Jo toisena vuotena peräkkäin jatkuva angiinojen ketju. Lääkäri rupee pikkuhiljaa ehdottelemaan nielurisojen (tai kita-, en tiedä kummat on ongelmana) poistoa. En koskaan oo ollu sairaalassa ja mua vaivaa kammo leikkauksia ja nukutusaineita kohtaan. Joten jos joku vois kertoa kokemuksia kyseisestä hommasta... Kauan piti olla sairaalassa, sattuko, auttoko edes jne...
Tai sitten vaihtoehtoisesti millä tästä jatkuvasta sairastelusta pääsee eroon ilman leikkauksia?
*toivossa on hyvä elää...*
Tai sitten vaihtoehtoisesti millä tästä jatkuvasta sairastelusta pääsee eroon ilman leikkauksia?
*toivossa on hyvä elää...*
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla oli sama juttu; heti antibioottikuurin jälkeen viikon kuluttua kurkku taas kipeänä. Tätä kesti toista vuotta.
Minulta poistettiin nukutuksessa sekä kita- että nielurisat. Olin päälle 30-vuotias ja täytyy sanoa, että leikkauksesta paraneminen aikuisella kesti 2-3 viikkoa ja kurkku oli TODELLA kipeä.
En voinut syödä kylmää enkä kuumaa, kaiken piti olla huoneenlämpöistä, esim. viiliä tai jugurttia.
Kurkku oli 2 ensimmäistä viikkoa todella kamalan kipeä ja siitä johtuen olo oli tuskaista ja hirveää.
Mutta kyllä leikkaus kannatti kaikesta kivusta huolimatta. Kurkku ei nykyisin ole edes flunssassa kipeä, flunssakaan ei vaivaa kuin aniharvoin. Ja hengityksen haju on raikas!
Sairaalaan menin muistaakseni leikkausta edeltävänä päivänä ja pois pääsin leikkausta seuravana päivänä. Nukutuksesta herättyäni minua oksetti monta tuntia, kunnes sain oksennuksenestolääkettä, jota kannattaakin mielestäni pyytää jo parin tunnin kuluttua oksentamisen alkamisesta, jos siis oksettaa.
Jos sinulta leikataan vain nielurisat, tehdään se todennäköisesti paikallispuudutuksessa. Kysele eri vaihtoehdoista lääkäriltäsi.
Olen nyt 28v mies enkä enää kovin paljon muista siitä leikkauksesta, mulla oli paljon angiinoita ja kuumeilua ja niinpä sitten syksyllä 1981 olin muistaakseni 3 päivää sairaalassa risojen leikkauksessa. Sen vaan muistan että kun lähtivät viemään leikkaussaliin niin pelkäsin että kuolen siihen leikkaukseen ja huusin ja itkin kuin teloitettavaksi vietävä... :P
Sitten ruiskuttivat nukutusaineen suoneen ja heti kohta nukahdin.
Herättyäni oli jäätelöannos vieressä jota hieman söin kun ei ollut ketään kieltämässäkään mutta kurkku oli niin kipeä ettei sitä paljoa voinut syödä.
Kurkku oli sen jälkeen aika pitkään kipeä, sairaalabakteeri pääsi iskemään leikkausarpiin ja jouduin sen takia muistaakseni vielä antibioottikuurillekin.
Mutta hengissä siitä selvisi ja angiinat loppui siihen, olen sen jälkeen ollut erittäin harvoin kipeänä :)
Olin kolme viikkoa sitten kyseisessä leikkauksessa. Muakin pelotti ihan älyttömästi ennen sitä, mutta kyllä se kannatti. Olin yötä sairaalassa ja pääsin jo 12 aikoihin sieltä pois. Verenvuotoa ei ilmaantunut.
Mulla oli kurkku jälkeenpäin todella kipeä vain muutaman päivän ja kipulääkitys oli todella tehokasta. Kokemus oli kokonaisuudessaan ihan positiivinen. Nukutus oli aika hauska ja henkilökunta oli mukavaa. Ei siis juurikaan kannata jännittää.
Kauanko tuli sairaslomaa? Ja pystyykö leikkauksen jälkeen esim. puhumaan ja syömään kuinka pian?
Reilu viikko oli toipumislomaa ja puhe oli muutaman päivän outoa möngerrusta kun kurkku oli niin kipeä, että kielenkin liikuttaminen sattui ja kurkusta vaan ei tullut ääntä vaikka kuinka yritti puhua.
Kyllä se kuitenkin kannatti kestää. Angiinat loppui siihen kun niitä oli ennen 1-2 kertaa kk.
