Mistähän sitä aloittaisi...Ensinnäkin kiitän jo etukäteen kaikkia jotka jaksavat lukea tämän tarinan loppuun ja sitä jos jaksatte kommentoida.
Tarina saattaa olla sekava sillä tunteet ovat pinnassa.
Olen juuri lukenut viestin jossa miestäni kiitetään viime öisestä mutta nyt itse tarinaan elikkäs...
Olen ollut suhteessa reilun vuoden miehen kanssa jota pitäisi sitten poikaystäväksi kutsua.
Suhde oli alusta asti hyvin epäilyttävä sillä hänellä oli vaatimuksia kaiken suhteen ja hänen sanansa on laki eli näitä miehiä jotka vaativat omaa naistaan olemaan "neitsyt maria" mutta hyvät ystävät voivat sitten olla niitä lumpukoita,tuokin vain osa tätä ihme suhdetta.
Kun hän vihdoin kosi lyhyen tuntemisen jälkeen niin sormuksen hän koki ottaa pois aina kun en sitten hänen tahtoonsa taipunut,lopulta kieltäydyin ottamasta enää sormusta takaisin.
Monta kertaa jätinkin hänet mutta puhui aina tiensä takaisin elämääni.
En ymmärrä miten olen ollut niin tyhmä,välillä vihaan itseäni kun mietin tätä kaikkea.
Hänellä oli oma suunnitelmansa minua varten,en vain tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa.
Hyviä aikoja oli toki mutta niiden jälkeen seurasi pitkä myrskyisä vaihe...
Hän oli alusta alkaen hyvin mustasukkainen ja kävi työpaikallani joka pv,jos menin tapaamaan miespuolista ystävää ilmeistyi hän aina paikalle,lopulta huomasin viettäneeni kaikki viikonloput kotona joko hänen kanssaan tai odottaen häntä.
Hän tapasi tehdä niin että lähti ulos 5min varoitusajalla kesken koti-iltaa ja kun minulla on edellisestä suhteesta lapsi niin samaanhan minulla ei ole ollut mahdollista vaan hän on aina tiennyt kaikki menoni hyvin etukädessä.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja en olisi lasta halunnut sillä pelkäsin löytäväni itseni tästä tilanteesta missä olen juuri nyt mutta päätin kuitenkin pitää lapsen,välillä mietin MIKSI?
No nyt hän käy ulkona enemmän kuin koskaan nyt kun muistutan valasta ja miehet joista hän aikaisemmin tuli niin mustasukkaiseksi eivät enää edes vilkaise minuun päin.
Harva se pv joku nainen lähettelee hänelle viestejä kiittäen viimeisestä ja sitä miten kivaa heillä oli taas.
Sitten hän tulee kotiin ja odottaa minun olevan täällä iloisena ottamassa hänet vastaan ja vielä rakastelemaan hänen kanssaan...kuvottaa ihan ja pidän vain silmäni kiinni rakastelun aikana toivoen että se olisi pian ohi.
Vihaan itseäni koska olen itse antanut tämän kaiken tapahtuvan,varoittivathan ystäväni ja perheeni minua mutta halusin uskoa toisin.
Olen vain odottanut sopivaa hetkeä lopettamaan suhteen lopullisesti sillä olen aivan loppu tämän tilanteen kanssa.
Sattuu kun läheiset ihmiset näkevät minut tälläisena,olen raskaana mutta kuihtumassa kasaan,en välitä enää siitä miltä näytän,en nuku öisin ja tuskin jaksan töissä käydä..ainoa iloni tällä hetkellä on pieni prinsessani joka kyselee tulevasta vauvasta,puhuu vauvalle ja paijaa äitiä ja kertoo rakastavansa äitiä kaikkein eniten.
Unohdin mainita että lapsen pitäminen oli miehelle ehdoton asia sillä hän on aina unelmoinut omasta lapsesta,tässä se taas näkee kuinka paljon.
