Haluaisin teiltä muilta hieman mielipiteitä tähän asiaan. Yritän selittää tilanteen mahd. lyhyesti ;)
Elikkäs...
Olen 22v. nainen. Päätin laittaa välit entiseen parhaaseen ystävääni hetkeksi katkolle. En tiedä, onko päätökseni oikea. Olen aivan neuvoton. En tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä jo oman mielenrauhani turvaamiseksi.
Olemme olleet ystäviä 16-vuotiaasta saakka (olemme saman ikäisiä). Todella läheisiä ja hyviä ystäviä 19-20-vuotiaina, kunnes kaikki muuttui, kun ystäväni vaihtoi poikaystävää ja alkoi seurustella nykyisen avomiehensä kanssa 1v. 9kk. sitten.
Itse olen seurustellut avomieheni kanssa 2,5v. eikä minun parisuhteeni ole vaikuttanut ystävyyteemme. Minulla on aina ollut aikaa ja halua nähdä ystävääni.
Ystäväni, olkoon vaikka Maija, on aina ollut minulle läheinen ja luotettava ystävä, ainut, kenen kanssa olen voinut puhua kaikista asioista. Näimme lukion jälkeen 1-2 kertaa viikossa ja teimme varta vasten aikaa kalenterista opiskelukiireiden lomaan rakoja, että ehtisimme varmasti nähdä. Mitään toisen kadehtimista tms. ei ollut koskaan.
Maijan avomies muutti 3kk:n seurustelun jälkeen Maijan luo. Siitä alkoi tämä meidän ystävyyssuhteen lasku. Maijan avomies on alusta saakka pyrkinyt kaikin keinoin rajoittamaan meidän näkemisiämme.
- hän on tullut kaikkiin "tyttöjen iltoihin" ym. vanhojen lukiokavereiden kesken viettämiimme illanistujaisiin Maijan mukana (vaikka häntä ei olisi kutsuttu). Tämä avomies on ilmeisesti vain niin mustasukkainen, ettei voi päästää Maijaa yksin meidän tyttöjen luo.
- jos menimme esim lenkille Maijan kanssa, hänen avomiehensä saattoi 15min päästä tulla muka sattumalta vastaan lenkkipolulla ja liittyi seuraan (ei kai luota, että menimme oikeasti lenkille kahdestaan)
- Olemme viimeisen vuoden aikana nähneet Maijan kanssa n. joka toinen viikko, välillä on ollut 5nkin viikon tauko näkemisessä
- Jos Maija tulee esim meille käymään (oma avomieheni on silloin poissa, että saamme olla rauhassa), hänen avomiehensä tekstailee ja soittelee ihan koko ajan
- Jos olemme sopineet Maijan kanssa menevämme kahdestaan baariin, hänen avomiehensä AINA ilmaantuu baariin yksin ja liimaantuu Maijaan (yleensä asettuu seisomaan mun ja Maijan väliin, pussailee ja halailee koko ajan, etten pysty jutella Maijan kanssa mitään)
Oma mielipiteeni, joka perustuu huomioimilleni faktoille, on että Maijan avomies on todella mustasukkainen ja omistushaluinen avomies. Hän rajoittaa Maijan elämää minusta aivan liikaa ja hän on tullut meidän ystävyytemme väliin. En henkilökohtaisesti kovastikaan pidä Maijan avokista, mutta suhtaudun häneen aika neutraalisti aina. Hän taas ei esim tervehdi minua, jos hän tulee meille Maijan mukana (juuri tyttöjeniltoihin lähinnmä), jos törmään kaupungilla heihin tai jos menen heille kylään. Tämä avomies ei muutenkaan puhu minulle kuin pakosta. Jos jäämme huoneeseen kahdestaan, hän on kuin minua ei olisikaan, vaikka yrittäisin jutella normaalisti.
Maija on kertonut, että hänen avomiehensä ei halua että Maija on yksin kotona (hän lähtee koulustaan pois ennemmin, kun tietää, että Maija on päässyt koulusta ennemmin (tämä kuultu kaverilta, joka on Maijan avokin kanssa samalla luokalla)). Maijan avomiehellä ei ole omia kavereita, joiden kanssa hän voisi olla vapaa-ajalla. Kavereidensa luo hän ottaa AINA Maijan mukaan, käy muutenkin tosi harvoin kavereiden luona.
