Tein vuoden alussa abortin. Sen jälkeen seurasi masennus eikä poikaystäväni enää kiinnosta minua samalla tavalla mitä ennen. En siedä hänen kosketuksiaan, en suudelmia, en edes halua nukkua hänen lähellään. Hän kyselee mikä minun on, mutta en vain pysty puhumaan hänelle.
Tuntuu etten jaksa enää. Päivät olen kotona (en ole löytänyt töitä), illat istun kotona, samoin viikonloput, koska kaikki kaverini viettävät vauhdikasta bailuelämää kumppaneidensa kanssa.
Mitä teen?! Minulla on ainoastaan yksi toive: että en aamulla enää heräisi.. Olen henkisesti niin loppu! Kukaan kavereistani ei tajua tilaani. He eivät ymmärrä että tarvisin joskus juttukaveria, tai jonkun joka kuuntelee.
Aamuisin kun herään haluaisin vaan maata sängyssä ja itkeä. Päivällä olen koko ajan itku kurkussa, samoin illalla.. Ei tälläistä kukaan jaksa.. Ehkä pitäisi vain lähteä pois, olisi se helpompaa poikaystävällenikin.
Toivottavasti kukaan Teistä ei joudu kokemaan tälläistä olotilaa. Taidan nyt vain laittaa puhelimen kiinni, samoin tietokoneen, ja mennä peiton alle vaipuakseni ikiuneen..
Tuntuu etten jaksa enää. Päivät olen kotona (en ole löytänyt töitä), illat istun kotona, samoin viikonloput, koska kaikki kaverini viettävät vauhdikasta bailuelämää kumppaneidensa kanssa.
Mitä teen?! Minulla on ainoastaan yksi toive: että en aamulla enää heräisi.. Olen henkisesti niin loppu! Kukaan kavereistani ei tajua tilaani. He eivät ymmärrä että tarvisin joskus juttukaveria, tai jonkun joka kuuntelee.
Aamuisin kun herään haluaisin vaan maata sängyssä ja itkeä. Päivällä olen koko ajan itku kurkussa, samoin illalla.. Ei tälläistä kukaan jaksa.. Ehkä pitäisi vain lähteä pois, olisi se helpompaa poikaystävällenikin.
Toivottavasti kukaan Teistä ei joudu kokemaan tälläistä olotilaa. Taidan nyt vain laittaa puhelimen kiinni, samoin tietokoneen, ja mennä peiton alle vaipuakseni ikiuneen..
Vastaukset 9
Vanhimmat
herran Jumala tee ainakaan itsemurhaa. Tajuatko että se on lopullinen teko, sitä ei voi perua.
Hanki ensimmäiseksi ammattiapua. Ja kerro niille kavereilles mikä sulla on ja poikaystävälle kanssa. Nekin voi kaikki auttaa sua.
Yritä kestää ja jaksaa...
Miksi jouduit tekemään abortin? Mutta ei tuo neljän seinän sisällä olo ainakaan helpota masennusta. Mene ulos vaikka vain käymään kioskilla jäätölöllä tai kävelyllä.
miksi olosi on tuollainen? sinun todellakin kannattaisi puhua jollekkin ammattiauttajalle...
Ei minun olossani ole mitään vikaa!
Tuttu olo- ja tunnetila... eri asiasta tietysti kyllä. Aivan samat mietteet itsellänikin joku aika sitten, ei ole nytkään kyl kaikki hyvin täydelleen. Mut älä luovuta ihan vielä, koita jaksaa jotenkin sillä asiat muuttuvat ihan varmasti jonkun kuluttua, ei huonoa voi kestää loputtomiin. Usko pois... Ja hyvät käänteet voi ilmestyä joskus hyvinkin nopeasti. Yritä piristyä vaikka se onkin vaikeaa...
