Tarvitsisin nyt hieman neuvoja.
Eli, tilanne on tämä: seurusteltiin reilu vuosi, jonka jälkeen muutettiin yhteen viime keväänä.
Koko yhteisasumisen ajan on suhde ollut koetuksella, ja tällä hetkellä minä olen enemmän eron kannalla (ainakin asumuseron), mutta sen tekee vaikeaksi se, että todella rakastan miestäni yhä, tai tunteet ovat hyvin syvät.
Ongelmia yhteiseloon tuovat miehen tavat: sotkeminen, hajamielisyys ja pelaaminen (tietokoneella). Ei mielestäni huomioi minua riittävästi. Välillä on ollut myös henkistä väkivaltaa ja läimäyttelyä, jota molemmat ovat katuneet jälkeenpäin.
Ollaan puhuttu, mutta tavat ei tunnu muuttuvan, ei sitten millään. Jaksanko vielä? Auttaisikohan jos asuttaisiin erillään? Viimeistään ensi keväänä on joka tapauksessa varmaan etsittävä uusi kämppä.
Eli, tilanne on tämä: seurusteltiin reilu vuosi, jonka jälkeen muutettiin yhteen viime keväänä.
Koko yhteisasumisen ajan on suhde ollut koetuksella, ja tällä hetkellä minä olen enemmän eron kannalla (ainakin asumuseron), mutta sen tekee vaikeaksi se, että todella rakastan miestäni yhä, tai tunteet ovat hyvin syvät.
Ongelmia yhteiseloon tuovat miehen tavat: sotkeminen, hajamielisyys ja pelaaminen (tietokoneella). Ei mielestäni huomioi minua riittävästi. Välillä on ollut myös henkistä väkivaltaa ja läimäyttelyä, jota molemmat ovat katuneet jälkeenpäin.
Ollaan puhuttu, mutta tavat ei tunnu muuttuvan, ei sitten millään. Jaksanko vielä? Auttaisikohan jos asuttaisiin erillään? Viimeistään ensi keväänä on joka tapauksessa varmaan etsittävä uusi kämppä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joten muuta pois tuollaisesta suhteesta. Itse elän samantyylisessä suhteessa ja olen nyt vihdoinkin tajunnut, ettei tämä toimi ja etsin omaa kotia. Toinen osapuoli ei halua sopia yhteisistä linjoista tms. vaan haluaa elää elämäänsä kuten eli sinkkunakin. Jotkut ei vaan tajua, että yhteiseloon kuuluu yhteiset säännöt ja kompromissit ja asioista sopimiset. Mikään ei ajan kuluessa parane, jos toinen ei halua yhteisiä sääntöjä. Valitettavasti.
"Ota minut kultani,Ja painetaan aamuun asti!"Sitten rutkutatte surut pois,kunnes herätyskello soi ja menette tehtaalle ja toinen kassaan palvelemaan mitä kukakin.Asiakkaat huomaavat tyytyväiset ilmeenne ja päivä menee hyväntuullisesti.Kotona taas huudatte yhteen ääneen:" Rakkaani Hoiii!Ja vedätte trumpuista toistenne pöksyt pois niin että kuminauhat vingahtaa ja alatte naimaan entistä kiivaammin hampaat kireänä koko yön aamuun.Jatkatte tätä 2 viikkoa taukoamatta.Silloin ette ehdi riidellä vaan rakastaa vain tulisesti toisianne.Katsotaan sitten jos kannattaa enää riidelläkkään? Muuten naitte kuukauden putkeen,ellei tämä onnistu.
Ja naapurit tykkää "hyvää" alituisista naimaäänistä...!!!
Eli naapurisopu on sit ainakin mennyttä!
ihana :)
... Ja sitten rutkutetaan Surut pois! Olisipa noin yksinkertaista! :)
omat huonot puolesi ovat?
Voisitko luetella ne?
Lähdet vain toisen hajamielisyydestä ja koneellaolosta.....
Mikset jäänyt vanhaksipiiaksi, joksi sovit aivan erityisen hyvin. Aina paikat kunnossa ja jos ei tule sinulle dementiaa, niin hajamielisyys on pois kuvioista.
Ei noilla rahkeilla kannata olla muuta kuin omassa seurassaan.
Ei toista ihmistä pysty muuttamaan olen sen huomannut. Kyllä parisuhde on toistensa huomioon ottamista ja kunnioittamista. Joustoja vaatii myös puoleen ja toiseen. Kompromisseja.
Meillä vähän sama tilanne, joskin niin, että minä olen joustanut ja joustanut. Alkaa tulla mitta täyteen, jos toinen ei halua tulla vastaan yhtään. Meidän ongelmat vähän suuremmassa mittakaavassa kuin teillä. Mutta en tiedä olisiko kiva asua yksinkään.
Vaikeaa.
mitenkään paras kumppani. Toivottavasti miehesi tajuaa heittää sut pihalle ennen kuin menee oikeesti tappeluksi.
Etsi itsellesi kaltaisesi nipottaja. Eikö sussa muka ole mitään huomautettavaa? Sun tavoissa? Miksi sen miehen pitäisi pelkästään muuttaa tapojaan, sun vuoksiko?
Juu, juu - en ole väittänytkään ettei itsessäni olisi huonoja puolia. Tämä tilanne nyt vain on sellainen, etten tiedä kestänkö enempää.
En ole mikään nipottaja, mutta rajansa kaikella!
Joten asiallisia mielipiteitä samantyyppisessä tilanteessa olevilta, eikä enempää vittuiluja idiooteilta, jotka eivät minua tunne!
rehellisesti sanottuna, sinusta se vika löytyy eikä puolisostasi. et ole tarpeeksi joustava. oma rehellinen mielipiteeni siis, (ei vittuilua)!