Maijan avomies suuttui, kun Maija ilmoitti hänelle tulevansa meille tuossa 1kk sitten illalla kylään. Avomies häipyi vanhempiensa luo suuttuneena heidän autollaan, että Maija joutui soittaa minut hakemaan hänet meille.
Maija on ennen ollut ns. vaatimaton ihminen, siis hänelle ei ole ollut tärkeintä maallinen mammona, rahat tms. "prassailu" eli kehuskeleminen, sillä hän on suhteellisen vaatimattomista oloista kotoisin ja pärjännyt vähällä.
Avomiehensä kanssa seurustellessa hän on alkanut viime aikoina todella paljon kehuskella kaikella: kalliilla harrastuksilla, ulkomaanmatkoilla, erilaisilla tekemisillä, uusilla huonekaluilla, isolla asunnolla jne.
Maija esim. valittaa koko ajan, että kuinka heillä ei muka ole rahaa ja varaa ja on niin tiukkaa (yrittää kai saada huomiota/sääliä) vaikka he nostavat koko ajan opintolainaa, jonka tuhlaavat kalliisiin harrastuksiin ym. "turhaan" ja ovat molemmat kesällä tienanneet TODELLA hyvin, omien puheidensa perusteella.
Viimeisen 4kk:n aikana Maija on paljon kehuskellut ja loukannut minua ja minun parisuhdettani (olen tyytyväinen omaan parisuhteeseeni ja siihen, miten meillä menee todella hyvin ja olemme onnellisia).
Maija esim lähetteli joka päivä - joka toinen päivä tekstiviestejä, joissa kertoi pelkästään heidän tekemisiään (olimme kylpylässä, olimme saunassa, olimme kävelyllä, kävimme ravintolassa syömässä, kävimme leffassa, harrastetaan taistelulajeja ym.) mutta ei missään viestissä juuri kysele minun kuulumisiani.
Yhdellä kerralla, kun olimme kahvilla, Maija taas puoli tuntia jauhoi, mitä kaikkea kallista ja "trendikästä" he olivat tehneet ym. Hän sitten kysyi minulta, mitä me harrastamme avomieheni kanssa yhdessä. Sanoin, että emme kummallisempia, teemme ruokaa yhdessä ja katsotaan paljon leffoja, pelataan pelejä ym. normaalia.
Maija tokaisi tähän, että "Teillä taitaa mennä tosi huonosti, ku ette harrasta mitään. Me ainaki harrastetaan sukellusta, matkailua, laskettelua, taistelulajeja jne..."
Loukkaannuin aika paljon tuosta kommentista, mutta sanoin kyllä heti takaisin, että meille menee loistavasti vaikka ei harrasteta kalliita lajeja. Opiskelijoina kun ei ole rahaa tuhlata.
Maija on alkanut viime aikoina arvostella kovasti muutenkin parisuhdettani. Hän huomauttelee mielestäni typerillä kommenteilla, esim: "Te varmaan eroatte pian, kun ootte niin vähän yhdessä" (mikä ei pidä paikkaansa), "Teillä on kai aika epävakaa suhde, kun ette vieläkään oo menny kihloihin" jne. Vastaan aina kaikkiin, tiukastikin, mutta samat kommentit toistuu ja toistuu. Alkaa hieman ärsyttää!
Huomautin asioista ekan kerran Maijalle kesä-heinäkuun vaihteessa, että mua harmittaa, kun nähdään niin harvoin ja tuntuu, että oon menettämässä ystävän enkä haluaisi menettää. Hän lupaili kautta rantain, että nähdään useemmin jne. Vetosi vain opiskelu- ja työkiireisiin.
Minusta kuitenkin ystävälle täytyisi löytyä kahden viikon aikana esim 1 tunti aikaa nähdä. Minusta se on sovittelukysymys.
Asiat ei kuitenkaan juuri parantuneet.
Huomautin asiasta uudelleen viikko sitten, kun hän on alkanut taas jälleen perua viime tipassa (10min ennen sovittua tapaamista) tapaamisia avomiehensä huomioon vedoten. Ei koskaan pyydä anteeksi, jos joutuu perua tapaamisen, saati ehdota toista päivää.
Minulle on tullut olo, että jouduin ruinata huomiota ja aikaa ystävältäni.
Olen myös paljon huolissani hänestä, koska Maijan omat mielipiteet on kadonneet (kaikki lauseet alkaa: Meidän mielestä.. Kallen (avomies) mielestä.. Ei koskaan Mun mielestä. Monet mielipiteet on myös muuttuneet aivan käsittämättömän päinvastaisiksi (esim homovastaisuus tullut avomieheltä jne.)
