myöhemmin, mä nyt terapoin vitut muusta.
Ipanat goisii ja C on töissä.
Avasin viskipullon ja pämppäilen tässä joutessani.
Tota mietin miten joskus ihmiset osaa olla paskamaisia, väärin ehkä väittää, että se ei oo mitään jälkiä jättänyt, kun se kerta on mielessä aikuisenakin.
Midän äijä lähti kun mä olin semmonen just alle kouluikänen, se löysi uuden.
Se kävi kerran meitä (neljä kersaa) kattomassa.
Se muutti Ruotsiin sen uuden kanssa.
Ei me kuultu siitä mitään sen jälkeen. Oli ihan vitun kivaa olla paskasakkia sen lähdön jälkeen.
Kaikki katteli meitä sen jälkeen kuin halpaa makkaraa, vittu kaikki saatanan paha jota siinä paskapaikassa tapahtu, oli ilman tutkintaa mun tai mun veljen vika, poliisikkin oli sitä mieltä.
Kyllä se mukulana teki aika pahaa, kun aikuiset esimerkiksi piti meitä niin pahoina, että kielsi meidän kuullen, että me ei saada tulla kylään, kun me ollaan me, perkele me oltiin kakaroita ja se vittuilu sattu.
No toki se anto takasin sitten myöhemmin, kun me kerta oltiin pahoja, niin ilmeisesti siksi piisas tyttöjä.
Vitut me mitään pahoja oltu, ihan samanlaisia kuin muutkin, mut kukaan ei uskonu.
Veljee se ei haitannu se käytti naisia hyväks ihan perkeleesti, kunnes se löysi sen nyksän, joka tosin nykyään vittuilee sille ihan sairaasti, mut niin velikin.
Mulla oli siitä vittumainen juttu, että mä oikeesti ettin jotain pysyvää, mut ei kukaan oikeesti tainnu ottaa sitä vakavasti ja mun ylpeys ei antanu periksi näyttää sitä.
Ihme juttu, miten pelkkä YH-lapsena olo saa ihmisen muka jotenkin erilaiseksi, aikuisten silmissä, kuin muut.
No jos tästä pitää jotkin positiivista ettiä, niin ainakin se pistää miettimään, että ei syytä ihmistä lähtökohdistaan, perkele niille kukaan mitään mahda.
Ja niille paskapäille jokka morkkaa YH äitjä KUSIPÄÄT tiedoksi mun äiti on niellyt paskaa teidän kaltaisten mulkkujen toimesta aikonaan enemmän kuin tarpeeksi, joten voisitteko lakata sen vittuilunne niille mahdollisesti jätetyille perheille ja lakata kiusaamasta niitten lapsia, sillä sen te aikuiset oikeesti teette vitun suuressa viisaudessanne.
Perkele
Ipanat goisii ja C on töissä.
Avasin viskipullon ja pämppäilen tässä joutessani.
Tota mietin miten joskus ihmiset osaa olla paskamaisia, väärin ehkä väittää, että se ei oo mitään jälkiä jättänyt, kun se kerta on mielessä aikuisenakin.
Midän äijä lähti kun mä olin semmonen just alle kouluikänen, se löysi uuden.
Se kävi kerran meitä (neljä kersaa) kattomassa.
Se muutti Ruotsiin sen uuden kanssa.
Ei me kuultu siitä mitään sen jälkeen. Oli ihan vitun kivaa olla paskasakkia sen lähdön jälkeen.
Kaikki katteli meitä sen jälkeen kuin halpaa makkaraa, vittu kaikki saatanan paha jota siinä paskapaikassa tapahtu, oli ilman tutkintaa mun tai mun veljen vika, poliisikkin oli sitä mieltä.
Kyllä se mukulana teki aika pahaa, kun aikuiset esimerkiksi piti meitä niin pahoina, että kielsi meidän kuullen, että me ei saada tulla kylään, kun me ollaan me, perkele me oltiin kakaroita ja se vittuilu sattu.
No toki se anto takasin sitten myöhemmin, kun me kerta oltiin pahoja, niin ilmeisesti siksi piisas tyttöjä.
Vitut me mitään pahoja oltu, ihan samanlaisia kuin muutkin, mut kukaan ei uskonu.
Veljee se ei haitannu se käytti naisia hyväks ihan perkeleesti, kunnes se löysi sen nyksän, joka tosin nykyään vittuilee sille ihan sairaasti, mut niin velikin.
