Tartteis vinkkiä tämmöseen tapaukseen kun avioero tuli tuossa puol vuotta sitten voimaan, ja ed. suhteestä on 6 v. poika ja 3 tyttö. Nyt uusi kumppani on löytynyt pari kk sitten ja millon on oikea aika ja millä tavalla pitäisi esitellä uusi ihminen lapsille? Pitääkö siitä tehdä niin vaikeeta vai ihan tuosta vaan? Antakaa vinkkiä varsinkin semmoset ihmiset jotka on kokenut joskus samaa...
Uusi nainen
Uusi suhde
91405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse en ole niitä ihmisiä jotka kykenevät etenemään tuollaista vauhtia ja kumppanin esittelen lapselle vasta kun se on todella vakavaa ja lapsi ymmärtänyt eron omasta vanhemmastaan. Lapsi myös kuitenkin kiintyy uuteen ihmiseen ja jos suhde meneekin mönkään niin taas on luopuminen edessä. Tosin elämäänhän se kuuluu luopuminen.
Miehillä on helpompi pitää suhdetta aluksi lapsilta piilossa kun eivät asu kaiken aikaa lasten kanssa. 2 kk on lyhyt aika, miksi siis niin kiire.
Meillä oli erilleen muuttamisesta kulunut vain 2kk eli oli vasta harkinta-aika menossa,kun ex esitteli pussailemalla uuden "työkaverinsa" meidän 6v pojalle.He tosin menivät kihloihin tunnettuaan toisensa 5kk,meidän eropaperi oli tullut kk sitä ennen postissa minulle.Että jokaisella niin erilainen tapa mennä eteenpäin.
Aika merkityksetön oli meidän 20v ja 4 lasta.Ja se olin minä,joka lähdin.Enpä tainnut olla suremisen arvoinen ihminen.
Minä en anna vinkkejä tuohon asiaan, mutta kerron omakohtaisen tarinani lyhykäisyydessään. Eli tapasin miehen, joka oli kuukautta aiemmin eronnut exästään. Heillä on yhteinen lapsi, 2 v. Me olemme nyt miehen kanssa tapailleet todella tiiviisti 4 kk ajan ja olemme sinä aikana tutustuneet toisiimme. Kyseessä ei siis ole mikään parin illan juttu ja me molemmat tykkäämme toisistamme. Miehen ex ei kuitenkaan suostu siihen, että minä tapaisin heidän lapsensa. Miehen mielestä tämä olisi ok, mutta exä ei anna siihen kuitenkaan lupaa, vaan repii heti pelihousunsa, jos keskustelu alkaa menemään kyseiseen aiheeseen.
Minulla itselläni ei ole lapsia, eikä minun tarkoitukseni olisi lapsen tapaamisella alkaa miksikään varaäidiksi. Haluaisin vain tutustua miehen lapseen ja viettää aikaa miehen ja lapsen kanssa. En halua riistää mieheltä pois aikaa, jonka hän saa olla lapsensa kanssa, mutta aika ajoin sekä mies että minä koemme tilanteen hankalaksi - silloin kun hän on lapsen kanssa hän ikävöi minua ja silloin kun hän on minun kanssaan hän ikävöi lasta. Ei minun tarkoitukseni olisi alkaa ensimmäisenä lapsen nähden alkaa puristelemaan miestä takapuolesta tai vaihtamaan pitkiä suudelmia. Minulle riittäisi esim. pelkkä yhteinen ulkona vietetty hetki silloin tällöin.