Sanoin (mailissa ja messengerin kautta, koska emme voineet Maijan syistä nähdä) Maijalle viikko sitten myös, että olen huolissani siitä, kun hänen piti lähteä Saksaan opiskeluvaihtoon 2kuukauden ajaksi nyt marraskuussa. Hän kuitenkin perui jutun loppusuoralla, koska avomies ei halunnut, että hän lähtee. Minusta se on vapauden loukkaamista, eikä oikeaa toisen rakastamista, ellei anna toisen lähteä vaihtoon, vaikka olisi toisen pitkäaikainen unelma.
Maija näkee asian, että on "ihanaa kun Kalle haluaa olla koko ajan mun kanssa". Ei kuulemma ole mitään outoa, ettei saa nähdä kavereitaan, lähteä vaihtoon tms.
Kerran Maija kertoi ottaneensa avomiehensä kanssa puheeksi sen, että haluaisi nähdä enempi kavereitaan, tämä avomies sai hirveän raivarin. Kun muistutin tästä Maijalle, hän vain vähätteli asiaa ja taas kehuskeli sillä, miten ihana avomies hänellä on toisin kuin kuulemma minulla...
Jos ilmaisen huoleni noista kaikista asioista, Maija kääntää asiat aina minun syyksi, kun minä en kuulemma tykkää avomiehestään ja siksi ajattelen tollasia ja kun olen muka kateellinen, kun haluaisin yhtä hyvän suhteen itellekin. EIKÄ PIDÄ PAIKKAANSA! Aluksi mietin, oonko kateellinen, mutta huomasin, etten ikimaailmassa haluaisi sellaista suhdetta itselle kuin heillä näen olevan.
Vuosi sitten mulle tapahtui asioita, joiden takia olin aika maassa ja tarvitsin ystävää. Maija ei juurikaan ollut paikalla: avomies tarvitsi kaiken ajan ja huomion eikä mulle jäänyt aikaa.
Silloin jo punnitsin sitä, mitä minä saan tästä suhteesta.
Nyt yli viikko sitten sain tietää, etten voi koskaan saada lapsia ilman lapsettomuushoitoja (kalliita sellaisia) ja tämä asia oli todella surullinen ja pinnalla minulla. Halusin keskustella asiasta Maijan kanssa, mutta hän ei ehtinyt nähdä. Suutuin tästä mielestäni oikeutetusti ja sanoin vihdoin viikko sitten, etten halua olla nyt missään tekemisissä kahteen viikkoon. Haluan aikaa itselle ja tämän asian käsittelemiseen(lapsettomuuden siis) enkä jaksa stressata ystävyysasioista nyt. Kerroin todella yksityiskohtaisesti, mitkä asiat mua painaa meidän ystävyydessä (kun en saa mielestäni tukea, nähdään harvoin, hänen avomies on päässyt meidän väliin jne.). Maija vain väittää, että minussa on vika ja että hän kyllä haluaa olla ystäväni ja tukea ja ei myönnä, että hänen avomiehensä rajoittaisi meidän näkemisiä ym.
Itsellä on ollut helpottunut viikko nyt takana. Ei ole tarvinnut stressata siitä, lähettääkö Maija viestejä, joihin en osaa vastata ja joista jopa loukkaannun. Ei tarvitse miettiä ja jännittää, ehtiiköhän se taaskaan tällä viikolla nähdä mua. Ja kaikista suurimpana, ei tarvitse tuntea itseään typeräksi ruinatessaan tukevaa olkapäätä ja huomiota ystävältään.
En enää edes pidä Maijaa ystävänäni.
Nyt vain vähän mietityttää, voinko katkaista välit näin tylysti. Vai mitä pitäisi tehdä? Nähdä silloin tällöin ja jutella niitä näitä? Jatkaa ikuista kinastelua siitä, kumpi on oikeassa tämän asian suhteen? Olla näkemättä kokonaan ja antaa ajan kulua ja ystävyyden kadota?
Paha olo kyllä on, mutta toisaalta niin helpottunut. Kuin iso taakka olisi pudonnut niskasta. Stressi alkaa olla ohi, mutta suru ystävän menettämisestä puskee pintaan.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea piiiiitkän vuodatukseni. En jaksanut enää yksin pääni sisällä miettiä asiaa.
Ja kiitos paljon, jos jokuu keksii jotain kommentoitavaa :)
Elikkäs...
