alkoholi

Taustaa; olen 25 mies 30, naimisissa vuosi, esikoisemme syntyy marraskuussa eli olen viimeisilläni raskaana. Mies muuten ok mutta käyttää alkoa vähän liikaa (juo viikollakin vaikka menee 7 töihin seuraavana aamuna). Rahatilanne suht tiukka tuon juomisen vuoksi vaikka miehellä ja minulla vakityöt...

Eilen taisi tulla viimeinen niitti avioeron hakuun. Mies otti taas normaaliin tapaan perjantaikännit (tiistai-, keskiviikko- ja torstaikännien perään). Minun raskaus on ollut todella vaikea enkä enää jaksaisi hetkeäkään. En saa nukuttua, en voi istua kunnolla enkä kävellä (selkä vaivaa). Olin eilen illalla todella väsynyt ja olisin halunnut vain nukkua. Menin klo 22.00 makuuhuoneeseen nukkumaan (meillä kaksio), mies käänsi radion päälle olohuoneessa seinän takana. Pyysin että laittaa hiljemmalle, laittoi yhden pykälän. En saanut unta kun musiikki pauhasi, kävin laittamassa yhden pykälän lisää hiljemmalle. Meni kolme minuuttia niin mies kävi kääntämässä radiota isommalle. En tykkää muutenkaan että radiota soitetaan illalla klo 22.00 jälkeen lujalla sillä meidän kerrostalossa asuu kolmivuorotyön tekijöitä ja tahtoisin kunnioittaa heidän nukkumarauhaa.

Minulla tuli itku, kävin laittamassa radion pois päältä ja menin takaisin nukkumaan. Mies laittoi radion päälle ja vielä lujemmalle (olemme monesti jutelleet radion soitosta kännissä illalla ja selvin päin on aina luvannut olla soittamatta seuraavalla kerralla). Kiukustuin totaalisesti, kävelin olohuoneeseen ja revin radion virtajohdon irti ja heitin sen miestäni päin joka istui sohvalla (en osunut).

Hän raivostui silmittömästi, nousi sohvalta ja rupesi karjumaan mitä sinä huora kuvittelet tekeväsi. Tuli minun luo, otti kurkusta kiinni ja rämäytti minut seinää vasten ylös päin nostaen (löin pääni takana olleeseen peiliin). Hetken piti minua siinä ja sitten päästi irti, livahdin itkien makuuhuoneeseen. Meni hetki ja hän tuli makuuhuoneeseen radion johdon kanssa. Hän taittoi sen kahtia ja löi minua selkään kolmekertaa, lujaa. Hän palasi takaisin olohuoneeseen karjuen samalla että mikä sinä huora oikein kuvittelet olevasi.

Istuin jähmettyneenä sängyllä ja itkin. Pelkäsin niin minun, vauvan ja meidän kissojen puolesta (jotka olivat olohuoneessa mutta onneksi ne ovat hyviä piiloutumaan). Mies tuli muutaman kerran takasin makuuhuoneeseen ja istu sängyn laidalle, hän ei sanonut sanaakaan tai tehnyt mitään, istui vaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni otin puhelimen käteen ja näppäilin valmiiksi 112 jotta edes joku kuulee jos minulle ja vauvalle tapahtuu jotain...

Hän on muutamia kertoja aiemminkin ollut väkivaltainen kännissä, läpsimistä, huorittelua jne. Olen aina antanut anteeksi kun mukana on tullut lupaus lopettaa juominen. Hän on pyhästi luvannut lopettaa juomisen kun vauva syntyy mutta en enää usko siihen, mihin koira karvoistaan pääsee...

Sinun kannattaa punnita tarkkaan millaisen perheen haluat lapsellesi tarjota, millaisia lapsuusmuistoja tahdot lapsellesi tarjota. Minä en tahdo että minun lapsi muistaa lapsuudesta humalaisen isän joka haukkuu ja lyö äitiä ja lapsia (en ole ollenkaan varma että mieheni väkivalta rajoittuisi vain minuun). Kyllä minä vielä tuot paskaa rakastan mutta rakastan lastani ja itseäni enemmän. Kun ei tuo mies voi edes nyt lopettaa juomista muutamaksi viikoksi vaikka poksahdan hetkenä minä hyvänsä, pyhästi on luvannut mutta tässä se taas nähdään...taksilla sitä synnyttämään mennään kun ei äijästä ole kuljettajaa.

Voimia sinulle ja pojallesi, toivottavasti saat rohkeutta ja voimaa tehdä oikea päätös. Olisiko mahdollista herätellä miestä? Lähtekää pois, menette mummolaan/kaverillesi viikoksi kahdeksi ja sanot vaan miehellesi että nyt riittää, alko tai perhe! Toivottavasti miehesi tajuaa sinun ja perheenne arvon!

ongelma. En tajua tätä tän kansan suhdetta alkoholiin, ei mene kalloon miksi pitää juoda itsensä ihan sekavaksi ja tolkuttomaksi. Vaikka kyse on tosiaan viikonlopusta mutta en jaksa, just päräytetään stereot täysille, sotketaan keittiö kun laitetaan ruokaa itselle ihan holtittomassa kunnossa, pelkään joskus että aiheuttaa tulipalon kun on hella päällä ja levy hehkunut punasena ja ukko makaa sohvalla.

Ei ole väkivaltainen koskaan, mutta on niin sekasin että saattaa istua tuolista huti (kerran kaatoi pöydän keskellä yötä niin ja särki keittiön tuolin). Hoitaa työnsä mutta kun lapsia ahdistaa ja minua tämä joka viikonlopun kohellus. Sönkkäys silmät ristissä jos menee pyytämään nukkumaan tai olemaan hiljaa.

Itselläkin työ josta tulee kyllä paineita, mutta ei auta heittäytyä vastuuttomaksi paskapääksi viikonloppuna enkä edes halua, mutta ymmärrys ja pinna alkaa loppua tän asian suhteen.

tekisi terää jos aukaisisitte suunne siitä, miten te asian näette.

alkoholi, alkoholi..voi miten paljon tuo katala juoma tuopi ongelmia ihmisten elämään kun sitä ei osata ottaa kohtuudella. ja käyttäjän holtiton ottaminen tuo ongelmia useiden ihmisten elämään, niin kuin sinulle ja pojallenne.

Kertomasi perusteella minusta kuulostaa siltä että miehelläsi on riippuvuus alkoholiin ja humalatilaan, kun kerran joka viikonloppu on "pakko" ottaa ja aina meinaa mennä yli.

Yksi mikä voisi auttaa, on viikolla kun hän ei ota, keskustella hyvin tiukka sanaiseen sävyyn miehesi kanssa. sinun on saatava hänen paksun kallonsa sisään menemään se että sinä ja poika kärsitte hänen viikonloppu juomisestaan!! ja jos te meinaatte jatkaa yhdessä oloa, hänen on selvästi vähennettävä ottamistaan. sitten kun hän itse myöntää alkoholin olevan ongelma, hänet voidaan ohjata hakemaan apua a-klinikalta ongelmaansa.

voimia sinulle ja pojallenne! vaikea tilanne, mutta voitte selvitä tilanteesta ulos jos vain tahdotte! ero voi joskus olla ainoa hyvä ratkaisu vaikka se tekee kipeää.