sodankäyneen isän lapsi.kuinka se on vaikut
tanut elämääsi.?
moniko
teistä on,,,
31
1722
Vastaukset
Eipä tuo ole vaikuttanut paljoakaan,tietenkin kunnioitan heidän tekemäänsä työtä kotimaansa hyväksi.
- Otto-Vaan
Kun ei tiedä minkälainen elämä olisi ollut ilman sodan käyntiä.
Uskon kuitenkin,etten olisi joutunut niin nuorena
perheen "pääksi" jos ei sotaa olisi ollut.
Isukin keuhko oli vaurioitunut sodassa ja aiheutti
myöhemmin puolentoista vuoden yhtämittaisen
sairaala reissun ja pysyvän työkyvyttömyyden.
Kyllähän siitä sitten selvittiin,yksin jouduin
hoitamaan tosin aika pienen maatalon työt.
Sisaruksista ei ollut vielä apua kun olivat
vielä niin nuoria.
Hyvät naapurit tulivat joskus auttamaan ihan
yllättäen heinän teossa ja viljan korjuussa.
Traktorista olisi ollut suuri apu silloin,yhdellä
hevosvoimalla oli pärjättävä.
Näin jälkikäteen pitää ihan hattua nostaa ja
kumartaa yhdelle siirtolais perheelle.Heiltä sai
tarvittavaa traktori apua silloin kun oikein
tiukkapaikka tuli.- siinä---
on yksi hieno selviytymistarina jota ei pidä missään mielessä väheksyä.historiaa.hienoa.lisää
samanlaisia.!miksi "otto vaan". - ei voi mitään
*****
- Otto-Vaan
siinä--- kirjoitti:
on yksi hieno selviytymistarina jota ei pidä missään mielessä väheksyä.historiaa.hienoa.lisää
samanlaisia.!miksi "otto vaan".Jonkinlainen sellainen kuitenkin.Ainakin oppi arvostamaan
monia asioita ja opettelemaan kongreettisesti
käytännön asioitten hoitoa. - opeilla.-.
Otto-Vaan kirjoitti:
Jonkinlainen sellainen kuitenkin.Ainakin oppi arvostamaan
monia asioita ja opettelemaan kongreettisesti
käytännön asioitten hoitoa.suomi on rakennettu.vakka tuntuu,että se on tänäpäivänä unohdettu kaiken tämän "hyvinvoinnin" ohessa.kiitos kertomuksesta.
- henrii
luulisin, jos saisin valita.
- ???????????????
???????????????
- henrii
??????????????? kirjoitti:
???????????????
nämä ilmiantajat, ja hännystelijät taisi jurppia isää.
Mietti että haluavat joksikin politurkisi. Epäili kuitekin olisiko aurikoinen pistänyt lihoiksi, prenikan sijaan.
Varmasti se on vaikuttanut paljon, hänelle olen ikuisesti kiitollinen luonteenpiirteistäni, itseluottamuksesta, sinnikkyydestä ja tahdonvoimasta.
- Akaton mies
On vaikiaa sanoa ku ei ole mihin vertaisi, oon tuntenu vain sen soran käynehen isän. Isä oli koko sota ajan kuorma-autoo miehenä kulijetus hommiis. Ei kivääri kouras poterossa, vaikka tottahan siinäkin henkikulta väliin katkolla oli. Miten soon vaikuttanu itteeni, isän sota reissuu ???
No jos ny elintasohon yleensä soran jäläkeeses suomes. on minulla tallees omia henkilökohtaasia kansanhuollosta saatuja korttikuponkeja. En niistä itte tierä oikiastaan mitään, oon silloon 50- luvuun aluus ollu ihan vauva. Kyllä mä sanoosin notta isän sotareissu ei o kyllä itteeni vaikuttanu oikiastansa juuri mitään, suoraan henkilökohtaasesti. terv. seppä ja nukkuva pieni Tiitu-kani pohojanmaalta.