Sairaslomaa olisi tullut kaksi viikkoa, mutta en tarvinnut ollenkaan, koska olin muutenkin lomalla odottelemassa yo-juhlia. Puhumaan pystyi kuiskaamalla aluksi, kipulääkkeitten kanssa melko hyvin, mutta kun kipulääkityksen teho alkoi hiipua, oli mieluummin hiljaa.
Kitarisojen leikkauksesta en paljon muista, koska olin noin vuoden ikäinen, mutta nielurisat multa leikattiin 14.v
Menin sairaalaan ja lääkäri tutki mut ja olin yötä ja seuraavana päivänä sain esilääkkeen (rauhoittavan) ja niin mut kärrättiin leikkaussaliin jossa mulle esiteltiin niitä laitteita ja kerrottiin, mitä ne sydänkäyrät sun muut tarkoittivat.
Sitten mulle annettiin käsivarteen ruiskulla nukutusainetta ja ruiskun nesteen ollessa noin puolessa välissä en enään muista mitään (taisi mennä taju kankaalle).
Seuraava muistikuva on kun olin heräämössä ja hoitaja huhuili mua ja herättyäni mut kärrättiin takaisin huoneeseen jossa nukuin koko päivän.
Herättyäni kurkku oli sairaan kipeä ja olin tiputuksessa.
Mun olisi pitänyt tehdä tarpeeni alusastiaan, mutta mä en kehdannu siinä ruveta väkertämään muiden huoneessa olevien aikana vaan vaatimalla vaadin, että saan mennä vessaan ja lopulta sain luvan ja olin pyörtyä kävellessäni.
Veskissä kurkkasin suuhuni ja se oli täynnä valkoista peitettä ja pieniä punaisia haavoja.
Seuraavana päivänä otettiin tiputus pois ja sain jotain sosekeittoa, mutta en pystynyt nilemään ja vituttaa vieläkin sen yhden hoitajan vittumainen hymähdys "Ei taida olla tytöllä nälkä".
Pääsin iltapäivällä kotiin ja kurkku oli noin pariviikkoa tosi kipeä enkä pystyny oikeen mitään nielemään.
Kuitenkin leikkaus kannatti sillä nyt olen 22.v ja kertaakaan leikkauksen jälkeen ei ole ollut kurkku kipeenä ja flunssatkin ovat vähentyneet huomattavasti.
Rohkeasti vain leikkaukseen se kyllä kannattaa!
Mulla lähti kestoangiina risojen myötä, mutta se leikaus paikallispuudutuksessa oli helvettiä. No, niin toimi vain suomen armeija -80 luvulla:) Mutta kyllä kannatti, ei ole ollut kurkku kunnolla kipeä sitten vuoden -84.
Itsellä ei ole hirveän hyviä mkuistoja nielurisojen leikkauksesta, mutta jälkikäteen tietysti kun elämänlaatu paranai huomatavasti.
Jatkuvista angiinoista minäkin sitten pöydälle jouduin ollessani 17 vuotta. Herääminen oli aika inhottava, varsinkin kun heräsin siihen että oksensin sellaista verensekaista mössöä paidalleni. Sairaalassa taisin olla sen päivän, leikkaus oli aamusta, ja seuraavan yön. Kurkku oli todella kipeä ja nesteen sain tipan kautta.
Noin viikko leikkauksen jälkeen oli kurkku vieläkin niin kipeä että keitot olivat ainoita jotka alas menivät. Ja viikko leikkauksen jälkeen vielä haavatkin aukesivat, ja ambulanssilla lähdin sairaalaan. Ei se varmaan välttämättömyys olisi ollut, mutta verta tuli enemmän mitä ehti sylkeä ja taisin olla yksin pikkuveljen kanssa kotona. Haavat poltettiin sähköllä kiinni, sellaiset eri jännitystiloissa olevat pitkät johtimet, ja se oli ehkä ikävin kokemus koko hommassa. Sitten vielä yö sairaalassa ja kotia, jonka jälkeen tervehtyminen oli nopeampaa.
Kokemuksena ei mikään tähtihetki, mutta kun miettii että kipuja kesti sen pari viikkoa, niin kyllä se kannatti kärsiä. Sen jälkeen ei enää kurkkukipuja, ja elämä näyttää muutenkin erittäin hyvältä :)
Älkää pistäkö noita kamalia tarinoita, mähän en uskalla enää edes mennä pyytämään antibiootteja jos mut passitetaan tohon leikkaukseen :) Ei vaan, yllättävän moni on sanonu just tota että sattu ihan helvetisti ekat pari viikkoo mutta että sen jälkeen ei oo mitään kipuja ollu ollenkaan. Hmm... Pitää kattoo mitä lääkärisetä päättää.
