Olen nyt jo useaan otteeseen pyrkinyt eroon makeasta, siis lähinnä karkeista koska niistä olen täysin riippuvainen... (pullat, keksit jne. pystyn jättämään väliin melko helpostikin) mutta aina vaan repsahdan. Yleensä kaksi ensimmäistä päivää menee hyvin, kolmantena alkaa olla jo heikko olo ja esim. liikunta meinaa huipata päässä eikä juoksulenkkikään tunnu hyvältä. Kolmannen ja neljännen päivän välisenä yönä en saa enää nukuttua, näen vain unia makeisista ja ruuasta yleensäkin ja tunnen oloni tästä eteenpäin todella vetämättömäksi, jopa sairaaksi kunnes saan karkkipussin/suklaapatukan tms. Tämän jälkeen olen taas kuin uusi ihminen fyysisesti, psyykkisesti on morkkis ja sama yritys jatkuu. Kertokaa mistä ihmeestä tämä voi johtua ja kuinka pääsen yli tuosta vaiheesta, kun meinaa kuolema tulla sokerin puutteessa? ;)
kuinka
eroon makeasta
4328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kromia.Kromin puute saa aikaan makean himon.
Kromin puute taitaa aika harvalla olla se syy kuitenkaan, sitä kun saa normaalista ruuasta ihan hyvin. Sokeri yksinkertaisesti vain on niin hiton addiktoivaa. Kokeilin minäkin kromia joskus, mutta ei se kyllä mihinkään vaikuttanut. Voihan sitäkin tietysti kokeilla, kaupassa on pilleripaketteja.
Itse aloin laihdutuksen myötä ensin vähän katsomaan minkälainen karkki ei ole pahimmasta päästä. Esimerkiksi Rainbown pienet askit (26g) sokerittomia salmiakkeja tai lakritsoja eivät ole niin paha satsi, ja kun rauhassa syö karkin silloin tälöin, ei ehkä tule pahinta karkin himoa. Kun ensin on totutellut kohtuullisempiin määriin ja "kevyempiin" nameihin, kannattaa yksinkertaisesti vain jossain vaiheessa pistää kerrasta poikki. Itse olin karkkilakossa 107 päivää (lopetin torstaina, heh) jolloin sallin itselleni joinakin päivinä kuitenkin pienen herkun, esim. juuri tuollaisen pienen askin. Taukopäiviä kannattaa tosin suoda itselleen ehkä kerran kuussa, ja ensimmäinen kuukausi kannattaisi varmaan sätkytellä ihan ilman, ettei lakosta tule lyhyttä.
Kun päätin olla syömättä karkkia, aloin kompensoimaan makeanhimoani runsailla hedelmäsalaateilla, toisinaan sorruin keksiin tms. Mtta vaikka olikin sortumisia, karkkia en yksinkertaisesti syönyt. Alku on vähän vaikeampaa, mutta kun olet pari viikkoa sinnitellyt, ei homma enää olekaan vaikeaa. Nyt kun lopetin lakon, en ole siltikään vedellyt napaa pullolleen nameja, sillä sokerinhimoni on tiessään. Kyllähän sitä makeaa tekee välillä mieli, mutta enää en tarvitse päivittäistä karkkiannostani - ja mikä parasta, minulla on nykyän rajat mihin asti pystyn makeaa syömään, ennen kuin tulee äklö olo. Ennen pystyin vetelemään helposti suklaalevyn yhdeltä istumalta, nyt stoppi tulee jäätelötuutista.
Eli rohkeasti vaan tarkkailemaan makean syömisiä, ensin vähän vaihtamaan ja vähentämään, ja lopulta pistämään kokonaan poikki. Se on todellakin sen arvoista, ja jos minä pystyin siihen, pystyvät kaikki muutkin!
Eroon makeanhimosta pääsee vain jättämällä karkit, pullat ym. syömättä. Makeanhimoon ei kuole, eikä se pahene päivä päivältä ollen lopulta sietämätöntä. Päin vastoin! Viikon kun sinnittelet, alkaa jo helpottaa. Kierrä kaupassa karkkihyllyt, et osta kotiin keksejä, pullaa tms.
"Yleensä kaksi ensimmäistä päivää menee hyvin, kolmantena alkaa olla jo heikko olo ja esim. liikunta meinaa huipata päässä eikä juoksulenkkikään tunnu hyvältä. Kolmannen ja neljännen päivän välisenä yönä en saa enää nukuttua, näen vain unia makeisista ja ruuasta yleensäkin ja tunnen oloni tästä eteenpäin todella vetämättömäksi, jopa sairaaksi kunnes saan karkkipussin/suklaapatukan tms. Tämän jälkeen olen taas kuin uusi ihminen fyysisesti"
Onko karkit sinusta ainoa ratkaisu tuohon ongelmaan/huonoon oloon? Tuon lukiessa minulle tulee mieleen, ette syö riittäväti "oikeaa" ruokaa kun noin alkaa heikottaa. Ei karkit sentää huumeita ole, jotka aiheuttavaisivat fyysisiä vierotusoireita :)
Vinkkini: Syö riitävästi ja säännöllisesti, älä jätä aterioita väliin. Totaalinen karkkilakko väh. kuukaudeksi, sillä aikaa ei yhtän herkuttelupäivää. Se ihmeellisempiä konsteja makeahimon taltuttamiseen ei tarvita.
oudolle mutta siihen tottuu!
JA kun olet vuoden syömä'ttä makeaa ja kun sit laitat sitä suuhus...voi yöööökkk!
Nomi. kokemusta on!