- Yössä valvöva
Isäni ei juurikaan sodasta puhunut. Hän haavoittui (onneksi lievästi) ja sen mitä siitä tai muuten kertoi oli asiallista: Viesti oli, että se tehtiin mikä siinä tilanteessa piti tehdä, mutta koskaan hän ei ilmaissut, että olisi ollut sotaa ihannoiva. Hän oli yksi niistä suomalaisista sankareista joita minä ainakin suurella kunnioituksella ajattelen. Isäni oli lempeä, ymmärtäväinen mies. Joskus hänen puheistansa oli rivien välistä aistittavissa se tunne mikä häneen oli jäänyt siitä kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Koen että se on vaikuttanut minuun niin, että kykenen paremmin näkemään myös niitä tuntoja joita ei aina ääneen sanota. Ja sankareita voivat olla myös he jotka eivät siitä suureen ääneen puhukaan.
- siinä sitten kävi.
Koko 30-luku suunniteltiin sitä Suur-Suomee. Siitä puhuttiin, ja siitä iloittiin. Isäukkoki sano. että einä sitä tiijjetty, että oli vastustaja 50 kertaa suurempi ja vahvempi. Siitä reissusta saatiin vain maailman vihat Natsi-Saksan kavereina. Nauro se jälkeenpäin sitä Viipurista lähtöö. Oli ollu niin äkkilähtö, että osalla oli menny kakit housuun. Ilman housuja olivat karkuun juosseet. Että totta se on.
- Yössä valvonut .......
siinä sitten kävi. kirjoitti:
Koko 30-luku suunniteltiin sitä Suur-Suomee. Siitä puhuttiin, ja siitä iloittiin. Isäukkoki sano. että einä sitä tiijjetty, että oli vastustaja 50 kertaa suurempi ja vahvempi. Siitä reissusta saatiin vain maailman vihat Natsi-Saksan kavereina. Nauro se jälkeenpäin sitä Viipurista lähtöö. Oli ollu niin äkkilähtö, että osalla oli menny kakit housuun. Ilman housuja olivat karkuun juosseet. Että totta se on.
.....kertoi isänikin, että uimataidottomatkin miehet kykenivät ylittämään virtaavan joen. - - ei niitä olosuhteita pysty ymmärtämään missä olivat
Kyllä isänikin joitakin kokemuksia kertoi huumorilla.Pari tarinaa muistan hyvinkin elävästi.
Miehet joskus keskenään asioista puhuivat ja minä pikkutyttönä seassa leikin. En tietenkään kaikkea kuulemaani ymmärtänyt, mutta osa sitten myöhemmällä iällä loksahti kohdalleen.
- mies-v57
Oli minun isä sotilas
sodassa.
Minulle hän oli aina
maailman paras isä.
Oli hän hyvä sotilas
sodassa.Piilotteli koko
ikänsä kunnaimerkkejä
kaapissa.
Silti hän oli minulle
maailman paras isä.
Varmaan hän tappoi vihollisia
ja hänen sydämensä,sielunsa,
oli rikki.
Niin rakas oli minulle
minun maailman paras isä.
Kyllä hän palasi kotiin sodasta.
Mutta osa hänestä ei
koskaan palannut.
Meille lapsille hän oli
aina maailman paras isä.
Sodan ymmärtäminen on
sen ymmärtämistä,ettei sotilas
koskaan kokonaan sieltä palaa
kotiin.
Mutta se osa joka palaa on
maailman paras isä. - esikoistyttö
Olen aina puolittain kuunnellut isäni juttuja sodankäynnistä.
Nyt kesällä kuuntelin oikein tosissani,kun hän kertoi ajoista nuoruudessaan.
Kuorma-autolla oli joutunut kuskaamaan ruumiita jonnekin,ruumiit jotka olivat kuin pölkkyjä,jäisiä paketteja.
Mahtoi tämä kauheus jättää jäljet isäni sieluun.
