niin kyllästyiskö siihen?
Ihminen etsii itselleen toimillaan aina vain helpompaa oloa ja nautintoa...
mut jos aina vain olis nautinto, niin kuinka turhautunut sitä lopulta olis?
Ihminen etsii itselleen toimillaan aina vain helpompaa oloa ja nautintoa...
mut jos aina vain olis nautinto, niin kuinka turhautunut sitä lopulta olis?
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos työ on liian helppoa ja ykstoikkoista. Minä kaipaan toimintaa ja haasteita elämääni ja olen saanutkin sitä.
haastetta, usein myös sitä itselleen järjestää...??
Vai mitä olet mieltä?
unohtui laittaa, että kaipaan positiivista haastetta. Sellaista esimerkiksi, että työssä on joku tehtävä, joka ei ole ihan helppo, muttei mikään mahdotonkaan, jos viitsii yrittää. :)
aina ollut sitä mieltä,että en haluaisi lottovoittoa.Mitä iloa enään mistään olisi,kun kaiken vain voisi ostaa??Aatelkaas miten mukavaa,kun se palkka kerran kuussa ropsahtaa tilille, ja tunnet ansainneesi sen...Ja sitten kun olet maksanut laskut ja muut, niin voi sit vaikka joskus ostaa itselleen jotain pientä..:)
Ja alamäen jälkeen, se ylämäki tuntuu aina mahtavalta. Huomaahan tuon kyllästymisen muuten noista ulkomaan rikkaista..rahaa on ja kaikkea,mutta eipä nuo onnelliselta vaikuta..
myös.
Sit ne tarttee sitä adrenaliinihyökkäystä...tehtyään jotain extremeä...vain tunteakseen elävänsä???
lottovoitto :))
Olishan se ainakin alussa ok, mut jos sitä vuodesta vuoteen..ei, kyl siihen arkiakin tarvitaan, et osais sit taas juhlia juhlaa :))
Nautinto jos on jokapäivästä, siitä menee maku :)
olet...
Jollei ole huonoja aikoja, ei hyvistä osaa nauttia..
jollei juhlaa "ansaitse", ei osaa siitäkään nauttia..
jollei ole kärsimystä. ei ole iloa...jollei ole tiukkaa, ei ole helpotusta..
Näin se menee...
saattaisi muuttua kärsimykseksi?
kärsimykseksi, mut pitkästymiseksi?
ajattelin kun kommentoin.... :D
Taisin asettaa nautinnon ja kärsimyksen vastakkain mielessäni.
Eli ensin joku uusi asia on ihanaa ja on nautinnollista, sitten se alkaa pitkästyttää ja lopulta tottumuksen ja 'pakon' kautta muuttuu kärsimykseksi.
En osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä nyt pääni yhdisti tämän asian Apulannan yhden biisin sanoihin
"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään" ja vaikka se meneekin toisin päin, siinä on joku ajatuksen hännänpää näkyvillä liittyen avaukseesi...
ajatuksenjuoksus ja oli se mennä minullain läpi, mut sitten aloin pilkkua viilaamaan ;))))
on joskus kivaa, toisinaan voipi löytyä vaikka ajatuksia, joita ei ennen huomannut :)
kyllästyisi, eihän sitä osaisi antaa millekään mitään arvoa jos aina kaikki olisi yhtä juhlaa. Arki se on kuitenkin elämän kantava voima ja arki tekee juhlasta juhlan... ai mitenkö...no siten että juhla erottuu siitä jokapäiväisestä.:)
miettiny miks juhlat on menettäneet merkityksensä..?
Ennesvanhaan, elämä oli kovaa ja arki raadantaa..siks ihmiset tarvitsi juhlia vastapainoksi..
Nykysin juhlilla ei ole merkitystä...kun elämä helppoo muutenkin???
koska kohdallani juhlat eivät ole menettäneet merkitystänsä. Nautin siitä kun ja jos saan hössööttä ja järkätä juhlia. Ehkä juhlista on kuitenkin tullut enemmän kaupallisia kun aiemmin, ja siinä saattaa olla yksi syy tunteeseen että juhlat olisivat menettäneet merkityksenä??
Ennenhän joulukuuseenkin tehtiin koristeet itse, muistan kun tyttösenä leikkelin lehdestä suikaleita joista valmistin ketjuja kuuseen ja voi miten ne näyttivät pikkutytöstä hyviltä ja se oi tunne, kun ne oli itse tehnyt :)
kaupallisuus pilaa kaiken ;))
Mut ihmiset siihen itse menee mukaan...
Joskus tulee mieleen et olis hyvää tekevää asua jossain Venäjällä, missä kaikesta on puutetta ja lähin kauppa 50 km päässä...oppis taas oikeaa, sisältörikasta elämää?
on oikeaa elämää? :))
missä ihminen joutuu luottamaan itseensä selviytyäkseen..
tarvekalut tehdään itse, puut haetaan metsästä samoin ruoka maasta ja metsästä...sellainen missä ihmisen merkitys toiselle on tärkeämpää kuin mikään muu...maailma on kaukana, eikä sen kumu paljon kuulu.
Sellaista kuin Suomikin oli 50 v sitten.
Tekis hyvää kokeilla vieläkö sillälailla pärjäis..ja muuttaisiko se katsantokantaa...?
ajauksistani :)
Haaveilen usein elämisestä sellaisessa omavaraistaloudessa, joka nykyaikana olisi mahdollista. Helppoa se ei olisi, mutta varmaan murheet saisivat aivan eri mittasuhteet.
Kukahan opettais mua lypsämään lehmän?
Ja kuka opettais lehmälle, ettei se saa utareisiisa lypsykoneen metallisia putkia, vaan epävarmat ihmissormet :D
takaisin kivikaudelle :)))
Mieluummin ostan sen voipaketin kaupasta kuin kirnuan kermasta jonka olen ensin separoinut maidosta jonka olen ensin lypsänyt lehmästä jonka olen ensin kasvattanut vasikasta.
Minusta elämää helpottavat perusasiat kuuluvat oikeaan elämään. Mutta asunkin maalla enkä hälyn keskellä, täällä hyvät suhteet luontoon, pieni puutarhapläntti sekä perunamaa ja metsästys ynnä kalastus, marjastus.. on osa tavallista jokapäiväistä elämää :)