Töihin ilmestyi noin kuukausi sitten eräs tyttö joka on nyt saanut ajatukseni aivan sekaisin. En pidä itseäni minään tunneihmisenä ja normaalisti pystyn pitämään tiukassakin paikassa ajatukset koossa, mutta nyt olen täysin hänen lumossaan. Jos hän kävelisi rotkolta alas, menisin varmaan huomaamattani perässä hölmö hymy naamallani. Parasta (?) on se että hän ei ole mitenkään erityisen kaunis (ei toki kuvotuskaan). Olen tarkkaillut häntä ja löytänyt hänestä paljon ominaisuuksia jotka koen naisessa ärsyttäväksi. Kaiken lisäksi sain tietää hänen olevan varattu. Joten minkä hemmetin takia olen häneen niin ihastunut?!
Kai se sitten on sitä niin sanottua kemiaa. Aina kun olen samassa huoneessa hänen kanssaan tuntuu että kipinöitä lentelee ilmassa. Alan melkein vapista ja saan tehdä kaikkeni sen eteen etteivät muut huomaa kuinka hulluna olen häneen. Näyttäisi siltä että hän tuntee aika lailla samoin. Järki sanoo että pitäisi koota ajatukset ja keskityä johonkin kehittävämpään, mutta hänessä on niin vastustamatonta vetovoimaa. Siitä asti kun saavun töihin 8 tuntia eteenpäin ja vielä töiden ulkopuolellakin haaveilen vain että pääsisin häneen käsiksi.
Kai se sitten on sitä niin sanottua kemiaa. Aina kun olen samassa huoneessa hänen kanssaan tuntuu että kipinöitä lentelee ilmassa. Alan melkein vapista ja saan tehdä kaikkeni sen eteen etteivät muut huomaa kuinka hulluna olen häneen. Näyttäisi siltä että hän tuntee aika lailla samoin. Järki sanoo että pitäisi koota ajatukset ja keskityä johonkin kehittävämpään, mutta hänessä on niin vastustamatonta vetovoimaa. Siitä asti kun saavun töihin 8 tuntia eteenpäin ja vielä töiden ulkopuolellakin haaveilen vain että pääsisin häneen käsiksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oi ihanaa että olet saanut kipinää työpäivään! itsellä vähän vastaava tilanne. Olen huomannut töissä erään ok näköisen, itseäni vanhemman miehin ja aina kun ohimennen näemme hymyjä ja katseita vaihdamme:)Taidan olla ihastunut kun kotonakin ajatuksissa pyörii....
Perjantaina tämä mies yllättäen tuli mulle jutteleen ihan työasioita ja vedin ihan lukkoon ja naama punaisena siinä koitin jotai solkata. Toivottavasti en mokannut pahasti sillä olis kiva tutustua kyseiseen tyyppiin, tosin en tiedä onko työpaikkaromanssilla tulevaisuutta ja ikäeroa meillä on varmaan 12vuotta..
ja kuinka työympäristö ja työkaverit suhtautuisi tähän kun ennemmin tai myöhemmin joku sais tietää vaikka kuinka koittais salailla.. mokaako tässä vaan itsensä, pitäiskö unohtaa vai mitä? kommenteja kiitos!
Samoin kuin sulla, aloitin uudessa työpaikassa n.3 viikkoa sitten ja sekosin yhteen poikaan täysin. En kanssa käsitä mikä siinä iskee, mutta kyllä on tauoilla vaikea olla samassa huoneessa :) Joku siinä välissä rälläköi, kipinöitä tuntuu sinkoilevan. Ja minä reppana olen varattu.
Töitä tehdessäni vain sekoilen ja naureskelen kaikelle tyhmälle. Kovasti haluaisin jutella hänen kanssaan, mutta yleensä siinä on ylimääräisiä hyypiöitä paikalla. Ja sitten kahdenkesken hämmennyn täysin. Teinirakkaus näköjään palasi ;)
aivan hulluna yhteen naiseen. Mulla on sen verran järjenhiventä ja taustoista tietoa että tiedän missä mennään. Haluan silti. Olen tunneihminen. Ja olen itsekin aika monimutkainen ihminen. Jos hän kestää minua, minäkin kestän häntä. Vikoineen kaikkineeen. Koska hän on ihana ihminen, ja TIEDÄN, että hän on sellainen ihminen, jonka kanssa voisin myös keskustella loputtomiin. Uskon, että on naisia, jotka osaavat sekä puhua, että pussata. Molempia sortteja on erikseen kateltu, muttei ikinä samassa paketissa!!!!!!!!!!