Olen 22v. nainen. Päätin laittaa välit entiseen parhaaseen ystävääni hetkeksi katkolle. En tiedä, onko päätökseni oikea. Olen aivan neuvoton. En tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä jo oman mielenrauhani turvaamiseksi.
Olemme olleet ystäviä 16-vuotiaasta saakka (olemme saman ikäisiä). Todella läheisiä ja hyviä ystäviä 19-20-vuotiaina, kunnes kaikki muuttui, kun ystäväni vaihtoi poikaystävää ja alkoi seurustella nykyisen avomiehensä kanssa 1v. 9kk. sitten.
Itse olen seurustellut avomieheni kanssa 2,5v. eikä minun parisuhteeni ole vaikuttanut ystävyyteemme. Minulla on aina ollut aikaa ja halua nähdä ystävääni.
Ystäväni, olkoon vaikka Maija, on aina ollut minulle läheinen ja luotettava ystävä, ainut, kenen kanssa olen voinut puhua kaikista asioista. Näimme lukion jälkeen 1-2 kertaa viikossa ja teimme varta vasten aikaa kalenterista opiskelukiireiden lomaan rakoja, että ehtisimme varmasti nähdä. Mitään toisen kadehtimista tms. ei ollut koskaan.
Maijan avomies muutti 3kk:n seurustelun jälkeen Maijan luo. Siitä alkoi tämä meidän ystävyyssuhteen lasku. Maijan avomies on alusta saakka pyrkinyt kaikin keinoin rajoittamaan meidän näkemisiämme.
- hän on tullut kaikkiin "tyttöjen iltoihin" ym. vanhojen lukiokavereiden kesken viettämiimme illanistujaisiin Maijan mukana (vaikka häntä ei olisi kutsuttu). Tämä avomies on ilmeisesti vain niin mustasukkainen, ettei voi päästää Maijaa yksin meidän tyttöjen luo.
- jos menimme esim lenkille Maijan kanssa, hänen avomiehensä saattoi 15min päästä tulla muka sattumalta vastaan lenkkipolulla ja liittyi seuraan (ei kai luota, että menimme oikeasti lenkille kahdestaan)
- Olemme viimeisen vuoden aikana nähneet Maijan kanssa n. joka toinen viikko, välillä on ollut 5nkin viikon tauko näkemisessä
- Jos Maija tulee esim meille käymään (oma avomieheni on silloin poissa, että saamme olla rauhassa), hänen avomiehensä tekstailee ja soittelee ihan koko ajan
- Jos olemme sopineet Maijan kanssa menevämme kahdestaan baariin, hänen avomiehensä AINA ilmaantuu baariin yksin ja liimaantuu Maijaan (yleensä asettuu seisomaan mun ja Maijan väliin, pussailee ja halailee koko ajan, etten pysty jutella Maijan kanssa mitään)
Oma mielipiteeni, joka perustuu huomioimilleni faktoille, on että Maijan avomies on todella mustasukkainen ja omistushaluinen avomies. Hän rajoittaa Maijan elämää minusta aivan liikaa ja hän on tullut meidän ystävyytemme väliin. En henkilökohtaisesti kovastikaan pidä Maijan avokista, mutta suhtaudun häneen aika neutraalisti aina. Hän taas ei esim tervehdi minua, jos hän tulee meille Maijan mukana (juuri tyttöjeniltoihin lähinnmä), jos törmään kaupungilla heihin tai jos menen heille kylään. Tämä avomies ei muutenkaan puhu minulle kuin pakosta. Jos jäämme huoneeseen kahdestaan, hän on kuin minua ei olisikaan, vaikka yrittäisin jutella normaalisti.
Maija on kertonut, että hänen avomiehensä ei halua että Maija on yksin kotona (hän lähtee koulustaan pois ennemmin, kun tietää, että Maija on päässyt koulusta ennemmin (tämä kuultu kaverilta, joka on Maijan avokin kanssa samalla luokalla)). Maijan avomiehellä ei ole omia kavereita, joiden kanssa hän voisi olla vapaa-ajalla. Kavereidensa luo hän ottaa AINA Maijan mukaan, käy muutenkin tosi harvoin kavereiden luona.
Maijan avomies suuttui, kun Maija ilmoitti hänelle tulevansa meille tuossa 1kk sitten illalla kylään. Avomies häipyi vanhempiensa luo suuttuneena heidän autollaan, että Maija joutui soittaa minut hakemaan hänet meille.