Mulla oli siitä vittumainen juttu, että mä oikeesti ettin jotain pysyvää, mut ei kukaan oikeesti tainnu ottaa sitä vakavasti ja mun ylpeys ei antanu periksi näyttää sitä.
Ihme juttu, miten pelkkä YH-lapsena olo saa ihmisen muka jotenkin erilaiseksi, aikuisten silmissä, kuin muut.
No jos tästä pitää jotkin positiivista ettiä, niin ainakin se pistää miettimään, että ei syytä ihmistä lähtökohdistaan, perkele niille kukaan mitään mahda.
Ja niille paskapäille jokka morkkaa YH äitjä KUSIPÄÄT tiedoksi mun äiti on niellyt paskaa teidän kaltaisten mulkkujen toimesta aikonaan enemmän kuin tarpeeksi, joten voisitteko lakata sen vittuilunne niille mahdollisesti jätetyille perheille ja lakata kiusaamasta niitten lapsia, sillä sen te aikuiset oikeesti teette vitun suuressa viisaudessanne.
Perkele
Vastaukset 50
Vanhimmat
uuden kaljan. Muuta en voi tehdä.
P.S. Hyvä kirjotus
mutta jos edes joku jättäis lapset vittuilun ulkopuolelle, niin se olis jo jotakin, vittu ei ne aikuisten riidoille ja eroille mitään voi.
Olet niin oikeassa mutta onneksi ajat on muuttunut sen verran ettei ainakaan minun lapseni siitä kärsi.
Sä et ikinä usko kuinka suuri järkytys ja suorastaan trauman aiheuttanut tää ainainen haukkuminen ja pilkkaaminen on mulle ollut. Hitto, kun mä muistelen sitä helvettiä jossa olin. Kuinka lähteissäni karkuun en saanut kuin omat vaatteeni ja lasten tavarat joita jaksoin pulkalla viedä metrin kinoksessa. Mä menetin kaiken ja sitten uudessa asunnossa nukuin puoli vuotta lattialla peittojen päällä ennenkuin oli muut tärkeimmät saatu ostettua ja sain itselleni sängyn. Eron jälkeen mä olen nyt yrittänyt selviytyä jo kuusi vuotta mutta se tehdään tosi vaikeaksi. Ex piinaa minkä pystyy ja vieraat lutkittelee/huorittelee ja selittelee kuinka olen niin paska ja jätettä etten kelpaa enää muuhun ku korkeintaan kuoleen.
Noh, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ja musta on tullut aikas vahva. Nyt tosin on hieman heikko hetki. Sen kunniaksi, eikö olekkin kaunis biisi?
http://www.youtube.com/watch?v=vrrQD_BSmD8
kuuntelin napit korvilla, mut nyt taidan kuunnella apparia ja koneeseen kadonnutta, ihan sairaan hyvä biisi.
oikeastaan muuta draamaa kannettavana kekoon kuin avioeronneet vanhemmat. Ero oli silloin jo aika tavallista, viimeistään 5 vuotta eteenpäin ajassa niin jo alkoi luokkakavereidenkin vanhemmat erota. Suht rakastavat vanhemmat ja normaali duunarimäärä finanssipuolta on ollut läsnä lapsuudessa ja nuoruudessa. Tosin meillä ei jotenkin raha ollut mikään issue koskaan, vaikka kyllä sen voi arvata et jos kaksi duunarivanhempaa niin ei sitä hirveitä määriä ole voinut olla. Safkaa ja vaatteita oli sai aina. Jotain kalliita otoksia siirrettiin myöhemmäksi joskus. Jotenkin sitä rahaa ei käytetty sillälailla mihinkään sen kummemmin, ihan arjen perusjuttuja ja joskus jotain ekstraa sai. Opiskelijana oppi tulemaan toimeen pienillä rahoilla, mut ku rahaa ei kerta ollu niin eipä sitä sit paljoa käytettykkään mihinkään.
Tuli mieleen, että minähän olen kanssa sitkeän yyhoo-äidin jälkeläinen mutta asuin sellaisessa isossa paikassa missä oli jo totuttu niihin eikä enää niin kieroon katsottu. Vai oisko ollut erona se, että sinä ja veljesi olitte poikia? Enivei, ihmiset ovat julmia ja ajattelemattomia useastikkin. Niille ei mitään voi mutta itselleen voi ja sinä ainakin vaikutat hyvin suoraselkäiseltä, mukavalta jne joten hyvin on loppujen lopuksi käynyt :)
sulle!