Se ois vielä kiva kuulla että kuinka monen angiinan jälkeen teillä muilla on siihen leikkaukseen päädytty?
Mulla ei itse asiassa ollut yhtäkään angiinaa, vaan kurkku oli noin puoli vuotta melkein koko ajan kipeä ja kuume nousi vähän väliä. Erikoislääkäri totesi, että toisessa risassa elää sisällä jotain bakteereja, ja ne antibiootit ei auta, joten laittoi leikkausjonoon. Loppujen lopuksi siellä leikkauksessa paljastui, että toisessa risassa oli sisällä mätää.
Mätää, karseeta! Eikä tommostakaan sit mistään saatu selville muuta kun leikkaamalla? Karua. Itse hain taas tänään jotku supervahvat antibiootit. Kolmas angiina kahen kuukauden sisällä :(
Hei!
Sain diagnoosini 8 kk sairastamisen (lue helvetin) jälkeen. Minulla oli kroonistunut nielurisatulehdus, johon sain 1. lääkäriltä V-Pen mega kuurin, 2. lääkäri määräsi Flagyliä, 3. lääkäri määräsi Kefalexia, oma lääkärini sanoi, että minulla on terveet nielurisat ja määräsi minulle mankumisen jälkeen - allergialääkettä! 5. lääkäri katsoi kurkkuun ja ei sanonut mitään. Kukaan ei siis todennut sairautta, eikä lähettänyt jatkotutkimuksiin, vaikka itse ehdotin nielurisaleikkausta. Kävin myös neljällä terveydenhoitajalla selittämässä saman stoorin, kolmelta heistä sain sympatiaa, yhdeltä lähetteen nieluviljelyyn, yksi sanoi että minun pitää vain elää asian kanssa. Aloin jo tyytyä kohtalooni. Sain siinä sivussa sitten myös paniikkihäiriönkin. Itkin myös aina aamuisin suihkussa pahaa oloani. Kotona kävelin zombiena, välillä meinasi myös taju lähteä, koska asia järkytti mieltä niin kovasti. Kylvyssä ollessani mietin melkein joka kerta hukuttautumista.
Sitten päätin yrittää vielä kerran, tilasin ajan yksityiselle lääkärille. Minulla oli monta kertaa aiemminkin ollut aika varattuna yksityiselle, mutta sain sopivasti aina sitä ennen antibioottikuurin tk-lääkäriltä, jonka toivoin aina tuovan ratkaisun ongelmaan. Vaikka se ei ikinä tuonutkaan.
Korvalääkäri vilkaisi kurkkuun, kuunteli oireet ja teki diagnoosin. Klassinen tapaus kuulemma. Julkiselle puolelle leikkausjonot olivat niin pitkät, että päätin leikkauttaa risat yksityisellä, leikkaus maksoi 1300 euroa, mutta summa on mitätön verrattuna siihen, että sain elämäni takaisin.
Siispä harkitsen kaksi kertaa ennenkuin menen seuraavan kerran terveyskeskukseen. Omalle lääkärilleni en mene enää koskaan.
Minulta leikattiin nielurisat nukutuksessa, yksityisellä ei luultavasti leikata ollenkaan paikallispuudutuksessa. Kun heräsin, kieli oli puutunut ja puhe kuin kehitysvammaisella. Nenästä valui limaa ja hengitys alkoi korisemaan, nielemisrefleksi kun ei toiminut. Silloin alkoi tulla paniikki, että tukehtuu siihen limaan, mutta istuvampi asento auttoi. Sitten alkoi kuvotuksen tunne. Sitä kesti siihen asti kunnes sain oksennettua mahaan nielemäni veret pois. Sitten vain kipupiikkiä ja pahoinvointipiikkiä pyllyyn. Kurkkuun sattui mutta kivun kestää kyllä hyvin. (Kanyylin laittaminen kylmään kämmenselkään sattuu enemmän)Ja kunnon kipulääkkeillä kipu pysyy hallinnassa. Soseita pystyin syömään melkein heti leikkauksen kälkeen ja kiinteääkin ruokaa jonkin verran, kun otti ensin puuduttavan kurkkutabletin pohjiksi. En kyllä suosittele kurkkutablettien syömistä, se voi nimittäin hidastaa paranemista. Leikkauksen jälkeen kurkkuun tulee bakteeripeite, joka aiheuttaa kivan(!) tuoksun, jonka jopa haistaa itsekin. Peite irtoaa noin kymmenessä päivässä. Mutta sen jälkeen on olo autuaallinen. Jopa kurkun ainainen limaisuus hävisi melkein kokonaan. Suosittelen lämpimästi!