Ei ollut terapioita,ei kenelle pahaa oloaan purkaa,oma äitikin oli kuollut liikenteen uhrina samoihin aikoihin ja elämä isänsä kanssa paikasta toiseen kierrellen senjälkeen,kotina eri paikat koska isänsä oli kulkukauppias.
Kun ajattelen,ymmärrän isääni ja hänen sisukkuuttaan oikein hyvin.
Siinä olis monelle nykyihmiselle,turhan narisijalle opittavaa ja paljon.
Mies joka ei vieläkään valita vaikka kohta jalat ei pidä,kuulo on mennyt,samoin muukin terveys elämän taisteluissa.
Ja äijä vaan jaksaa yrittää edelleen.
Kiitokseni,sulle isäni. - ibiza
sota on vaikuttanut paljon... Isäni haavoittui vakavasti talvisodassa ja joutui viettämään yli kaksi vuotta sairaalassa ennenkuin kotiutui kanalokepein... Jos hän olisi menehtynyt ei kai minuakaan olisi...
Meillä oli maatila töineen ja minä vanhimpana poikana jouduin ottamaan miesten töitä harteilleni jo alle kymmenvuotiaana... Meillä oli tietenkin "sotahulluja" hevosia, joita käytettiin maataloustöissä... Minä olin se hevosten ajaja... Kuinka monet kerrat kevyenä roikuin maan ja taivaan välillä hevosen turvasta kiinni pitäen ja kavioita varoen... Tältä ajalta minulle on jäänyt pelko hevosia kohtaan... Koskaan ei ollut tekemisen puutetta, vaan aina karjanhoitoa, heinäntekoa, heinänajoa, halontekoa jne... Esim. koulun jälkeen muiden lähtiessä leikkeihin minulla alkoi kotityöt... Jälkeenpäin olen ollut kiitollinen siitä, sillä olen oppinut käsien taidot sitä kautta ja tarttumaan töihin arkailematta... Olen myös oppinut kunnioittamaan niitä miehiä ja naisia jotka ovat uhrauksillaan mahdollistaneet elämämme vapaassa maassa...
Isäni parani vuosien saatossa sen verran, että pystyi jollakin lailla kävelemään keppiinsä nojaten. Leivän jatketta hän hankki kellosepän töillä ja myöhemmin taksiautoilijana... Vammoistaan huolimatta hän ei koskaan valittanut kohtaloaan vaan hymyillen teki töitään ja lämminhenkisesti kannusti meitä elämämme polulle... Hänen elämänlankansa katkesi alle kuusikymmenvuotiaana...- Otto-Vaan
Sinä kerroit kunnon selviytymis tarinan,minä sain
arvotonta arvon nousua tuolla aiemmin.Minä olin jo
vähän vanhempi kuin isukilta keuhko krakas.
Kyllä kunnia kuuluu sinulle*pokkaa*
Kyllä näitä selviytymis juttuja on niiltä ajoilta
paljon ja paljon.Monesta talosta meni paras työ
voima sodassa aivan olemattomiin.Jäi vain äitee
lapsien kanssa jatkamaan taloutta.Moni nuori likka
ja poika sai tuntea työn"ihanuuden"nahoissaan.
Entäpä ne hermonsa menettäneet isät,niinkuin
täällä on monasti jo tullut ilmi.
Monessa kodissa kärsittiin vieläkin enemmän. - Pirre*
Otto-Vaan kirjoitti:
Sinä kerroit kunnon selviytymis tarinan,minä sain
arvotonta arvon nousua tuolla aiemmin.Minä olin jo
vähän vanhempi kuin isukilta keuhko krakas.
Kyllä kunnia kuuluu sinulle*pokkaa*
Kyllä näitä selviytymis juttuja on niiltä ajoilta
paljon ja paljon.Monesta talosta meni paras työ
voima sodassa aivan olemattomiin.Jäi vain äitee
lapsien kanssa jatkamaan taloutta.Moni nuori likka
ja poika sai tuntea työn"ihanuuden"nahoissaan.