Saas nähdä poistuuko tämä aloitus vaivihkaa huomenna... :)
En usko, en mä taida poistaa. onhan lutkajuipeilla jotain märehdittävää :) Enkä mä nyt niin allapäin oo
Vitsi on ollu hilpee perjantai. :D Koko päivän vituttanu ja sit keskustellu henkeviä eksän kaa ja nyt siihen vielä tällaisia ilosia juttuja illaks lievässä humalassa kun nyyhky biisit soi.
Onneks me ei voida vaikuttaa siihen mistä tullaan vaan siihen mitä ollaan... Yhet sille vielä... ja huomenna töihin..
voi teitä poijjaat.
Mie oon sentään vaan tavannu ystäväni ja hemmotellut itseäni. Ja valmistautunut Miehen tapaamiseen, kuorinut ihoni jne. Heleppo elämä, tai ehkä ei.
Voi jestas tähän vielä ihon kuorinta. Sitä se vielä huutas :D
Mieki oon kyllä rasvannu näppini tosi hyvin 10w40:llä tosin.
otan osaa, mut en sun töihin, sulla on kauhee kohtalo. Huu, töitä ja viikonloppu :(
muaki halata...
Just murehdin että surkeaa ettei ole ketään halittavaa tässä, mutta olen jo saanut kolme virtuaalihalia, ei paskemmin sekään :D
vähän säälittävää, mä täällä kerjään virtuaalihaleja ;D...mut minkä voi, ku on pikkusen....hmm perjantai...
No joo. Lähtökohdat on erilaiset, Hyvästä perheestä hyvältä alueelta jossa kaiken pitäis olla kunnossa.
Illuusiossa eläminenhän on kivaa ja helppoo, kun on "vanhemmat" ja "ystävät" tukena.
Ei me voida vaikuttaa siihen mistä me tullaan, vaan siihen mitä me ollaan.
Noh huomenna on päivä uus Adios.
No öitä sulle
noloo, kaikki me tarvitaan rakkautta ja läheisyyttä, eikä niitä mikään kone korvaa.
Nyt mä voin nukahtaa autuaan levolliseen unimaailmaan näkemään unia..vaikka sinusta ;)
ja kiskase se loppu pullo kerralla. Kyllä se siitä helpottaa.
Kaduttaako huomenna?
Mut hyvä tuulettaa välillä.
Jaksua sulle!
minkään tartte enää jaksaa, Mulla on nyt hyvä, mutta silloin aikoinaan ois ollu kiva jos aikuiset ei ois leimannu.
kirjottaa, ei v*ttu voinu vaan tohon edelliseen kommenttiini jättää.
Musta sulla on jo ihan hyvällä mallilla, kun ajattelet noin selkeesti tapahtuneita asioita. Pisti vaan miettimään, et miten sankari sun veli tosiasiassa on jos se kaatoi naisia minkä kerkesi ja on huonossa liitossa. Mikä on syytä ja mikä on seurausta. No okei, ei saa kaivella vanhoja asioita.
Onhan se helvetin kauheeta, jos saa avoimesti paskaa niskaan muka paremmalta väeltä. Voit vaikuttaa omaan elämääsi ja siihen mitä susta ajatellaan. Hyvät ihmiset tunnistetaan hyviksi ihmisiksi vaikka niiden alkuperä olis mikä.
Ehkä voit ottaa ton sellasena asiana, että tiedät nyt mitä tuo puoli on elämästä mut se ei ole sitä mitä sä haluat itelles. Toinen ääripää olis voinu olla, että sulla olis ollut rikas ja tekohyvä kulissiperhe, jossa teidät olisi pidetty rahalla tyytyväisenä ja painostettu näyttämään iloistaa naamaa kultapojuna vaikka miestä söisi.
Klisee sanoa, mut katkeruus ja viha syö eniten sua itseäsi. Voit antaa anteeks isälles ja äidilles mielessä vaikka et ikinä kertois sitä sille. Se säästää sua itsees.
Musta tuntus että vaikeudet on siunaus, Scalestakin on muotoutunut fiksun ja sympaattisen oloinen kaveri.
tai meikä kulkee nokka pystyssä ja kävelee päin lyhtypylvästä.
mutta onnellinen puolestasi ja puollellasi myös, että et saatana anna valtaa paskapäille, jotka puhuvat asioista, joita eivät koskaan voi edes ymmärtää oikeasti.