Prinsessani isä kohteli minua raskaanaollessani paremmin kuin koskaan meidän suhteen aikana,toista on tämän raskauden suhteen.Jopa meidän vuosipäivänä hän ei muistanut minua millään tavalla vasta kun äitini kysyi häneltä että no mitäs olet suunnitellut marssi hän kauppaan ostamaan kukkia.Kun olen ollut sairaana niin turha edes odottaa häneltä mitään apua jos ei kotona ole ruoka valmiina ilmoittaa hän menevänsä ulos syömään ja tietenkin yksin tai ystävän kanssa.
Minulla on voimat täysin loppu enkä jaksa enää!!!
Hyviä neuvoja otetaan vastaan ja kiitos kaikille jotka jaksaneet lukea tämän.
Tarina saattaa olla sekava sillä tunteet ovat pinnassa.
Olen juuri lukenut viestin jossa miestäni kiitetään viime öisestä mutta nyt itse tarinaan elikkäs...
Olen ollut suhteessa reilun vuoden miehen kanssa jota pitäisi sitten poikaystäväksi kutsua.
Suhde oli alusta asti hyvin epäilyttävä sillä hänellä oli vaatimuksia kaiken suhteen ja hänen sanansa on laki eli näitä miehiä jotka vaativat omaa naistaan olemaan "neitsyt maria" mutta hyvät ystävät voivat sitten olla niitä lumpukoita,tuokin vain osa tätä ihme suhdetta.
Kun hän vihdoin kosi lyhyen tuntemisen jälkeen niin sormuksen hän koki ottaa pois aina kun en sitten hänen tahtoonsa taipunut,lopulta kieltäydyin ottamasta enää sormusta takaisin.
Monta kertaa jätinkin hänet mutta puhui aina tiensä takaisin elämääni.
En ymmärrä miten olen ollut niin tyhmä,välillä vihaan itseäni kun mietin tätä kaikkea.
Hänellä oli oma suunnitelmansa minua varten,en vain tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa.
Hyviä aikoja oli toki mutta niiden jälkeen seurasi pitkä myrskyisä vaihe...
Hän oli alusta alkaen hyvin mustasukkainen ja kävi työpaikallani joka pv,jos menin tapaamaan miespuolista ystävää ilmeistyi hän aina paikalle,lopulta huomasin viettäneeni kaikki viikonloput kotona joko hänen kanssaan tai odottaen häntä.
Hän tapasi tehdä niin että lähti ulos 5min varoitusajalla kesken koti-iltaa ja kun minulla on edellisestä suhteesta lapsi niin samaanhan minulla ei ole ollut mahdollista vaan hän on aina tiennyt kaikki menoni hyvin etukädessä.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen tulin raskaaksi ja en olisi lasta halunnut sillä pelkäsin löytäväni itseni tästä tilanteesta missä olen juuri nyt mutta päätin kuitenkin pitää lapsen,välillä mietin MIKSI?
No nyt hän käy ulkona enemmän kuin koskaan nyt kun muistutan valasta ja miehet joista hän aikaisemmin tuli niin mustasukkaiseksi eivät enää edes vilkaise minuun päin.
Harva se pv joku nainen lähettelee hänelle viestejä kiittäen viimeisestä ja sitä miten kivaa heillä oli taas.
Sitten hän tulee kotiin ja odottaa minun olevan täällä iloisena ottamassa hänet vastaan ja vielä rakastelemaan hänen kanssaan...kuvottaa ihan ja pidän vain silmäni kiinni rakastelun aikana toivoen että se olisi pian ohi.
Vihaan itseäni koska olen itse antanut tämän kaiken tapahtuvan,varoittivathan ystäväni ja perheeni minua mutta halusin uskoa toisin.
Olen vain odottanut sopivaa hetkeä lopettamaan suhteen lopullisesti sillä olen aivan loppu tämän tilanteen kanssa.
Sattuu kun läheiset ihmiset näkevät minut tälläisena,olen raskaana mutta kuihtumassa kasaan,en välitä enää siitä miltä näytän,en nuku öisin ja tuskin jaksan töissä käydä..ainoa iloni tällä hetkellä on pieni prinsessani joka kyselee tulevasta vauvasta,puhuu vauvalle ja paijaa äitiä ja kertoo rakastavansa äitiä kaikkein eniten.