Entäpä ne hermonsa menettäneet isät,niinkuin
täällä on monasti jo tullut ilmi.
Monessa kodissa kärsittiin vieläkin enemmän.selviytymistarinoita meistä jää, vai jääkö meistä mitään, josta meidät muistetaan "pokaten"?
- Otto-Vaan
Pirre* kirjoitti:
selviytymistarinoita meistä jää, vai jääkö meistä mitään, josta meidät muistetaan "pokaten"?
Minusta ei jää kun tuhka johonkin nurkkaan,
siitäpä ei kummosta tarinaa ole kerrottavaksi.
Tässäpä vielä vanha muisto lause.Paljon
tinasit,paljon pilasit,viimein kolvis kylmeni.:)
Kyllähän monestakin ansioituneesta meidän ikäisistä
jotain mustekynällä kirjoitettua kerrottavaa jää.
On kirjailijaa,politikkoa ja sun muuta veivaria. - Pirre*
Otto-Vaan kirjoitti:
Minusta ei jää kun tuhka johonkin nurkkaan,
siitäpä ei kummosta tarinaa ole kerrottavaksi.
Tässäpä vielä vanha muisto lause.Paljon
tinasit,paljon pilasit,viimein kolvis kylmeni.:)
Kyllähän monestakin ansioituneesta meidän ikäisistä
jotain mustekynällä kirjoitettua kerrottavaa jää.
On kirjailijaa,politikkoa ja sun muuta veivaria.muistoa, sellaista josta kerrotaan sukupolvelta toiselle kunnioituksen värinää äänessä..:)
Voihan se olla, kun pitää vain lapsistaan ja lapsenlapsistaan mahdollisimman hyvän huolen, ja rakastaa heitä, niinkuin sinäkin tunnut tekevän, olemme ehkä jo näillä eväillä eläviä lgendoja.. - Otto-Vaan
Pirre* kirjoitti:
muistoa, sellaista josta kerrotaan sukupolvelta toiselle kunnioituksen värinää äänessä..:)
Voihan se olla, kun pitää vain lapsistaan ja lapsenlapsistaan mahdollisimman hyvän huolen, ja rakastaa heitä, niinkuin sinäkin tunnut tekevän, olemme ehkä jo näillä eväillä eläviä lgendoja..Tuskin muistelevat sitten niin mitenkään.
Ehkä näin:Ai niin olihan meillä joskus
ukkikin,muistattakos kaikkia vanhoja juttuja vain
höpisi,ei vähempää vois kiinnostaa.:)
Parempi tietenkin jos heidän sanontasa olis vaikka:
Oli sairaan hyvä ukki..Siistiä!...:)
- mikhaildenisov
"hullu oli äijä palatessaan" ei mitään ihmis-
tunteita,arvaat millanen elämä sitten oli.. - Wenla-G
,,,,,
- jartsev
Wenla että sun isälläsi oli sodan kokemukset vaikuttaneet voimakkaasti ja varsin kielteisesti sodan jälkeiseen elämään. Sanoit että se on vaikuttanut sinuun huonosti. Haluatko ja voitko kertoa vielä minulle kuinka sinä sen jouduit kokemaan.
- Wenla-G
jartsev kirjoitti:
Wenla että sun isälläsi oli sodan kokemukset vaikuttaneet voimakkaasti ja varsin kielteisesti sodan jälkeiseen elämään. Sanoit että se on vaikuttanut sinuun huonosti. Haluatko ja voitko kertoa vielä minulle kuinka sinä sen jouduit kokemaan.
onhan mahdotonta tietää tarkalleen, mitä vaikutuksia sodasta sen läpikäyneisiin miehiin, yksilökohtaisesti, olikaan. Eihän meillä ole vertaamismahdollisuutta. Oma isäni oli sitä ikäluokkaa, joka suoraan sotaväestä joutui taisteluihin.