Itse olen nostanut paskaisen pääni erilaisista lähtökohdista, mutta vittu kyllä sulla on selkärankaa scale kahden miehen verran.
komppaan scalea, mut kyllä sunki takana on hyvä seistä :)
Meitsi on tänään varsinainen selän takaa huutelija
mä on erityisen ylpeä, se kuitenkin kaikesta paskasta huolimatta jaksoi, vaikka ei varmaan ollu helppoo, mut se oli kyllä aika tyyppi, piti meidät rakkarit jollain helvetin tavalla kurissa ja kuitenkin opiskeli siivoojasta sähkäriksi ja osteli talon, patisteli meidät kouluun, meikäläisenkin, jota ei pahemmin koulu kiinnostanut. Melkoinen rautarouva.
kännissä?
tarinoita on paljon. Ja pahasti näyttää siltä, että jatkossa vielä enemmän.
Toiset kestää ja sitkistyy vaan koettelemuksista. Toiset taas sortuu.
Toisaalta enää ei taida olla mikään poikkeava ja pahis yksilö vaan sen perusteella, että on yksinhuoltajan lapsi. Alkaa ennemminkin olla poikkeus olla ehjästä alkuperäisestä ydinperheestä.
Yh-äippien kandeis vähän miettiä kenen rahoilla sitä eletään, ennen kuin aletaan v**tuileen muille. Ei kantsis purra syöttävää kättä.
Ja kyllä senkin ymmärtää, että meillä maksajilla palaa pinna noiden elättien kanssa..
mieleen, että yh-äidit käy töissä ja isän työllä ansaitsevat elarit yhdessä mamman rahojen kanssa kustantaa jotain. Ja todennäköisesti on vielä uudet miehet ja naiset jollain (ei yh-nimisillä) eli lapsilla on 2 normaalia perhettä.
Tuskin oot maksanu kenenkään elämää.
Ainakaan mun, tai mun lasten.
Tai niiden jotka sua ennen on eläneet.
Ne jotka sulle on koulutuksen maksaneet,
vois sanoa samalla tavalla (kenen rahoilla koulusi kävit, kuka sen on maksanut?).
Vai synnyitkö hopealusikka suussa - no kenen rahoja ne sitten olis, sun itsesi tienaamiako vai tarjottimella annettuja?
Nää on näitä känniläisten puheita miten Minä oon kokenu niin kovia ja miten Minun äiti on sankari ja kukaan muu ei oo kokenu mitään vastaavaa. Just joo.. huomenna kun on taas mieli virkee niin poistat tämän aloituksen.
mun puolestani josta perseeseen, mä oon just kitaanu kokonaista kaks mukia öpauttia rallaa 8cl viskiä.
Luulekko sää saatanan tyhmä, että tällänen 90kilonen äijä on kännissä :D
Mä en todella oo kekkulissa.
toki me kaikki se huomaamme.
siis sä saat juosta perseeseen, et josta :)
kirotusvihreitä.
Nämä on just niitä...
kirjoituksesta. Kaavoista poikkeava on aina pelottavaa niille, jotka elää kaavojen mukaan. Pelko ilmenee halveksumisen muodossa. Moni pelkää joutuvansa itse kokemaan saman ja alkaa morkata toista. Saa uskomaan muut, että se on paha asia. Todella paha asia. Eihän se kovin mukavaa olekaan. Mutta ihminen tottuu kaikkeen. Ihminen on aika sopeutuvainen.
Kyllä sun äitis oli paljon vahvempi ihminen kuin hänen(teidän) mollaajat. Hän selvisi siitä kunnialla yksinkin. Kuin moni mollaaja pystyisi samaan? Tuskin moni.
Tätä kirjoitustasi voisi kuvailla sanoilla rohkea, vahva, rehellinen... En voi kuin kunnioittaa sitä.
Sinun kannattaa mennä käymään lähiräkälässä, sillä sieltä löydät paljon pultsareita, joilla on samanlaisia tarinoita. He kertovat niistä mielellään.
Olen kokenut itse jotain vastavaa. Sillä erolla, ettei mulla ole sisaruksia.
