Kysymys kuuluu nyt näin:
Jos olet/olisit vapaa, etkä seurustelisi -->
Uskaltaisitko i_h_a_n OIKEASTI, rehellisesti lähestyä elävässä elämässä mielenkiintoiselta vaikuttavaa, tuntematonta ihmistä muualla kuin ravintolassa?
Siis jos haluaisit ”tutustua kunnolla” tähän kyseiseen ihmiseen..
Ilmeisesti koodi: - lupa lähestyä – kiinnostavaa, mutta vielä tuntematonta ihmistä on vain ravintoloissa ja yökerhoissa?!
vai…?
Jos olet/olisit vapaa, etkä seurustelisi -->
Uskaltaisitko i_h_a_n OIKEASTI, rehellisesti lähestyä elävässä elämässä mielenkiintoiselta vaikuttavaa, tuntematonta ihmistä muualla kuin ravintolassa?
Siis jos haluaisit ”tutustua kunnolla” tähän kyseiseen ihmiseen..
Ilmeisesti koodi: - lupa lähestyä – kiinnostavaa, mutta vielä tuntematonta ihmistä on vain ravintoloissa ja yökerhoissa?!
vai…?
Vastaukset 22
Vanhimmat
sattuneesta syystä en tällä hetkellä uskalla lähestyä edes omaa kultaa.
Minkälaista on tehdä aloite?
sillä joskus olen niin tehnytkin. (Hamassa historiassa)
Olen vapaa, en seurustele.
Paljon suurempi ongelma on se, että törmäisin johonkuhun naiseen, joka kiinnostaisi oikeasti niin paljon, että haluaisin tutustua kunnolla.
Nyt joku sitte kommentoi, että astu kaapista ulos. Astuisin mielelläni, jos sellaisessa olisin. Naisiin olen sentään siellä hamassa historiassa tuntenut jotain mielenkiintoa, miehiin en koskaan mitään. Olis varmaan pitänyt muotoilla niin, etten enää nykyään törmää kehenkään _ihmiseen_, joka kiinnostaisi oikeasti niin paljon, että haluaisin tutustua.
Tottakai. Tosin en nyt lähde painostamaan sen kummemmin yleensä muuten se on vaan kevyttä flirttailua.
Harvemmin vaan näkyy "haku päällä" tai "Ota minut" pipoja ja paitoja liikenteessä.
Tosin mie harvemmin joudun tekemisiin naisten kaa vapaa-ajalla, ilman että toinen on töissä. Sillonhan saa kyllä flirttailla mut ei iskee.
Mutten taatusti uskalla lähestyä. En tiedä kumpaa pelkään enemmän.. eitä vai kyllää :D
"Uskaltaisitko i_h_a_n OIKEASTI, rehellisesti lähestyä elävässä elämässä mielenkiintoiselta vaikuttavaa, tuntematonta ihmistä muualla kuin ravintolassa?"
En koskaan ole etsinyt baarista/yökerhosta seuraa, koska minusta alkoholi ja vähävaloisuus hämärtävät arvostelukykyä, joten kaikki lähestymiseni kiinnostavia ihmisiä kohtaan ovat tapahtuneet selvinpäin ja ihan toisaalla. Ja tarpeeksi onnistuneestikin vielä etten ihan ole menettänyt itsetuntoani. :)
sievoisessa näkee huomattavasti paremmin toisen olemuksen. Vähemmän valheita. Muinaiset persialaisetkin juotti vieraat aina humalaan ennen kauppasuhteiden solmimista. Aika viisasta sanoisin. Kaatokänni tietenkin asia erikseen. Kaatokännissä ei kukaan ole kovin järkevä.
"Kyllä pienessä sievoisessa näkee huomattavasti paremmin toisen olemuksen. Vähemmän valheita."
En ole ikinä tällaista huomannut. Olen yhden viinilasillisenkin jälkeen menettänyt omaa havaintokykyäni selvästi. Mutta se olen sitten vain minä. Ihmiset reagoivat asioihin erilailla.
"Muinaiset persialaisetkin juotti vieraat aina humalaan ennen kauppasuhteiden solmimista."