Hän oli herkkääkin herkempi nuorukainen, joka kärsi osastaan, mutta sotahan oli kunkin läpikäytävä, kuka mitenkin vammoin.
Muistot, painajaiset - kuolemat, niissä oli varmasti jaksamista. Siinä kai sitten auttoi hetkellisesti alko, jonka lieveilmiöt olivat meille muille perheenjäsenille kaameita.
Ne eivät ikinä haihdu muistista. Ei niin kauan, kuin elän. Muuten hänkin oli puhelias ja humoristinen, mutta koko ajan vaistosi myös sen toisen puolen, mistä hän tosin hyvin harvoin puhui mitään. Koskaan hän ei kertonut sankariteoista.
Ainut hyvä, minkä uskon sodan saaneen hänessä aikaan, oli rauhan aate. - jartsev
Wenla-G kirjoitti:
onhan mahdotonta tietää tarkalleen, mitä vaikutuksia sodasta sen läpikäyneisiin miehiin, yksilökohtaisesti, olikaan. Eihän meillä ole vertaamismahdollisuutta. Oma isäni oli sitä ikäluokkaa, joka suoraan sotaväestä joutui taisteluihin.
Hän oli herkkääkin herkempi nuorukainen, joka kärsi osastaan, mutta sotahan oli kunkin läpikäytävä, kuka mitenkin vammoin.
Muistot, painajaiset - kuolemat, niissä oli varmasti jaksamista. Siinä kai sitten auttoi hetkellisesti alko, jonka lieveilmiöt olivat meille muille perheenjäsenille kaameita.
Ne eivät ikinä haihdu muistista. Ei niin kauan, kuin elän. Muuten hänkin oli puhelias ja humoristinen, mutta koko ajan vaistosi myös sen toisen puolen, mistä hän tosin hyvin harvoin puhui mitään. Koskaan hän ei kertonut sankariteoista.
Ainut hyvä, minkä uskon sodan saaneen hänessä aikaan, oli rauhan aate.Niin, nyt muistankin. Kerroit tuosta joskus aikaisemminkin. Meidän persoonamme on jokaisella aivan oma. Kaikki vaikutteet muokkaavat meidän kokemusmaailmaamme ja tulevat osaksi suurta tilkkutäkkiä jonka perustella me selviämme joka päivä. Varmaan isämme joutuivat mahdottoman eteen, jossa usein omilla toimilla selviytymisen kannalta ei ollut suurtakaan osaa, tai ne olivat täyttä arpapeliä jossa menetettävänä oli totaalisesti kaikki. Varmaan tuo pullosta saatu persoonallisuus muutos oli myös hyvin yksilöllistä, nekin vaikutteet olivat yksilöllisiä. Surullista että sinulle tuli noin huonoja kokemuksia, mutta ollaan iloisia että on selviydytty niistäkin. Varmaan ne meissäkin vaikuttaa jollakin tavalla, emmekä me sille voi mitään, ehkä ei tarvitsekaan voida.
Muuten kiitti niistä neuvoista digi-boksin kytkemiseksi. Mä kun sekoilin niiden kanssa, mutta nyt toimii. Tein juuri niin kuin sanoit ja homma on aivan kondiksessa. Vautsi! kuinka helppoa se on kun sen...;) - Wenla-G
jartsev kirjoitti:
Niin, nyt muistankin. Kerroit tuosta joskus aikaisemminkin. Meidän persoonamme on jokaisella aivan oma. Kaikki vaikutteet muokkaavat meidän kokemusmaailmaamme ja tulevat osaksi suurta tilkkutäkkiä jonka perustella me selviämme joka päivä. Varmaan isämme joutuivat mahdottoman eteen, jossa usein omilla toimilla selviytymisen kannalta ei ollut suurtakaan osaa, tai ne olivat täyttä arpapeliä jossa menetettävänä oli totaalisesti kaikki. Varmaan tuo pullosta saatu persoonallisuus muutos oli myös hyvin yksilöllistä, nekin vaikutteet olivat yksilöllisiä. Surullista että sinulle tuli noin huonoja kokemuksia, mutta ollaan iloisia että on selviydytty niistäkin. Varmaan ne meissäkin vaikuttaa jollakin tavalla, emmekä me sille voi mitään, ehkä ei tarvitsekaan voida.
