itse olleet aikananne ilkeän anopin ikeen alla, toivoitteko koskaan, että anoppi olisi puhunut teille kuin nainen naiselle, äiti äidille. Ottanut huomioon myös teidän mielipiteenne ja antanut teidän luotsata omaa perhettänne omalla tavallanne - ehkä eri tavalla kuin anoppi, mutta silti hyvällä tavalla? Ymmärrän, että jos on itse joutunut alistetuksi, alistaa helposti toisia, jos saa sen vallan, mutta minun silmissäni ainakin arvostusta saisi paljon enemmän sellainen ihminen, joka ei kostaisi itselle tehtyä vääryyttä asiaan syyttömälle henkilölle.
te anopit
jotka olette
3485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän ilkeys ja pahansuopaisuus ole henkilössä olemassa jo ennen kuin hänestä tulee anoppi.
Itsekäs on aina itsekäs, vähemmän itsekäs osaa ajatella muittenkin kannalta asioita.Ei asema suvun jäsenenä voi mitenkään muuttaa henkilön luonnetta.
Perusluonne meillä on syntymästä asti saatu. Jos ei harrasta itsehillintää ja arvioi omia tunteitaan, niin muuttuu sitä ilkeämmäksi, mitä vanhemmaksi tulee. Kun ei ole ketään enää varoittamassa tai hillitsemässä, niin vanha ihminen saattaa muuttua tosi vaikeaksi.
Niinpä suosittelisin kaikkia miettimään omaa luonnettaan ja arvioimaan, mitä puolta on pidettävä silmällä, että olisi vanhanakin vielä mukava ihminen ja anoppi.
Minun anoppini ovat siis olleet mitä mukavampia ihmisiä (kokemus kolmesta) ja ovat sitä edelleen. Eli en ole edes tiennyt ilkeistä anopeista ennenkuin sain miniän ;(
Nyt olen itse se ilkeä anoppi miniäni silmissä. Välitän heidän lapsestaan paljon, haluan tavata heitä ja olla heidän kanssaan tekemisissä, auttaa ja tukea jos tarvitsevat ja olla ystävällinen, hoitaa lasta ja antaa lahjoja.
Olin itse kokenut sen käytöksen myönteisenä aikoinaan ja kilttinä ja empaattisena ihmisenä toimin itse samoin, mutta aina on olemassa se toinen osapuoli joka ne tunteet vastaanottaa ja hän ei välttämättä koe niitä sellaisena kuin ne on tarkoitettu. Siitä syntyy kuva ilkeästä anopista ja sitten ollaan vaikeuksissa suuremmalla joukolla.
Nyt vain täytyy pysytellä poissa silmistä ja poissa mielestä ja yrittää kestää.
Olen ollut ilkeän anopin kanssa.
Mutta en itse ole sitä,si ainakaan
miniä ole minulle sanonut,enkä ole
kenenkään muun.Olen pitänyt kuin omaa
lastani.Haluan olla toisenlainen anoppi,
mitä minulla on ollut.Ei se ole mukavaa,
ja mitä sitä toisten mieliä pahoittaa,
jos ei ole syytä.Ja vaikka olisikin,
yritän hillitä itseni.Koska tiedän
miten vaiokeaa on olla anopin hampaissa.
Ja sitä en toivo omalle miniälleni.
Joka on aivan mahtava ihminen.