Alkuun olin hyvin kiinnostunut lapsesta ja halusin kuulla tarinoita siitä. Mitä sille kuuluu, halusin nähdä valokuvia jne. Ja myöhemmin ennen kaikkea halusin nähdä lapsen (aloimme puhumaan aiheesta noin kuukausi sitten). Nyt kuitenkin alan kokemaan tilanteen todella ahdistavasti ja yleensä vain murahtelen miehelle "mmmm" ja vaihdan puheenaihetta, kun hän lapsesta jotain kertoo. Jotenkin minun mielenkiintoni ei enää ole niin suurta tuohon lapseen, koska en saa olla millään tapaa osallisena miehen elämässä silloin kun lapsi hänellä on. Tietoisesti tai tiedostamatta yritän myös työntää miestä kauemmaksi silloin, kun lapsi on hänellä. Oikeasti haluaisin tutustua lapseen ja nähdä tulemmeko toimeen keskenämme, olla miehelle apuna ja olla ennen kaikkea läsnä aina kun se molemmille sopisi. Päivä päivältä alan kokemaan suurempaa ongelmaa siitä, että miehen tulee työntää minut pois elämästään silloin, kun hän viettää aikaa lapsensa kanssa. Tällöin yritän myös pukata itseäni kauemmaksi tilanteesta. En haluaisi loukata ketään kenestä mies välittää (en edes hänen exäänsä), mutta en usko että jaksan tätä enää kovin kauoa. Pilaisinko tosiaan lapsen elämän, jos kävisin vaikka kerran viikossa isän ja lapsen kanssa ulkoilemassa (ilman, että edes koskettaisin miestä). Pelkään, että joku päivä alan vihaamaan tuota lasta, koska exä ei salli minua miehen elämään silloin kun lapsi hänellä on. Toivottavasti aika muuttaa tätä tilannetta, eikä se ole silloin vielä liian myöhäistä. Ehkä vaan ei pitäisi hätäillä.
Älä pikitä sitä jos haluat että he tapaavat sitten niin on. Lapsilla on uskomaton kyky olla rehellisä ja he kyllä kertovat ja osoittavat mitä mieltä ovat. Kun sinulla on niitä lapsia, kunnioita heitä ja tavallaan anna heidän päättää...
4 kuukautta ja olet jo noin epätoivoinen. Eronneet miehetkin tuntuvat olevan usein nopeammin valmiita uuteen mutta tällä miehesi exällä on sopeutumisvaikeuksia vielä uuteen tilanteeseen.
Antaisit heille aikaa. Kyllä se kärsivällisyys sitten palkitaan ja sillä mitataan myös ihmissuhteen kestävyyttäkin. Ei eroista noin vain hypätä uuteen kuvioon, kyllä se aikansa vie varsinkin kun kuviossa on lapsia.
Itse olen eronnut ja oma exäni esitteli lapselleni uuden siippansa vasta kun he olivat kunnolla toisiinsa tottuneet ja meidän eromme kivut hellittäneet. Vaikka tilanne vaatii itselleni näin vuosien päästäkin pureskelua niin helpottaa se että lapseni pitää tästä isänsä uudesta paljon ja en voi kuin iloita siitä että lapseni elämässä on hänestä huolehtiva ihminen. Jos rakastaa ihmistä niin rakastaa hänelle rakkaita asioita kuten hänen lastaan. Ja jaksaa odottaa jos on kuitenkin odotettavissa vielä se parempi aika ja ongelmat ovat vain olosuhteissa, tilapäisesti.
Aika voi muuttaa tilannetta. Meillä on käynyt niin. Minä olin aluksi arka monesta syystä. Vaikka sisimmässäni tunsin naista kohtaan syviä tunteita en oikein tiennyt miten sellasessa tilanteessa pitäisi toimia. Saatoin jopa pelätä eksääni. Hän oli muutenkin yrittänyt sotkea eron jälkeen elämääni tavoin joita en uskonut kenenkään käyttävän. Loppujen lopuksi vähän yli puolen vuoden seurustelun jälkeen otin härkää sarvista. Nainen ja lapset tapasi toisensa, eksä raivostui, mutta joidenkin taisteluiden jälkeen sain hänet jättämään meidät rauhaan. Loppujen lopuksi eksä ei päätä minun elämästäni millään lailla. Pidän puoleni ja meidän puolemme, vaikka sitten oikeudessa jos ei muu auta.