Pitäisi ymmärtää, että ihmiset on laumaeläimiä. Laumaeläin on aina riippuvainen laumasta tavalla tai toisella. Lauman hyväksynnästä, mielipiteistä, sanoista jne. Kaikki ei selviä vaikeuksista. Kaikki ei kestä lyöntejä. Varsinkaan lyödyt. On raukkamaista lyödä lyötyä. Siinä tapauksessa lyöjä on todella paljon heikompi kuin lyöty. Lyöty kestää kovemmatkin iskut mutta lyöjä tulee tyrmätyksi pienestä näpäytyksestä.
Mutta sitten toisaalta jonkun verran perää niissä räkälöissäkin. Sinnekin mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Syyllistäviä ja itseään syyllistäviä...
asioista on hyvä kertoilla vielä aikuisinakin.
Mun lapset vastaavasta kärsi aikoinaan kanssa, mutta aiheena tieniäidin kakarat.
Tosissaan vanhin aloitti koulun, niin osa vanhemmista oli lapsiaan kieltänyt olemasta mun pojan kanssa ja ihan syynä mun nuori ikäni ja ennakkoluulot asioista...Päiväkodissa oli johtajan toimesta ollut minulle mitään kertomatta psykologia, jos toistakin tarkkailemassa onko lapsi vaurioitunut ja ns.normaali, kun äiti kuitenkin ollut 14-vuotias... Tavallaan olen syntymälahjaksi antanut vanhimmalla pojalleni ja seuraavallekin muiden ihmisten pilkan ja ennakkoluulot. Pojista kasvanut vaa aikas sissei ja suuri sydämisiä ja hyvin pärjääviä koulussa ja työ-elämän saralla mitä kerinneet olla, sen verta tarkistellut asioita, että pahiten sen aikasten piinaajien muksuilla menee aikas heikonlaisesti. Kaksi heistä otettu koulukotiin. Toisen pojan isä sentäs oli sen kaupungin sosiaaliviraston pomoja.
sun muiden kakarat ne pahimpia onkin. On varmaan ollut liian lässyttävä ja päätäsilittelevä kotitausta.
Huh, 14v äidiksi. What were you thinking those days??
nyt mä ite olen ope nykyään ja mulla sentäs nuorin 9,5kuukautinen, että eipäs haukuta opejen kersoi.
että ihmisen asema työelämässä ja yksityiselämässä voi olla hyvinkin vastakkainen, mutta "työaseman" merkitys korostuu yhä edelleen sosiaalisessa verkostoitumisessa, kun ajatellaan ihmisen asemaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Sinun kaltaisesi ihmiset tekevät tästä maailmasta paremman. Kärsit siitä, mitä on tapahtunut, mutta et jatka kärsimyksen eteenpäin viemistä omalta osaltasi, vaan ilmeisestikin pyrit lievittämään muidenkin tuntemaa kärsimystä.
Sinä tiedät totuuden itsestäsi ja se riittää. Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa ja se ylittää muiden määrittelemän totuuden itsestä.
Lapseen on helppo saada henkinen yliote, joten osoittaa suurta henkistä rajoittuneisuutta lapsuutesi ympäristöltä kohdistaa vihansa itseään heikommassa asemassa oleviin.
Minulla on mielikuva, että koulussa luokkakaveriedeni vanhemmista varmaan joka kolmannet olivat eronneet. Se oli niin tavallista, ettei sitä kukaan ihmetellyt eikä ainakaan minun kuulleni kehdannut taivastella. Ehkäpä asiat ovat Pohmanmaan pikkupitäjissä toisin kuin pääkaupunkiseudulla.
"Isättömänä" kasvaminen on varmaan ollut rankkaa. Minulla kun oli (ja on edelleen) hyvä isä. Kotoa muuttaessaan istutti polvelle ja sanoi, ettei isä mihinkään mene, vaikkei äidin kanssa toimeen tulekaan. Niinpä sitten olimme isän luona joka toinen viikonloppu enkä edes ymmärtänyt kaivata ydinperhettä. Mutta mehän olemme yksilöitä kaikki. Sisarellenikin vanhempiemme avioero oli paljon traumaattisempi kokemus.
syntymään sattui hän.
Ne pahasti katsovat aikuiset kärsivät ihan samasta asiasta kuin mistä sinäkin lapsena kärsit. Ne vaan valitsivat mieluummin syyllistäjän kuin syyllisen roolin.
terapeuttinen homma kirjotella, mä oon ennenkin sanonu, että tänne kirjoittelu on paljon halvempaa kuin käydä kallonkutistajalla.
Suosittelen.