Avioliiton loppuna on kautta aikain pidetty uskottomuutta.Jopa kirkko on sen varjolla antanut eron.Eikä ole kaukana sekään aika suomesta kun sai eron heti jos oikeudenkäynnissä tuli julki toisen pettäminen.
Avioliitto perustuu luottamukseen ja jos sen kerran menettää niin ei sitä kumpikaan ikinä unohda ja täysin puhtain sydämmin antamaan edes anteeksi.
Avioliitto perustuu luottamukseen ja jos sen kerran menettää niin ei sitä kumpikaan ikinä unohda ja täysin puhtain sydämmin antamaan edes anteeksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
paljon vähemmälläkin...
Osaatko itse unohtaa?
Osaatko antaa anteeksi?
Minä en.
tulimme juuri matkalta jonka aikana mies oli poissaoleva ja etäinen koko ajan
tämän päivn hän teki töitä kotona koska kaikki se edellytti vain tietokonetta ja puhelinta
MUTTA yllättäen hänellle tuli kiire töihin klo 16
soitin hänelle klo 1740 kun oli ilmoitusluontoista mutta ei vastannut eikä myöhemminkään vastannut puhelimeen...
Joillakin avioliitto perustuu luottamukseen ja joillakin ehkä rahaan.
Mutta se on mukavaa kun syksy on lämmin.
Jos nyt kirkon sanaa ja moraalia lainaa, niin veikkaisin, että anteeksianto ja usko ihmisen hyvyyteen merkitsee siellä enemmän kuitenkin kuin hairahdus, jota uskottomuus usein on.
Luottamuksen rakentaa jokainen pari ja ihminen itse. Jos se kattaa vain pelkän uskoton - uskollinen akselin, niin silloin se on aika mustavalkoinen käsite.
Luottamuksen taso vaihtelee ja sitä voi rakentaa jos haluaa. Kyllä tässäkin asiassa oma asenne ja halu ovatn avainasemassa.
hairahdus jos sen tekee tarkoituksella, suunnitelmalllisesti ja laskelmoiden
se on silloin mitä suurimmassa määrin epärehelisyyttä ja kieroilua
JA USKOTTOMUUTTA isoin kirjaimin
turha hurskastella
Ihminen on eläin, ja luonnostaan moniavioinen. Aiheeseen perustuvista tutkimuksista on kirjoitettu kirjakin (David M. Buss: Halun evoluutio). Suosittelen.
Jotenkin en jaksa innostua koko uskollisuuskeskustelusta. Jokainen varmasti haluaa joskus jotakin toista henkilöä kuin kumppaniaan. Tietyissä tilanteissa hyväksyn "uskottomuuden" varauksetta: 1) kumppani ei anna, 2) kumppani on vaikeasti sairas (kuten dementoitunut), eikä voi tyydyttää seksuaalisia tarpeita, 3)rinnakkaisten suhteiden salliminen on yhteinen sopimus, jne.
Ei viitsitä olla tekopyhiä.
ällöltä perverssiltä, johon ei kenenkään kannata luottaa. Tee palvelus ja mene kylvämään uskottomuuttasi vaikka naapurin puunoksaan. Kiitos ja hyvää yötä. Terveisin: Oikeasti täysin uskollinen ihminen
miehet haluavat "sitä"jos sitä ei kotoa saa katse kiintyy vaikka naapurin vaimoon.aikanan
puhuttiin kesäleskistä.perhee muutti kesäksi maalle.isä jäi kaupunkiin "töihin" naiset tiesivät mistä on kysymys,mutta ylenkatsoivat
asian.tämänpäivän äijä jää ikuseeeeen loukkuun
vaimonsa kanssa.yksi väärä liike ja kaikki menee
talot lapset.
eikö men kaaliin, että seksin puute (lue anatamattomuus) on seuraus puutteellisesta tune tilasta, eikä primääriasia? Onko miehet niin yksinkertaisia että eivät tajua tätä? Vaimo ei anna koska hän ei haluaa sinua, katso peiliin. j meno vieraisiin ei tosiaankaan paranna mahdollisuuksia kotona. kumpi on oikeastaan tärkeätä, seksin puute vai syyt jotka ovat ajaneet suhteenne siihen pisteeseen? tekosi kertovat parhaiden mikä on vastauksesi.
Uskon kyllä että naisihmisen antamattomuus voi johtua puutteellisesta tunnetilasta, mutta niin voi miehen puolelta johtua myös syyt siihen ettei naisensa halua häntä.