Muuten kiitti niistä neuvoista digi-boksin kytkemiseksi. Mä kun sekoilin niiden kanssa, mutta nyt toimii. Tein juuri niin kuin sanoit ja homma on aivan kondiksessa. Vautsi! kuinka helppoa se on kun sen...;)neuvoista oli hyötyä. :))
Varmasti monella toki on ollut vielä paljon pahempiakin koettelemuksia sodasta palaavan isän kanssa. Nyt kun ajattelee jopa alle 2-kymppisiä poikia, jos he joutuisivat vastaaviin paikkoihin, ei voi kuin kauhistella ja surra, mihin h-vettiin nuoret miehet aikanaan joutuivat.
Jokainen tietenkin yritti tulla toimeen tavallaan sieltä poispäästyään.
Ikävää, että aina vain soditaan, ja samalla lailla ihmisten elämää ja terveyttä tuhlataan. - jartsev
Wenla-G kirjoitti:
neuvoista oli hyötyä. :))
Varmasti monella toki on ollut vielä paljon pahempiakin koettelemuksia sodasta palaavan isän kanssa. Nyt kun ajattelee jopa alle 2-kymppisiä poikia, jos he joutuisivat vastaaviin paikkoihin, ei voi kuin kauhistella ja surra, mihin h-vettiin nuoret miehet aikanaan joutuivat.
Jokainen tietenkin yritti tulla toimeen tavallaan sieltä poispäästyään.
Ikävää, että aina vain soditaan, ja samalla lailla ihmisten elämää ja terveyttä tuhlataan.Olen ajatellut sitä kuinka minunkin isäni on tullut sodasta poikamiehenä vielä, vakinaista työtä vailla ja juurettomana. Se on ollut omiaan lisäämään niitä ongelmia joista puhuttiin. Hyvin usein hän oli työtä vailla silloinkin kun meillä oli jo koti ja minullakin muistikuvia elämästä. Selvittiin kuitenkin, tai he, minun vanhempani selvisivät.
Oli niistä neuvoista hyötyä todella. Mä tallensin ne muistiin ja sitten kesällä kerran paneuduin hommaan ja onnistui loistavasti. Kiitti vain, hyvin näkyy ja toimii vehkeet.
- jartsev
Vaikeaa sanoa kuinka, mutta varmaankin on vaikuttanut. Erityisesti ehkä pasifistisuuden vahvistumiseen minun mielipiteissäni ja varmaan muutenkin. Hän ei paljon siitä reissusta puhunut, vain jotain joskus. En voi häntä syyttää mistään, hyvä isä hän oli. Ehkä tavallista useimmin käytti alkoholia, mutta hillitysti ja aina hän silloin oli hyväntuulinen ja leikkisä. Hän ei elänyt vanhaksi.
on isästäni; alkoholinkäyttö ja etenkin sen huono hallinta ja käyttäytymishäiriöt vaikutuksen alaisena ovat jättäneet vaikutuksen sodan mahdollisista traumoista hänen muuten huumorintajuiseen ja hyvään luonteeseensa.
Isäni kuoli myös hyvin nuorena, samoin lähes kaikki setäni ja enoni jotka olivat sodassa; ainoastaan yksi enoistani on elänyt yli 70-vuotiaaksi. Olen monesti miettynyt olisiko sillä mitään syy-yhteyttä sodassa kokemaan stressiin ja onko asiasta tutkimuksia.
T.
Paloma
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721147
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84793
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37561Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55549Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296538Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t216500- 50494
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45492