Miten toimia liian omistavan

anopin kanssa, mutta halusin mieheni, koska rakastan häntä. Nyt naimisissa 15 vuotta, mutta helppoa ei ole ollut. Anoppi on tehnyt kaikkensa saadakseen meidät eroon. Ja aina, kun mies oli ollut äitinsä luona, oli hänellä päässään ohjeita minua kohtaan, esim. minun olisi silitettävä 15 ryppyistä silkkipaitaa tai tehtävä vanhanaikaista ruokaa, jota anoppi on tehnyt. En silitä enään minkäänlaista paitaa, pesulatkin on olemassa ja ruoat teen omien ideoitteni mukaan, jolloin ne myös onnistuvat.
Nyt on anoppi juuri kuollut, en ollut hautajaisissa, enkä ole enään katkera pilattujen vuosien takia, vain huojentunut. Asiat olisivat voineet olla toisinkin, jos anoppi olisi ollut ystävällisempi: olisimme voineet laittaa ruokaa yhdessä, hän olisi voinut tulla mukaan viikonloppujen automatkoille. Rauha hänen sielulleen.

Kyseisestä tapauksesta en tiedä, mutta niillä seuduilla, joilla luetaan Maaseudun Tulevaisuutta, on melko tavallista, että poika saa aloittaa seurustelun suunnilleen siinä iässä kun äiti kuolee. Henkilöiden ikä voi olla mitä tahansa 17-70 välillä.

No en kyllä usko tätä juttua. Eihän me mitään 1700 lukua enää eletä.

nelissäkymmenissä molemmat

Olen ollut 3 vuotta naimisissa mieheni kanssa joka on samaa kaliberia, n. 40 ja äidinsä määräiltävissä. Minä olen se paha ja hän näyttää vihansa jopa minulle. Tilanne on nyt pahempi kuin alussa. Anoppi yrittää määrätä kaiken, ennen en välittänyt, mutta nyt mieheni jopa puolustaa häntä.
Mietin sitä mitä jatkuva manipulointi voi tulla jatkossa tullessaan. Ymmärrän, että tämä oli virhe tikki, mutta tunteita on vielä, vähän.