..mieheltä.
selvää siitä naisesta?
...varattuna naisena, että kuinka korkea kynnys sitten tuollaisessa tilanteessa on viedä ihastusta eteenpäin tuttavuuden tai suhteen tasolle? Vai onko kyse vain fantasiasta (työpäivä kuluu nopeammin kun ajattelee että mitä jos)? Kannattaako itsekin ottaa se asenne että kyse on vain ajatusleikistä?
Uskomatonta, normaalisti olisi kauhea v*tutus päällä sunnuntai-illalla kun uusi työviikko on alkamassa, mutta nyt hädin tuskin pysyn nahoissani kun odotan uttaa työpäivää. Saa taas nähdä hänet - tosin enköhän näe jo ennen töitä unissani vilauksen.;)
Jep, minäkään en malta odottaa huomista, kamalaa.
Tuohon sinun kysymykseen on hankala vastata, kun oikeata vastausta ei ole.
Itse en ole ikinä miestäni pettänyt, mutta olen hänelle suoraan sanonut ettei hän ole unelmieni mies. Hänen kanssaan on hyvä olla ja yhdessä ollaan yhdeksän vuotta oltu. Uskon että joskus kuitenkin löydän jonkun kenen kanssa kemiat kohtaa täydellisesti ja nyt osaltani saattaa olla tilanne päällä :) Joten en missään nimessä pistäisi vastaan jos tämä ihastus tekisi aloitteen. Sen tuntee todella voimakkaasti kun molemmat hakeutuu jatkuvasti toisen seuraan ja se jännitys välissä on käsittämätöntä.
En haluaisi yllyttää rikkomaan kenekään suhdetta, mutta kyllä sen sisimmässään tietää milloin on tosi kyseessä. Varsinkin jos muuten hallitsee oman mielensä ja kehonsa, tiedostaa elämän. Minun kohdallani vaistot ja tunteet ovat aina oikeassa, mutta olenkin tälläinen hihhuli :)
Rohkeasti juttele tytön kanssa, uskon että jo sillä selviää paljon. Enempää en halua neuvoa, jotten aiheuta vaikeuksia kenellekään.
Nautitaan tuloksista huolimatta näistä ihanista tunteista :)
olen hänelle suoraan sanonut ettei hän ole unelmieni mies. yhdessä ollaan yhdeksän vuotta oltu.
En oikein usko tuohon sun kirjoitukseen. Kukaan täyspäinen, joka ajattelee noin ei ole 9:ää vuotta kenenkään kanssa. Onko nyt näin, että ihastuksesi on saanu pääsi vain ajattelemaan noin.
Selvä juttu, tottakai tuo kuulostaa kamalalta kun et tunne lainkaan kumpaakaan meistä. Sinun ei tarvitse uskoa, mutta näin asia kuitenkin on. En sitten taida olla täyspäinen :) Tällä ihastuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tuon ajatuksen kanssa.
Olemme olleet yhdeksän vuotta yhdessä, 16-vuotiaita oltiin kun tutustuttiin. En ole ikinä väittänyt etten rakastaisi miestäni, meillä menee hyvin ja olo on turvallinen. Mutta ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja olen jo vuosia sitten sanonut tuon asian miehelleni. Missä tahansa voi törmätä siihen ihmiseen jonka kanssa kaikki käy yhteen. Meillä ei ole vapaa suhde, mutta ei toista voi lopullisesti toiseen sitoakaan. Mieluiten sitä on rehellinen, eikä mieti näitä asioita yksinään. Ehkä sen vuoksi elämmekin onnellisina, välillämme ei todellakaan ole mitään salaisuuksia.
Näin kirjoitellen en pysty vaikuttamaan sinun arviointiin, mutta ei kai minun tarvitsekaan.
Kai se on pääasia jotta me molemmat olemme onnellisia ja tiedämme itse tilanteemme.
eli siis missäpäi?
...maamme entisen pääkaupungin suuntaan.
Perun aikaisempaa kirjoitustani sikäli että kirjoitin ettet olisi kaunis. Päinvastoin, olet niin kaunis ettei kehtaa katsoa, menee pää ihan sekaisin ja tekisi mieli vain...