Mitenkähän tämän nyt alottais... Olen mennyt ja rakastunut kaveriini, niinpä niin.. en tiiä oikein itekkään kuinka siinä niin on päässy käymään ja nyt vituttaa suunnattomasti kun en saa häntä pois mun mielestä. Oomme tekemisissä joka päivä ja välillä ollaan päädytty samaan punkkaan, kännipäiten tietenkin.. Tiedän et tää mun kaverini ei tunne mua kohtaan samoin, joten nyt kaipaisinkin neuvoja et kuinka sitä parhaiten pystyis hautaan tunteensa ja jatkaan eteenpäin.. Tähän tunteeseen kuolee....Kai?
Tunteista eroon...?
Hölmö...
91229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sun pitäis haudata ne tunteet? Oletko varma, että ystäväsi ei tunne samoin? Jos et ole kysynyt ni kuinka voit olla varma?
Miten sua voi vituttaa tollanen tunne? Sehän on maailman ihanin ja luonnollisin tunne! Toisaalta ymmärrän sua todella hyvin, koska mulla on kanssa tollasia lämpimiä tunteita mun ystävää kohtaan. Oon vaan päättäny, että puhun sille kun aika on otollinen ja otan vastaan mitä tulee.
Kehoittaisin sua tekemään samoin, kerro kaverilles, tiedä mitä teistä vois tulla!!
Tsemii sulle!
..ja milloin se on otollinen?
Ei kai tuollaiselle ole otollista aikaa tai
paikkaa ja jos sellaista jää odottamaan niin
taitaa sanat kadota tuulen mukana olemattomiin.
Ja mistä sitä tietää vaikka ystäväsi tuntee samoin, mutta pitää sinua ja ystävyyttänne arvossa ja ei tee sen takia aloitetta koska ei tiedä sinun tunteistasi? Mitä pidempään noita yleensä odottaa ja siirtää niin saattaa vain jäädä hiljaiseksi kuiskaukseksi varjoissa ja sitten ollaankin korpikuusen alla peikkojen kolossa istumassa pimeässä.
ainaki mulla tunteet hiipuu pikkuhiljaa, jos ihmisen kans ei ole tekemisissä. Paljon nopeammin, jos tämä rakkauden kohde vaikka pettää. Silloin ei enää muistele mitään kultaisia hetkiä, kun syntyy semonen viha. Sillon 2 viikkoo alahuuli väpättää ja sitten eiku menoksi.
Jos taas on tullu ero ilman mitää syytä, nii sitä väpätystä kestää ainaki vuoden.
Jos näät sen joka päivä ja teillä on kivaa jne. nii mihin ne tuneet muka katoaa?
Kerro jotenki varovasti tunteista mahdollisimman äkkiä. Musta ainaki tuntuu petetyltä, jos joku kertoo että on rakastanu mua vuoden ja minä pitäny vaan kaverina.
Eli kaikki mitä se on tehny onkin tullu ikäänkuin siitä rakastamisen tunteesta, eikä kaveruudesta.
elikkäs sä sit syyllistäisit tätä sun kaverias siitä et se rakastaakin sua enemmän kuin kaveriasteella?
hieman ihme kommentti, kun siinä tapauksessa et sulla olis joku kaveri, joka olis rakastunut suhun, niin kai hän ei tunteitaan pysty kontrolloimaan... sinä ilmeisestikin kykenisit siihen, koska voisit tuntea itsesi petetyksi moisessa tilanteessa.
Eikös oliskin ihanaa ku kaikki ihmiset toimisi ja tuntisi niin kuin itse haluaa heidän tuntevan ja toimivan???
minulla on muuten ihan sama tilanne, mutta olen varattu,avoliitossa. helvetillistä, mutta niin totta. rakastan miestäni(rakastanko?) enkä aio häntä jättää mutta mikä eteen!
Otettiin tosiaan tän mun kaverin kans puheeks toissailtana se, et missä tää meidän juttu oikein menee.. ja tunteistaan mua kohtan hän sano et oon hänelle paljon enemmän kun pelkkä kaveri, mut et hän ei halua sitoutua muhun eikä muihinkaan.. Kerroin sit siinä samalla myös omista tunteistani ja päädyttiin semmoseen ratkasuun et yritetään olla vähän aikaa erossa toisistamme ja kattellaan tuntuuko se pahalta vai onko sillä niinkään merkitystä...
Toivon et tää meidän ns. pesäero tois jonkinlaisen ratkasun tähän meidän juttuun, kävi sitten hyvin tai huonosti, mut tää epätietoisuus on kaikkein pahinta... Valitettavasti se olen usein minä joka näissä jutuissa saa siipeensä, valitettavasti kun tunteittensa kohdetta ei voi valita.
nimm. hölmö... olen kateellinen. sait puhuttua asiasta ihastuksellesi. toivottavasti tulevaisuudessa käy hyvin... :)
itse en vielä tässä asiassa ole kissaa pöydälle nostanut. tuskastelen yksin asian kanssa, ja kuitenkin vain siihen olen päätynyt että pakko minun lopulta on JOTAIN sanoa, mutta milloin, mitä ja kuinka...
ensin mietin tätä: olenko oikeasti edes ihastunut? vai onko tämä taas jotain kummallisia en-kestä-yksinoloa -juttujani. päädyin siihen että tunne on enemmänkin kuin vain ihastus, autch... sitten mietin seuraavaa: onko ystäväni antanut minun jotenkin ymmärtää että hän minusta olisi kiinnostunut? ei, ei kai? en minä tiedä! mistä sen tietää?? help...
kaikkein eniten kuitenkin pelkään sitä että saan pakit. ihmisenä hän on sellainen että tuskin ystävyyttämme katkaisee minun tunteenpurkaukseni, mutta se että luultavasti hän esittää sen niin että tunnen itseni säälityksi..
mutta näin. onneksi en ole ainoa. mutta edelleen aiheutan tällä itselleni unettomuutta...
Tunteet on laji jota ei voi hallita. Jos yhtään lohduttaa et ole ainoa joka on rakastunut väärään ihmiseen. Ei siihen kuole. 5vuotta siinä jamassa