Ja jos mies vetää viinaa ja/tai käy vieraissa on se seurausta siitä ettei naisensa pysty voitokkaasti kilpailemaan miehensä huomiosta. Hyvin moni nainen suostuu elämään liitossa, jossa joutuu pitämään kakkos- tai kolmostilaa ja terrorisoi sitten katkerana ympäristöään antamattomuudella, (huono sana joka tuo esiin yleensä naisen itselleen suoman oikeuden käyttää seksiä vallan kappaleena)ja katkeruudella kaikkia miehiä kohtaan syystä ettei ole tarpeeksi houkutteleva toisiin naisiin tai riippuvuuteen verrattuna, ja elää kituuttaa sitten surkeassa liitossaan marttyyrinkehä jomman kumman päänsä päällä. Tällaisessa liitossa eläminen ei tee naisesta mitenkään järjellisesti ylivoimaista mieheen verrattuna.
Ovathan miehet yksinkertaisia, se ei tarkoita että olisivat jotenkin naisia tyhmempiä, vain sitä etteivät välitä tehdä asioista turhan monimutkaisia.
Itse kannatan lämpimästi yksiavioisuutta ja oman kumppanin kunnioittamista ja huomioon ottamista, tästä huolimatta tuntuu että vaimoni kanssa vain siirrymme kriisistä toiseen ja vuosi vuodelta etäännymme toisistamme. Tämä johtuu nimenomaan siitä että olen vaimoani huomattavasti yksinkertaisempi ja jos hän pystyisi käsittelemään asioita yhtä yksinkertaisesti uskon ettei mitään ongelmaa olisikaan.
´tuntuu tutulta.erittäin älykäs ja uskalias kannanotto.taitaa olla vastaukset vähissä vaimojen puolelta.
Minusta uskottomuus on valehtelua mistä tahansa asiasta.
Jos mies on pettänyt lupauksensa, koski se mitä tahansa, niin olen sitä mieltä, että se on uskottomuutta.
Lupaa maksaa asuntolainaa, lupaa kustantaa uuden auton, lupaa hoitaa remontin, lupaa huolehtia lapsista viikonvaihteessa.
Kaikki osoittautuu valheeksi, remontti ei ala, maksut lankeavat, ulosottomies käy ovella, karhuja tippuu, anoppi soittaa, ettei hän voikaan ottaa lapsia, peruuta menosi.
Mihinkään ei voi luottaa. Budjetti heittää, minulta menee kuukausia päästä tasapainoon, kun maksan erääntyneitä laskuja, mies taas on pakotettu menemään kapakkaan, kun olen niin kireä. Olen sitä paitsi inttävä ja vaativa, kun olen jopa halunnut tietää, milloin remontti alkaa, ikään kuin en olisi jo kuullut, että se alkaa, kun miehellä on aikaa.
Tätähän ei voi mitenkään kutsua uskottomuudeksi, sillä kun lopulta kiivastun ja syytän häntä näistä onnettomuuksista, hän levittelee käsiään ja vastaa, ettei hänellä koskaan ole ollut toista naista, niin että olen täysin kohtuuton.
Se toinen nainen nyt tässä lopulta olisi ollut pienin murhe!
Herää kysymys mitä instannsit kirkko ja avioliitto ylipäätään enää merkitsevät nykyihmiselle?
Eivät paljon mitään, sehän on nähtävissä selkeästi siitä että puolet solmituista liitoista päätyy eroon eikä kirkkoa juuri tarvita muuhun kuin häitten näyttämöksi. Ns. tapakristittyjä kyllä riittää koska ihmiseltä ei kysytä haluaako tämä liittyä koko kirkkoon vaiko ei. Liittyminen tapahtuu niin nuorena ettei kirkkoinstanssiin värvättävä edes tajua mihin on liittymässä..
Pettäminen sinänsä on mitä perustelluin syy eroon, se on selvä. Liekö kuitenkaan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, moniko liitto päättyy pettämisen tultua ilmi. Esim. otanta 1000 paria eri ikäryhmistä eri pituisine liittoineen, joissa siis jompikumpi/molemmat pettäneet, ja tulos esim. 5-v kuluttua tapahtumista. Veikkaan kuitenkin että eroja oikeasti esiintyy paljon vähemmän kuin kuvitellaan.
Pitemmissä liitoissa sitä yhteistä taustaa on kuitenkin niin paljon ehtinyt kertyä, on perhettä ja omaisuutta, että ainakaan kevyempi sivusuhde ei sitä liittoa pysty kokonaan romuttamaan. Vahinkoa kyllä syntyy, mutta voivathan puolisot nähdä ongelmat haasteena ja pyrkivät voittamaan eli parantamaan liittonsa laatua. Mitä merkitystä loppujen lopuksi jollain lyhyellä sivusuhteella on vaikkapa 30-v liitossa? Siis jos se tunnustetaan virheeksi josta voi ja tulee oppia.
Vaikka kyllä ymmärrän hyvin senkin, että pettäminen koetaan niin raskaaksi ettei siitä selviä muuten kuin eroamalla. Mutta selviääkö edes siten?