Maija on ennen ollut ns. vaatimaton ihminen, siis hänelle ei ole ollut tärkeintä maallinen mammona, rahat tms. "prassailu" eli kehuskeleminen, sillä hän on suhteellisen vaatimattomista oloista kotoisin ja pärjännyt vähällä.
Avomiehensä kanssa seurustellessa hän on alkanut viime aikoina todella paljon kehuskella kaikella: kalliilla harrastuksilla, ulkomaanmatkoilla, erilaisilla tekemisillä, uusilla huonekaluilla, isolla asunnolla jne.
Maija esim. valittaa koko ajan, että kuinka heillä ei muka ole rahaa ja varaa ja on niin tiukkaa (yrittää kai saada huomiota/sääliä) vaikka he nostavat koko ajan opintolainaa, jonka tuhlaavat kalliisiin harrastuksiin ym. "turhaan" ja ovat molemmat kesällä tienanneet TODELLA hyvin, omien puheidensa perusteella.
Viimeisen 4kk:n aikana Maija on paljon kehuskellut ja loukannut minua ja minun parisuhdettani (olen tyytyväinen omaan parisuhteeseeni ja siihen, miten meillä menee todella hyvin ja olemme onnellisia).
Maija esim lähetteli joka päivä - joka toinen päivä tekstiviestejä, joissa kertoi pelkästään heidän tekemisiään (olimme kylpylässä, olimme saunassa, olimme kävelyllä, kävimme ravintolassa syömässä, kävimme leffassa, harrastetaan taistelulajeja ym.) mutta ei missään viestissä juuri kysele minun kuulumisiani.
Yhdellä kerralla, kun olimme kahvilla, Maija taas puoli tuntia jauhoi, mitä kaikkea kallista ja "trendikästä" he olivat tehneet ym. Hän sitten kysyi minulta, mitä me harrastamme avomieheni kanssa yhdessä. Sanoin, että emme kummallisempia, teemme ruokaa yhdessä ja katsotaan paljon leffoja, pelataan pelejä ym. normaalia.
Maija tokaisi tähän, että "Teillä taitaa mennä tosi huonosti, ku ette harrasta mitään. Me ainaki harrastetaan sukellusta, matkailua, laskettelua, taistelulajeja jne..."
Loukkaannuin aika paljon tuosta kommentista, mutta sanoin kyllä heti takaisin, että meille menee loistavasti vaikka ei harrasteta kalliita lajeja. Opiskelijoina kun ei ole rahaa tuhlata.
Maija on alkanut viime aikoina arvostella kovasti muutenkin parisuhdettani. Hän huomauttelee mielestäni typerillä kommenteilla, esim: "Te varmaan eroatte pian, kun ootte niin vähän yhdessä" (mikä ei pidä paikkaansa), "Teillä on kai aika epävakaa suhde, kun ette vieläkään oo menny kihloihin" jne. Vastaan aina kaikkiin, tiukastikin, mutta samat kommentit toistuu ja toistuu. Alkaa hieman ärsyttää!
Huomautin asioista ekan kerran Maijalle kesä-heinäkuun vaihteessa, että mua harmittaa, kun nähdään niin harvoin ja tuntuu, että oon menettämässä ystävän enkä haluaisi menettää. Hän lupaili kautta rantain, että nähdään useemmin jne. Vetosi vain opiskelu- ja työkiireisiin.
Minusta kuitenkin ystävälle täytyisi löytyä kahden viikon aikana esim 1 tunti aikaa nähdä. Minusta se on sovittelukysymys.
Asiat ei kuitenkaan juuri parantuneet.
Huomautin asiasta uudelleen viikko sitten, kun hän on alkanut taas jälleen perua viime tipassa (10min ennen sovittua tapaamista) tapaamisia avomiehensä huomioon vedoten. Ei koskaan pyydä anteeksi, jos joutuu perua tapaamisen, saati ehdota toista päivää.
Minulle on tullut olo, että jouduin ruinata huomiota ja aikaa ystävältäni.
Olen myös paljon huolissani hänestä, koska Maijan omat mielipiteet on kadonneet (kaikki lauseet alkaa: Meidän mielestä.. Kallen (avomies) mielestä.. Ei koskaan Mun mielestä. Monet mielipiteet on myös muuttuneet aivan käsittämättömän päinvastaisiksi (esim homovastaisuus tullut avomieheltä jne.)