Heh. Niin, minun siis pitäisi tuon mukaan miestä iskiessä olla itse selvinpäin ja juotta mies känniin. :P
avautuu helpommin.
Selvinpäin? No joo. Sekin on vähän niin ja näin. Eiköhän jokainen ole avoimempi pienessä nousuhumalassa ja hyväntuulisena.
Iskeä. Taas kerran yksi epämiellyttävä sana. Miksi iskeä kun voi antaa tilanteen kehittyä itsestään omalla painolla? Mutta kukin tyylillään.
Jos minun olisi tarkoitus pyytää treffeille joku, niin kutsuisin sitä iskemiseksi, vaikka kuinka huono sana olisi. Pahoittelen sanavalintaani, se nyt vain sattui olemaan sellainen, jota käyttäisin arkipuheessanikin. Ajattele se kiinnostavan ihmisen lähestymistilanteena, jossa tarkoitus on päästä tilanteeseen, jossa voisi tutustua paremmin.
"Humalassa ihmiset avautuu helpommin."
Voi olla liiankin avointa, arvostan, että minulle avaudutaan selvinpäin sellaista tahtia, että ei tule morkkista siitä, että tuli hölötettyä liikaa. Mutta kuten sanoit: Kukin tyylillään.
on ainakin yksi hyvä puoli. Se, että ei tarvitse pyytää ketään ulos, koska on jo ulkona.
mutta sepä ei olekaan mikään intiimitapaaminen silloin.
Kyllä tapaamisen voi saada intiimiksi missä vaan. Ei se ole paikasta kiinni. Kyse on kai siitä kuuluisasta kemiasta.
no baariin mennessä lähden kavereiden kanssa ja on pikkasen vaikea kuvitella, että heivaisin heidät jonkun tuntemattoman baarityypin takia. Siksi se ei ole intiimiä. Kukin tyylillään. Et saa minua innostumaan, että ehkä sittenkin baarissa seuranhaku olisi parempi vaihtoehto kuin mitä olen aiemmin tehnyt.
saada sinua innostumaan. Kerroin vaan mielipiteeni asiasta. Eikä se baari nyt ole ainoa paikka. Kai se onnistuu yhtälailla muuallakin. Mitä yritin kertoa oli se, että pienessä sievoisessa on huomattavasti vähemmän teeskentelyä, naamioita ja rooleja. Vähemmän yritystä. Yrittäminen on perseestä. Se on huvittavaa. Liiallinen sellainen saattaa olla ahdistavaakin ja siksi baari on aika hyvä paikka siihen tarkoitukseen. Aina voi poistua paikalta.
Epätoivoinen seuranhaku missä tahansa on aika huvittavaa. Epätoivo paistaa aina läpi epätoivoisessa yrittämisessä.
Lapsen ja humalaisen suusta kuulee aina totuuden. Humalaisen suusta ei sillä, mitä puhuu vaan miten puhuu ja lapset on myös tunnetusti aika huonoja valehtelijoita.
Tuntematonkin voi joskus tehdä itsensä aika tutun oloiseksi. Tuntematonkin voi saada joskus toisen avautumaan täysin toisen huomaamatta ja se on menoa silloin...
ps. Tämä ei sitten ole mikään seuranhaku. Ainoastaan keskustelu aiheesta.
Alkoholi on hermomyrkky joka lamauttaa isoja aivoja eli ollaan menetetty kyllä siitä omasta kokonaisuudesta osa, että ei ne humalaiset nyt niin aitoja on. He ovat vain aitoja reagoimaan asioihin, mutta ne eivät välttämättä vastaa ihan todellisuutta vain sitä hetkeä.
"Tuntematonkin voi joskus tehdä itsensä aika tutun oloiseksi. Tuntematonkin voi saada joskus toisen avautumaan täysin toisen huomaamatta ja se on menoa silloin... "
Olen samaa mieltä, mutta pienessä sievässä, väsyneenä jne. ei voi itse antaa itsestään niin paljon kuin haluaisi eikä toisaalta toinenkaan pysty siihen.
pienestä sievoisesta. Se voi auttaa ihmistä olemaan vapautuneemmin ensi tapaamisella. Se nyt ei tarkoita sitä, että pitäisi aina olla pikku pierussa.