Toivotan sinulle ja teille hyvää tulevaisuutta. Vaikka pelkoja toki voi olla ja epävarmuutta, kehotan miettimään asiaa siltä kannalta mitkä teidän oikeutenne ovat ihmisinä. Ette tee mitään laitonta, eikä eksien siten pidä elämäänne sotkeutua. Lasten suhteen kannattaa olla ihan vaan oma itsensä ilman turhaa mielistelyä. Lapset kyllä huomaa teennäisyyden. Vaikka myös lapsettomalle ihmiselle lasten tapaaminen voi olla jännittävä tilanne, kun ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä. Ainakin naiseni kertoi minulle tällaisia. Mutta kun aikaa kuluu myös lapset tottuvat uuteen ihniseen. Kyllä sieltä normaaleilla sosiaalisilla kyvyillä varustetut ihmiset jonkun toimeen tulo kanavan löytää.
Lapsi on tilanteeseen syytön. Sinähän tiedät sen, mutta jos lapsesta tulee keppihevonen ja sen takia muka ette koskaan voi olla luontevasti yhdessä, valitettavasti ihminen projisoi negatiiviset tunteensa lapseen. Miehen pitäisikin itse ymmärtää tilanne. Toisaalta jos olette vasta 4 kk tapailleet, kannattaa sinunkin olla hieman pitkämielisempi asiassa. Neljässä kuukaudessa vasta käydään ensihuuman vaiheita läpi. En sano että 8 kk olisi sen parempi. Mutta pitääkö lapselle jokaista tuntemaansa ihmistä esitellä "elinikäisenä tulevana kumppanina"? Lapselle riittää että on isän ystävä. Isähän olisi luonnoton jollei tällä olisi ystäviä. Siksi tunteiden osoittaminen lapsen nähden voisi alkuun olla hillitympää. Kun alatte olla varmoja esimerkiksi yhteen muuttamisesta, voisi lapsenkin hyvä tietää miten vakava suhteenne on. Pieni lapsi ei ymmärrä aikuisten miehen ja naisen välisiä asioita, ja oman vanhemman sen tyyppisistä asioista ei välttämättä haluakaan tietää.
Kaikkea hyvää teille.
Mieheni halusi eron 1,5 kk tätä ennen.... mies asunut pois 4 viikkoa, kun lapset 6v ja 4v olivat toista kertaa isällään....niin heille oli esitelty isin "kaveri" ja hänen kaksi lastaan. Ja pikkasenko kiehahti !!!!!!!
niin.... tämä kaveri oli tuonut kaverinsa lapsen vaatteita ja pleikkaripelejä lapsilleni...... ja kivoja pelejä, sanoi 6v..... no, alkaapahan tällekin erolle selvitä syyt.
Itse olen varovainen tapaamaan miesystäväni murroikäisiä lapsia vielä pitkään aikaan. Mies on sitä ehdotellut, mutta olen selittänyt hänelle asian omalta kantiltani ja hän ymmärtää. Vietämme yhteistä aikaa siis minun luonani ja katsomme vielä miten kiinteäksi suhteemme muodostuu. En halua tunkeutua lasten elämään näin pian, vaan miehen on ensin selitettävä asia lapsilleen ja lasten totuttava ajatukseen.
Olen itse mennyt aikanaan yhteen nyt jo ex-mieheni kanssa, joka oli juuri eronnut ja hänellä oli tuolloin 2 vuotias lapsi. No, noin pieni lapsi kyllä tottui minuun ja tärkeintä oli, että hän sai viettää yhteistä aikaa isänsä kanssa. Hyvin meillä on lapsen kanssa mennyt ja olemme eronkin jälkeen vielä väleissä poikapuoleni kanssa. Tapaamme ja vaihtelemme kuulumisia puhelimessa.