Sanoin (mailissa ja messengerin kautta, koska emme voineet Maijan syistä nähdä) Maijalle viikko sitten myös, että olen huolissani siitä, kun hänen piti lähteä Saksaan opiskeluvaihtoon 2kuukauden ajaksi nyt marraskuussa. Hän kuitenkin perui jutun loppusuoralla, koska avomies ei halunnut, että hän lähtee. Minusta se on vapauden loukkaamista, eikä oikeaa toisen rakastamista, ellei anna toisen lähteä vaihtoon, vaikka olisi toisen pitkäaikainen unelma.
Maija näkee asian, että on "ihanaa kun Kalle haluaa olla koko ajan mun kanssa". Ei kuulemma ole mitään outoa, ettei saa nähdä kavereitaan, lähteä vaihtoon tms.
Kerran Maija kertoi ottaneensa avomiehensä kanssa puheeksi sen, että haluaisi nähdä enempi kavereitaan, tämä avomies sai hirveän raivarin. Kun muistutin tästä Maijalle, hän vain vähätteli asiaa ja taas kehuskeli sillä, miten ihana avomies hänellä on toisin kuin kuulemma minulla...
Jos ilmaisen huoleni noista kaikista asioista, Maija kääntää asiat aina minun syyksi, kun minä en kuulemma tykkää avomiehestään ja siksi ajattelen tollasia ja kun olen muka kateellinen, kun haluaisin yhtä hyvän suhteen itellekin. EIKÄ PIDÄ PAIKKAANSA! Aluksi mietin, oonko kateellinen, mutta huomasin, etten ikimaailmassa haluaisi sellaista suhdetta itselle kuin heillä näen olevan.
Vuosi sitten mulle tapahtui asioita, joiden takia olin aika maassa ja tarvitsin ystävää. Maija ei juurikaan ollut paikalla: avomies tarvitsi kaiken ajan ja huomion eikä mulle jäänyt aikaa.
Silloin jo punnitsin sitä, mitä minä saan tästä suhteesta.
Nyt yli viikko sitten sain tietää, etten voi koskaan saada lapsia ilman lapsettomuushoitoja (kalliita sellaisia) ja tämä asia oli todella surullinen ja pinnalla minulla. Halusin keskustella asiasta Maijan kanssa, mutta hän ei ehtinyt nähdä. Suutuin tästä mielestäni oikeutetusti ja sanoin vihdoin viikko sitten, etten halua olla nyt missään tekemisissä kahteen viikkoon. Haluan aikaa itselle ja tämän asian käsittelemiseen(lapsettomuuden siis) enkä jaksa stressata ystävyysasioista nyt. Kerroin todella yksityiskohtaisesti, mitkä asiat mua painaa meidän ystävyydessä (kun en saa mielestäni tukea, nähdään harvoin, hänen avomies on päässyt meidän väliin jne.). Maija vain väittää, että minussa on vika ja että hän kyllä haluaa olla ystäväni ja tukea ja ei myönnä, että hänen avomiehensä rajoittaisi meidän näkemisiä ym.
Itsellä on ollut helpottunut viikko nyt takana. Ei ole tarvinnut stressata siitä, lähettääkö Maija viestejä, joihin en osaa vastata ja joista jopa loukkaannun. Ei tarvitse miettiä ja jännittää, ehtiiköhän se taaskaan tällä viikolla nähdä mua. Ja kaikista suurimpana, ei tarvitse tuntea itseään typeräksi ruinatessaan tukevaa olkapäätä ja huomiota ystävältään.
En enää edes pidä Maijaa ystävänäni.
Nyt vain vähän mietityttää, voinko katkaista välit näin tylysti. Vai mitä pitäisi tehdä? Nähdä silloin tällöin ja jutella niitä näitä? Jatkaa ikuista kinastelua siitä, kumpi on oikeassa tämän asian suhteen? Olla näkemättä kokonaan ja antaa ajan kulua ja ystävyyden kadota?
Paha olo kyllä on, mutta toisaalta niin helpottunut. Kuin iso taakka olisi pudonnut niskasta. Stressi alkaa olla ohi, mutta suru ystävän menettämisestä puskee pintaan.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea piiiiitkän vuodatukseni. En jaksanut enää yksin pääni sisällä miettiä asiaa.
Ja kiitos paljon, jos jokuu keksii jotain kommentoitavaa :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaan siitä Maijasta tuntuu rakkaudelta tuo oman kumppanin kauhea omistushalu, mutta ehkä ajan mittaan Maija tulee huomaamaan että taustalla piilee jotain muuta. Maija tuntuu aika aivopestyltä tapaukselta. Maija kuulostaa jollekin huonekalulle jota avomies mustasukkaisesti vartioi.