Todellisuus on nykyhetkessä. Ei entisessä, eikä tulevassa. Ongelmia tulee aina kun muistelee liikaa menneitä tai suunnittelee koko ajan tulevaisuutta. Silloin unohtuu nykyhetki, missä jokainen on aina läsnä. Tämäkään nyt ei tarkoita sitä, ettei niitä pitäisi ajatella. Mutta liika on siinäkin liikaa.
Jaa. Vai hermomyrkky. Mun pitäisi sitten olla aika aivoton tapaus. Käytökseni täytyy sitten olla aika aivotonta pienessä sievoisessa. Ehkä se onkin. Harvoin joku on kyllä valittanut siitä. Kahden ihmisen välinen kemia ei ole aivoissa, eikä ajatuksissa. Se on nimenomaan ajattelemattomuudessa. Silloin kuin järki hetkellisesti ylitetään ja annetaan tilaa jollekin, mikä on järjen takana. Jollekin, mikä tietää sen asian paljon paremmin kuin järki. Järki pyrkii aina tukahduttamaan sen. Ongelma taitaa piillä siinä, että moni pelkää sitä. Koska se on jotain, mitä ei moni kykene hallitsemaan(huono sana mutten nyt keksinyt parempaakaan).
Heivatkaa nyt jo ne viunat mäkeen. Ei ihan oikeasti voi jumaloida alkoholin vaikutuksia seuranhaussa. Ei voi, tai kohta on alkoholisti.
Ja baari ei ole ainoa paikka hakea seuraa, itseasiassa se on vihoviimeinen koska ihmiset siellä ovat pinnallisia ja päissään. Kuka sellaisesta välittää?
ruokakin on pahasta, jos sitä käyttää väärin. Jos ei tunne omia rajoja ja ylittää ne jatkuvasti. Jos jollakin on taipumusta riippuvuuteen, se hakee riippuvuutensa kohteen mistä tahansa.
Alkoholi on viisasten juoma ja siksi tyhmentää tyhmät entisestään.
Jos joku väittää, ettei olisi jossain määrin pinnallinen, se valehtelee. Jokainen on pinnallinen enemmän tai vähemmän. Silmät ei näe muuta kuin pinnan.
kerran olen pelannut äänestysjonossa silmäpeliä, katsellut pitkään ja hymyillyt ;) pakit tuli mies heilutteli vasemman käden nimetöntä, oli sormus en ollut huomannut sitä
Sellainen, jonka kanssa ei ole vaihtanut sanaakaan?
No, eipä ole tullut ravintolassa tai baarissa ketään lähestyttyä - niissä kun en pahemmin käy tuollaisessa tarkoituksessa. Ihmissuhteet muodostuvatkin sitten muualla - opiskelupaikassa, harrastuksissa, muissa velvoitteissa ja missä nyt sattuu. Tällöin uuden tuttavuuden henkilöllisyyskin on jossain määrin varmemmin oikea, mikä luo sitä turvallisuudentunnetta. On mukavaa tutustua ihmisiin ihmisinä eikä mahdollisena saaliina tms. Tämä luo mielestäni ihmissuhteisiin aitoutta ja aika hyvän pohjan! Ketään tuntematonta en lähtisi lähestymään ilman syytä. Niistä tuntemattomista kun ei voi tietää yhtään mitään, eivätkä he siksi useinkaan kiinnosta minua tipan tippaa. Kaiken lisäksi on aika pieni todennäköisyys, että satunnaisesti tapaamillani ihmisillä ja minulla olisi yhtään mitään yhteistä.
Suhteeni edellisen ja tämänhetkisen poikaystäväni kanssa ovat lähteneet ihan kaveripohjalta. Exän kanssa olemme vieläkin väleissä ja yhteyksissäkin, vaikka tunteet ovat hiipuneet. Nykyisen kanssa taas menee hyvin. Eikä näissä jutuissa suurempia aloitteita ole tarvinnut tehdä - kun se jännite löytyy, niin asiat alkavat rullata itsestään... :)