Mitä ihmeen itkupalsta tämä on.Petetyt parkuvat oloaan ja haluavat puolisonsa takaisin hinnalla millä hyvänsä ja pettyvät uudelleen.
Kyllä pitäisi olla sen verran järkeä käyttää kun ensi shokista toipuu että edes harkitsee eroa vakavasti,erilleen muuttokin auttaisi kummasti selvittämään päätä kun ei kokoajan tarvitsisi katsoa pettäjää samassa osoitteessa.
Petturi yrittää hyvittää tekoaan ja on hetken mielinkielin ja saa toisen uskomaan,kunnes tulee se toinen kerta.
Kyllä sitten on kiva parkua ja huomata taas loppuelämästä kuluneen aikaa pois jota ei takaisin saa.
Kyllä pitäisi olla sen verran järkeä käyttää kun ensi shokista toipuu että edes harkitsee eroa vakavasti,erilleen muuttokin auttaisi kummasti selvittämään päätä kun ei kokoajan tarvitsisi katsoa pettäjää samassa osoitteessa.
Petturi yrittää hyvittää tekoaan ja on hetken mielinkielin ja saa toisen uskomaan,kunnes tulee se toinen kerta.
Kyllä sitten on kiva parkua ja huomata taas loppuelämästä kuluneen aikaa pois jota ei takaisin saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
JOS PETTÄÄ KERRAN TEKEE SEN TODENNÄKÖISESTI JATKOSSAKIN... SE KUULUU HENKILÖN PERSOONALLISUUTEEN, JOKA EI YLEENSÄ MUUTA TAPOJAAN... VALITETTAVASTI JA SIITÄ KÄRSII MONI MUUKIN KUIN PETETTY!!!!
Toi on just mitä te petetyt toivotte. Mutta väärässä olette. Kerran voi pettää, ja se siitä. Ehkä vaimoni on onnekkaampi kuin te =)
Joo. Parkujat tekee ittensä naurettaviksi parkumalla.
ja oli kivaa taas vähän aikaa, kyllä kannatti... tietynlaisia ihmisiä ei tule vastaan montaa kertaa elämässä...
enää en lähtisi siihen leikkiin mutta lapsellisuudessaan sitä voi kyetä niin säälittävään käytökseen että sitähän saa tahtonsa läpi!!
Kiitos viimeisistä yhteisistä hetkistä hänelle. Muistelen elämäni loppuun asti nyt jo paremmalla mielellä.
Meidän suhde vaan vahvistui kun exä roikkui ja kitisi meidän riesana pari vuotta. Joka kerta kun exä lähetti viestin (joita en edes lukenut...) arvostin uutta naistani enemmän ja enemmän. Joka kerta kun exäni oli soittanut, olin onnellinen päästyäni hänestä, mutta vielä onnellisempi kun elämäni jakoi (ja jakaa edelleen) ihana ymmärtäväinen, persoonallinen nainen. Exä luuli rakkauteni olevan "nuoremman kaipuuta" ja muuta. Ikä ei ratkaise. Uusi vaimoni on henkisesti huomattavasti aikuisempi kuin exäni oli ikinä. Exästä tuli jossain vaiheessa niin lapsellinen ja omituinen, ettei voinut olla aikuinen. Hänen piti olla lapsille äiti, mutta olikin itse lapsi. Sitten kehtasi vielä ihmetellä kun en jaksanut holhota häntä.
Nyt sitten yritetään selvittää jälkikasvua aikuisten asenteisiin, äiti kun sai lapsetkin vedettyä mukaan lapselliselle linjalle. Onneksi ymmärsivät lopulta kyseenalaistaa äidin uhot.