Ota vaan etäisyyttä tästä ihmissuhteesta, tarvitset omien asioidesi läpikäymiseen aikaa ja ihan hyvää tekisi tutustua uusiin ihmisiin, toivottavasti löydät luotettavia hyviä ystäviä. Maija tuskin uskoo sinua vaikka yrittäisit saada häntä ymmärtämään ettei tuo hänen suhteensa ihan terveellä pohjalla ole. Jos Maija itse tulee joskus sinulle puhumaan myöhemmin niin ehkä sitten voit olla hänelle tukena mutta ei sinun tarvitse koko aikaa olla, varsinkin kun omaa suhdettasi vertaillaan ja väärin arvostellaan. Voimia sinulle!
sen maijan aviomies on aivopessyt hänet. jos hän luonteeltaan on muuttunut..
ja jos hän ei kuuntele sinua niin niin..
pidä taukoa tästä suhteesta ja katsotaan miten maija siihen suhtautuu. onko hänen ystävyys tai suhde tärkeämpi?
suhteet tulee ja menee mutta ystävät pysyvät..
voi maija parkaa... vaikka ystävyytenne nyt katkeasisi, annathan hänelle tukea myöhemmin jos hän sitä pyytää. hänen suhteensa ei ole terve, ja hän voi joskus tulevaisuudessa sen tajuta.
noin yleisesti aikuistumisesta: kun mennään naimisiin, tehdään lapsia yms, aikaa ei enää ole vanhoille kavereille yhtä paljon kuin ennen. siitä ei tarvitse loukkaantua, vaan voi olla edelleen ystävä, vaikka tapailisi harvemmin. ehkäpä taas sitten vanhempana kun lapset on isoja ja ura tasainen, on aikaa enemmän ystäville. nykyelämä on hektistä.
Lyö Maijalle tämä kirje kouraan.
Keskity sellaisiin ihmisiin, jotka tukevat sinun omaa kasvuasi ja tuo sinulle hyvää mieltä. Jos ei ole muita, niin nauti hyvin toimivasta parisuhteestasi. Onnen Tyttö!
Elämän varrella niitä oikeanlaisia ystäviä kyllä löytyy korvaamaan tuollainen yksipuolinen ystävyys!
tutulta. "Ystäväsi" avomies on selvästi narsistinen luonteeltaan ja se hajottaa ystävyyttänne ja tulee tekemään aika vaikeaa "ystäväsi" elämästä. Mutta luulenpa että "ystäväsi" tulee kaipaamaan sinua ennemmin tai myöhemmin..."ystäväsi" ei tällä hetkellä tajua tilannettaan mutta tulee kuule ymmärtämään vielä ja sitten näkee onko liian myöhäistä eli oletko vielä hänelle olemassa...
Minulla on suhteellisen uusi naispuolinen ystävä. Olemme käyneet erilaisissa tilaisuuksissa yhdessä. Kuitenkin pikkuhiljaa alkoi tulla aika suuria näkemyseroja asioista.
Minä löysin itselleni miesystävän, jonka kanssa haluan viettää aikaani. Ei enää kiinnosta ravintolassa juoksemiset. Ystäväni taholta alkoi tulla kommenttia uskotko puheita, luotatko jne. Hän sai minutkin epäilevälle kannalle.
Aloin ilmi selvästi voida huonosti ja sain mieheni kanssa riitoja aikaiseksi epäilyksilläni ja spekuloinneillani.
Olemme tämän naisystäväni kanssa olleet nyt muutaman viikon erillämme. En ole häneen ottanut yhteyttä eikä hän minuun. Keskustelimme hieman asioista, mutta mitään riitaa ei ollut.
Voin nyt hyvin. Tuntuu paljon paremmalta ja luotan mieheeni. Saamme rauhassa luoda suhdettamme.
En ole koskaan ennen törmännyt ihmiseen, joka vie niin totaalisesti voimia toiselta. Kun suhde ei anna, niin se kannattaa jättää taakse, vaikka olisikin lapsuudenystävä. Me muutumme, vanhenemme, tarpeemme muuttuvat eikä kehitys välttämättä mene samaan suuntaan.