Mäkin olin joskus tosi masentunut, ja sitä kesti oikeastaan muutaman vuodenkin..! Välillä oli niitä VÄHÄN parempia päiviä,mutta kokoajan poru kurkussa, enkä oikein edes tiedä miksi/mistä se lähti. Ehkäpä jotenkin ensirakkaus-suhteesta ja suhteesta vanhempiin,siitä etten saanut elää lapsuutta loppuun kun aloin elään omaa elämää ym! Kaipasin vanhempiani! Inhosin itteeni yli kaiken ja ajattelin että "mitä mä oon tehnyt", "ei musta oo mihinkään" "haluan pois täältä", "oon ihan kamala ihminen" jne.. Mietin kans itsemurhaa silloin jokuseen kertaan,mutta sitten mietin myös mitä se tekisi niille ketä tänne jäis ehkä jopa mua suremaan! Eli esim vanhemmilleni. Parille ystävälleni puhuin pahasta olostani, mutta ei ne tietenkään voineet sitä käsittää. Meinasin lähteä,mutta kuitenkin elämä voitti kun ajattelin että saakeli,kyllä mä haluaisin elää, jos vaan voisin olla onnellinen!! Mutta mistä helvetistä löytää onnellisuus!!? Kun tuntui ettei mua varten ilmeisesti ole onnea. Muutamaan kertaan (kuten uusina vuosina) päätin että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja etsin sen,mikä on mua varten tuolla jossain!! No,se ei meinannut löytyä. Viikonloput ryyppäsin,unohtaen kaiken paskan, viikolla oli kamala morkkis kaikesta. Mietin että meniskö ammatti-auttajalle, mutta en saanut aikaseksi kun ajattelin että mistä mä oikein alotan!! Miten mä sille kerron pahan olon syyt!? En jaksa selittää koko elämääni vieraalle ihmiselle! Luin sitten joitakin kirjoja, kuten joku "sisäiset voimavarasi" ja "masennuksen viesti" jne, ne autto mua aikalailla ymmärtämään tunteitani ym! Niissä vaan toitotettiin miten tärkeää on rakastaa ITSEÄÄN! Kun aikani niitä lueskelin (ja kun lopulta kasvoin myös aikuiseksi), mä sain jotenkin sen pahan olon pois! Aikaa se kyllä vei, mutta kun vain päättää että nyt riitti sureminen,itsensä vihaaminen ja sääliminen niin kyllä se siitä sitten häipyy se paska olo, usko pois!! Itsetunto/rakkaus oli mulla hukassa ja kun sen pikkuhiljaa löysin, elämä alkoi muuttua paremmaksi!! Nyt olo on hyvä, tiedän että mun ei tarvitse selitellä mun tekojani kenellekään,olen aikunen, mulla on oma elämä,omat mielipiteet,jos en miellytä jotain,-ei tarvi olla tekemisissä! Ja ennenkaikkea:Se tulee mikä on tullakseen, ei kannata murehtia menneitä eikä tulevia, elämä menee niin kuin on tarkoitettu! Älä vaivu liian alas synkkyyteen, sä olet tärkeä ihminen ja sua varten on vielä vaikka mitä tarjolla! Mutta suosittelen että jos elämä käy ylivoimaseksi,mee ammattiauttajalle, mua toisaalta harmittaa että en mennyt,vaikka onneksi sain itse parannettua itseni. Oikeesti, voimia sulle ja toivon todella että paranet ja piristyt!!!!!! =).
Kerää nyt hyvä Surusilmä voimasi ja tilaa heti lääkäri tai pyydä poikaystävääsi tilaamaan. Lääkäri ohjaa sua sitten tarpeen vaatiessa eteenpäin ja saat mahdollisesti mielialalääkkeitä jotka helpottaa oloasi noin kolmen viikon päästä. Äläkä vastusta niitä lääkkeitä, älä myöskään kuuntele niistä tietämättömien kommentteja. Mielialalääkkeisiin ei tule riippuvuutta, niitä syödään muutama kuukausi, joskus vuosikin. Tiedän ja olen nähnyt että masennuksesta selviää.
Voimia sinulle, kyllä elämä vielä hymyilee, mutta ensin kiireesti apua hakemaan.
Kovian olet kokenut tyttörukka.
Aborti taitaa yksi pahimmista masennuksen aiheuttajista naisille ellei se kaikkein pahin.Raiskaus on toinen hyvin paha masennuksen aiheuttaja.Ei kai vaan poikaystäväsi pakottanut sinua abortiin, jos niin teki, hän oli varsinainen idiootti.Minusta pahinta mitä mies voi naiselle tehdä raiskauksen jälkeen (kaikkein pahinta), on pakottaa nainen tekemään abortti.Nainen jolta riistetään äidiksi tulon mahdollisuus (vaikka vain väliaikaisesti.Raskaaksi voi tulla uudestaankin), tappamalla hänen syntymätön lapsensa abortoimalla, masentuu aina ja pahasti.
Samat ajatukset pyörivät täälläkin mielessä, monesta eri syystä. Minulla on jo lääkitys ja terapia menossa, mutta silti masennus ei hellitä. Voitko kertoa poikaystävällesi tapahtuneesta, jotta saisit hänet tueksesi lääkäriin? Jos et niin mene nyt heti päivystykseen, sieltä saat neuvot miten toimia eteenpäin tai yksityiselle psykiatrille, joka aloittaa lääkityksen heti!
Vaikka kuinka tuntuu pahalta niin jotain hyvää tässäkin aamussa on:olemme molemmat kirjoittelemassa koneella. Kyllä se elämä vielä elämisen arvoiseksi tulee!