Unohdin mainita että lapsen pitäminen oli miehelle ehdoton asia sillä hän on aina unelmoinut omasta lapsesta,tässä se taas näkee kuinka paljon.
Prinsessani isä kohteli minua raskaanaollessani paremmin kuin koskaan meidän suhteen aikana,toista on tämän raskauden suhteen.Jopa meidän vuosipäivänä hän ei muistanut minua millään tavalla vasta kun äitini kysyi häneltä että no mitäs olet suunnitellut marssi hän kauppaan ostamaan kukkia.Kun olen ollut sairaana niin turha edes odottaa häneltä mitään apua jos ei kotona ole ruoka valmiina ilmoittaa hän menevänsä ulos syömään ja tietenkin yksin tai ystävän kanssa.
Minulla on voimat täysin loppu enkä jaksa enää!!!
Hyviä neuvoja otetaan vastaan ja kiitos kaikille jotka jaksaneet lukea tämän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja jätä tuo törkeä mies. Pärjäät yksinkin prinsessasi ja vauvan kanssa. Pyydä apua läheisiltäsi, älä anna tuon miehen hajottaa sinua. Itsellänikin on sydän särkynyt, kun miehellä ei puheet ja teot kohdanneet toisiaan, mutta sinulle toivon erityisen paljon voimia ja jaksamista!
vastauksestasi ja olo kyllä helpotti nyt kun sain purkaa itseäni kirjoittamalla.
Onnekseni minulla on ystäviä ja perhettä tukena joten eiköhän kaikki käänny parhain päin ensin minun täytyy jättää mies jotta voin päästä eteenpäin elämässäni.
... pitää sun ehdottomasti tehdä. Olet päästänyt asiat liian pitkälle, ja ollut liian hyväuskoinen. Lue tarinani (jos jaksat) tuolta alempaa, osasta: suhteen lopettaminen, ja katso, miten "helpolla" itse olen lopettamassa... Tsemppiä sulle.
Mitä neuvoja sä nyt sitten kaipaat? Me ollaan täällä ihan samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että pistä suhde ja välit poikki ja keskity itseesi ja lapsiisi. Pistä pyörät pyörimään. Kai vaikka ne vanhemmat sut voivat luokseen asumaan ottaa, kunnes löydät uuden asunnon.
Hei, tuohan kuulostaa kertomanasi ihan hirveältä! Voisin sanoa että jätä tommonen mies heti paikalla mutta omasta kokemuksesta tiedän että helppoa se ei ole jättää ihmistä joka on elämässä ja jota rakastaa.Mitä jos muuttaisit pois sieltä sen miehen luota joksikin aikaa.. luulis että jos se välittää niin takasin haluaa....? Ymmärsin että sinulla kumminkin on perhe ja ystäviä..puhu heille asiasta ja yrittäkää keksiä ratkaisu. Tuo on niin väärin kohdella ihamistä noin!! Itselläni oli vähän samankaltainen tilanne mutta ei lapsia. vihelsin pelin kerralla poikki. muutama kuukausi meni ihan ohi mutta yli pääsin ja nyt ei enää yksikään kakslahkeinen takuulla enää satuta mua. siitä oon pitänyt huolen.
Mutta, en tiiä oliko mitään apua tästä mutta kaikesta huolimatta todella paljon jaksamisia!! Ja hyvä että jaksat jakaa asian edes täällä netissä.
Hyvää joulun odotusta ja toivotaan että kaikki selviää.. :)
Valitan mutta minusta ei kuulosta rakkaudelta...ainakaan molemminpuoliselta! Sinulla on edessä vaikeita kipeitä ja voimia vaativia asioita.uskon että selviydyt lastesi rakkauden saattelemana. Sinuakin varten on joku arvoisesi ja se ei ole mielestäni hän jos käyttäytyy kuten kerrot!
Nuku yö ota yhteyttä läheisiin, ystäviin , neuvolaan jne. etsi elämäsi ennenkuin on myöhäistä!
Voimia :)