Ole huoletta erossa ystävästäsi.
tuntuu aika lapsenomaiselta. Hän on näköjään sokaistunut omasta uudesta upeasta suhteestaan. Uskon, että omistushaluisen ja määräilevän miehen (tai naisen) on helppo seurustella "heikon" ja ohjailtavan ihmisen kanssa, jolta ystäväsi vaikuttaa. Itsetuntoa saadaan myös pönkitettyä siten, että kehutaan omilla asioilla ja tekemisillä ja yritetään mitätöidä toinen. Tuntui varmasti vaikealta katkaista välit vanhaan ystävään, mutta tuskin noin mielipiteettömän ihmisen seura mukavaa on. Mielestäni teit oikein, kun laitoit ystävyyden katkolle. Toivottavasti vanha ystäväsi tajuaa, millaisessa suhteessa elää ja ottaa jossain vaiheessa jalat alleen ja lujaa...
Teit ehdottamasti oikein. Kyllä jokaisen pitää voida hyvin ja ystäväsi seurassa ilmiselvästi olet voinut huonosti viime aikoina.
Te molemmathan olette sanoneet toisillenne mitä mieltä olette toistenne miessuhteista. Te molemmat kuvittelette olevanne oikeassa ja juuri oma tyyli on se ainut oikea. En nyt tarkoita tällä kommentoida kumpi on huonompi suhde. Tunnette vain molemmat olevanne oikeassa.
Omasta mielestäni kyllä tuollainen kyttäyssuhde kun ystävälläsi on niin on varmasti ahdistava. Tai ajattelisin ainakin kun alkuhuuma haihtuu niin ystäväsi alkaa huomata ettei kaikki olekaan "oikein".
Olet jo yrittänyt aika paljon ystävyytenne eteen. Olethan sentään yrittänyt Maijan saada huomaamaan miehen kontrolloinnin. Enempää et voi tehdä, eikö niin? Jokainen tekee kuitenkin itse päätöksensä. Surullista varmaan katsoa kuitenkin ystäväsi seurustelua. Ties mihin se johtaa, kuulostaa sen verta pahalta. Kummallista kuitenkin, että Maijan luonnekin tuntuu muuttuneen. Ehkä hän on sen tyyppinen ihminen, jota on helppo ohjailla jopa mielipiteitä myöten. Onkohan hänellä ollut joitan vaikeita asioita lapsuudessa tms.?
Mulla kävi vähän samantapainen juttu, kaverini mies syytti mua ja mun miestä siitä, että me ollaan pilattu niiden suhde, ja sanotaanko kaverini miestä vaikka Eskoksi, sanoi et: "Miten sä pystyt luottaa ämmääs, et osaa pitää siitä ees huolta, sä oot pitkää päivää töissä ja se voi tehä ihan mitä vain sun selkäs takana?!" Esko tietää hyvin, että en tosiaan petä miestäni, en ikimaailmassa tekisi niin. Eskolla itsellään on niin huono itsetunto, että se on sulkenut mun kaverini kotiinsa ja hakkaa sitä ja syyttelee turhista, suuttuu joka päivä, heittää sen pihalle ilman syytä, syyttää töistä lintsaamisesta ynnä muuta sellaista.
Sairasta.
Mä en sano muuta kuin sen, että omalla kohdallani elän elämääni ja odotan ystäväni, sanotaanko vaikka Sarin, paluuta. Kun Sari tajuaa, että Esko ei olekaan sille se unelmamies, se eroaa siitä (ellei Esko heitä sitä pihalle hakattuaan henkihieveriin) ja meidän ystävyys palaa taas ennalleen. Mä en meinaan ihan usko, että Sari olisi vapaaehtosesti katkassu välit, vaan Eskon käskystä. Sari on todella helposti pyöriteltävissä.
Koita kestää. Ajan mittaan kaikki korjaantuu, jos Maija tosta suhteesta herää ja ymmärtää, millaista sen elämä oikeasti on. Liika kehuskelu kertoo sisällä vellovasta pahasta olosta, jota ei halua nähdä, ja jota koitetaan korjata sillä, että luo valheellisen hyvän elämän, jota tietää, ettei sitä oikeasti ole.
ainakin jos yrittää tehdä asioille jotakin, niin saa rauhan itselleen. Hyvä jos asiat paranevat ja jos eivät, niin sitten tietää, ettei ole itsestä kiinni, vaikka haluaisikin. En jaksanut lukea, sotkuja riittää kaikilla ja monenlaisia, mut se on olennaista miten niihin suhtautuu, alkaako ruokkia sellasta hankalaa vai koittaako edes omalta puolelta tehdä asoille jotakin.