja rakastuttiin ja siittä se sitten alkoikin.
Rakasteltiin useasti,ihanasti ja pitkään,olin hänen sylissään useasti ja kauan.Hän helli mua ja silitti poskiani,suuteli huuliani ja sanoi rakastavansa.
Silloin oli romantiikkaa aina ja kaikkialla.
Nyt kaikki on loppu,ne meidän ihanat yhteiset ja romanttiset aikamme)=
Olemme yhdessä viälä,vai olemmeko?
Nykyään suhteemme on kuin kaveri suhde,olemme kuin kämppäksiä.
Kyllä me viäläkin joskus rakastelemme,mutta mikään ei ole niin kuin ennen.
Emme ole enään lähekkäin,hän ei enään osoita tunteitaan silleen mua kohtaan miten ennen.
Ennen hän toi minulle ruusuja ja suklaa rasioita viimeisillä rahoillaan.Käveli takiani pitkiä matkoja uhrasi hyvän tulevaisuuden (rahan kannalta) jotta näkisi minua.
Näki nälkää jotta tapaisi minua.
Teki vuokseni mitä vain.
Nykyään hän vain tiuskii.Kun olen kotona odottamassa häntä töistä ja hän tulee hän vain tiuskii ja huutaa.
Hän ärsyttää minua tahallaan,kiusaa ja haluaa satuttaa.
Hän ei enään halua olla lähelläni,jos muistutan häntä sittä että hän ei koskaan tule vierelleni hän hermostuu ja loukkaa minua,huutaa ja mesoo.
En voi koskaan enään saada suhdettamme siihen millainen se oli ennen.
Kestänkö tätä enään?Kaipaan jotain muutakin,romantiikkaa,hellyyttä ja läheisyyttä ja jonkun joka välittää.
Hän osoittaa rakkauttaan ostelemalla minulle esim vaatteita jne...Mutta ei koskaan näytä sitä.
Hän kertoo rakastavansa minua,mutta ei tarkoita sitä,siltä minusta tuntuu)=
En enään tiädä jaksanko,olen syvässä kuilussa josta en koskaan nouse,kukaan ei nosta minua pois.
En voi paeta,minulla ei ole muuta kotia,ei ole mitään minne veisin tavarani eläimeni,enkä uskalla enkä pysty.
Rakastan häntä liikaa en halua menettää häntä.
En halua kokea sitä näkyä että hän kävelee jonku muu nainen kainalossaam.
Toisaalta haluan tästä lopun toisaalta en.
olisin onnellinen jos kaikki olisi niin kuin ennen,mutta en näin.
Tänään suurin haaveeni toteutuu,saan hevosen.
Olen haaveillut siitä koko ikäni,mutta silti en pysty oleen onnellinen.
Tiädän että kun hän tulee töistä hän vain satuttaa minua sanoillaan...
Olen puhunut hänelle näistä,kertonut monesti tunteistani,sanonut rakastavani häntä mutta olen myös uhkaillut erolla.Kaikki keinot on käyty läpi,mikään ei tepsi.
Hän tietää että olen hänestä riippuvainen,en voi yksin kertaisesti vain lähteä enkä myöskään pysty enkä halua.Mutta silti en jaksa enään.Häntä rakastaminen sattuu mutta jos häntä ei rakasta sattuu viälä enemmän..
En enään kestä..en tiädä mitä minun pitäisi tehdä.
Minä kärsin tästä,elämäni on täyttä helevettiä vaikka ei pitäisi olla mitään syytä,paitsi rakas mieheni,mutta hän vain ei tiedä sitä.
Mutta ilman häntä en pystyisi elämään,olen liian riippuvainen hänestä,rakastan häntä liikaa,pelkkä eron ajatteleminen satuttaa minua liikaa,en pystyisi siihen,en pystyisi elämään ilman häntä,mutta en myöskään hänen kanssaan.
Olen aina uskonut parempaan tulevaisuuteen,olen jaksanut odottaa,olen yrittänyt kestää ja olen joutunutkin kestämään todella paljon.Niin paljon että moni ihminen ei enään eläisi minun tilanteessani.Mutta nyt en enään tiädä jaksanko,tappaisinko itseni?Ehkä niin olisi parempi..
En kohta enään näe muuta vaihtoehtoa.
Jos suhteemme olisi parempi olisin maailman onnellsin nainen,mutta hän pilaa minut näin);
Hän ei itse tiädä sitä,hän ei ota sanojani vakavasti,vaikka olen monesti sanonut että ottaa..
Olen jo alkanut epäillä että hän ei enää rakasta minua tai että hänellä on toinen,tunnen mieheni hän ei koskaan tekisi sitä minulle vai tekisikö?
EN tiädä enää mistään mitään,voih kunpa vajoisin maanalle enkä koskaan enään sieltä heräisi...
Tämä viesti on tämmöinen itsesääli viesti,mutta minun oli pakko purata sydäntäni jollekkin.
Minulla ei ole edes ystävää joka kuuntelsi minua.
Oih... noh sanoin kait jo sanottavani...
Kukaan ei varmaan ymmärtänyt sanaakaan mutta tein tämän itseni takia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nykyään se olen minä joka tieukin hänelle kun hän tulee,jotenkin varaudun puollustamaan itseäni,varaudun riitaan ja joskus aloitan sen itse,yritän jotenkin vain näyttää että en ole enään onnellinen...
Jos jollain on keino saada meidän suhde toimimaan kerrothan siittä minulle?
Kirjeesi oli kuin suoraan minun ja avomieheni elämästä.. tuntuu oudolta että jollakin voi olle tismalleen sama elämäntilanne kuin meillä..(ainakin lukemani perusteella).. paitsi ettei minulla ole hevosta vaikka siitä myös haaveilen.. olisi ihanaa jos joku vastaisi ja neuvoisi.. miten korjata asioita jos mahdollista, minä en ainakaan haluaisi vielä luovuttaa.. Voimia sinulle!!!
Mä oon kokenu vähä saman tyylistä. Moni asia tossa sun tekstissä kuulosti niin tutulta. Tosin meillä ei noin pahasti asiat oo koskaan ollu.
Mä luulen että sun mies pitää sua itsestäänselvyytenä. Ei ota tosissaan sua. Ei usko että toteutat uhkaukses lähdöstä, eikä sen takia viitti tehdä mitään. Luultavasti ainoo keino millä saat miehes ottamaan sun sanat tosissaan, on se että näytät sille että oikeesti lähdet jos asiat ei muutu.
Mun äijä ainakin (luultavasti/toivottavasti) on nyt tajunnu, että sen pitää tehdä jotain täs suhteen eteen jos se haluaa mut pitää. Jos se uskoo että oot lähdös, niin sit varmaan rupee miettimään sitäki, että mitä se menettää jos sä lähdet. Usein ne hyvät asiat unohtuu arjen keskellä. Niinhän se on että usein jonkun asian arvon huomaa vasta sitte ku sen menettää. Ehkä sun miehes muistaa taas kuinka arvokas oot sille, jos pelästyy että menettää sut...