Mikä on ns. luonapitovähennys? Nyt maksan elareita 240 euroa kahdesta lapsesta. Jos ne tulee minun luokse kahdeksi viikoksi lomalle, oikeuttaako se vähennykseen elatusmaksuissa?
Elatusmaksuista
yks kysymys
141280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sopimuksentekovaiheessa. Et itse saa vähentää mitään.
Kuten yllä oikein todettiin, omatoimisesti et saa vähennellä mitään summia vahvistetuista elareista.
Tuo luonapitovähennys on asia joka huomioitava kun elareista sovitaan. Yleensä se tasataan myös lomien osalta, jotta elarit ovat saman suuruiset jokaisena kuukautena.
onko tuo kahden viikon mittainen loma sellainen, että kannattaisi edes lähteä sopimaan sellaista exän kanssa? Hän kun on vähän hankala tyyppi ja haluaa varmasti joka pennin minkä vain irti saa. Me siis olemme vasta eronneet ja sopimassa elareita. En viitsi ottaa tuota luonapitovähennystä edes puheeksi, jos kahden viikon loma ei siihen oikeuta. Tulee vain turha tappelu.
Maksat hänelle elatusta lapsen tarpeen mukaan. Jos lapsi on joskus enemmän sun luona, ei kai exälläsikään kulu lapseen yhtäpaljon kuin normaalisti.
Eli jos olette vasta tekemässä sopimusta, kannattaa huomioida se aika jonka lapsi on luonasi, ja sopia siitä eri suuruinen elatusmaksu. Taikka huomioitte sen kokonaisuudessaan jaettuna kaikille kuukausille.
Logiikka: et maksa exällesi siitä että lapsi on sun luona.
Luepas tuolta
http://www.om.fi/Oikeapalsta/Haku/1182265240526
löytyy ohjeet elatusavun suuruuden laskemiseksi ja sivulta 67 luonopitovähennyksen suuruus.
Oikein kiva ohje. Yksi asia siinä jäi huomioimatta: etävanhempikin joutuu asuntoa hankkiessaan huomioimaan sen, että lapsi tai lapset yöpyvät säännöllisesti hänen luonaan. Eli yksiö ei oikein käy jos on kaksikin lasta kyseessä. Pieni-/keskituloinen Helsingissä asuva etä-äiti on kusessa jos vielä pitäisi elatusapuna maksaa lasten isälle isän asunnosta lasten osalta. Minähän joudun maksamaan jo omasta asunnostani lasten takia enemmän, että lapset ylipäätään täällä voi viettää aikaa. Lapset on 11 ja 14 v.
Nimittäin tästä nyt sitten on viime ajat tapeltu kun mies oli saanut nää ohjeet käsiinsä ja alkanut laskea "tosiasiallisia" menoja lapsille ja itselleen. Sen mielestä mun 62 neliön kaksio on pelkkää mukavuudenhalua koska kuitenkin vietän suurimman osa yksin tai miesystäväni seurassa täällä. Ex-mieheni vielä yrittää suostutella minua uuteen liittoonkin että elatuskykyni nousisi. Käytännössä asun isossa yksiössä koska toinen huone on jaettu lapsille. Siellä on niiden tavaroita ja sängyt, eikä sitä voi käyttää oikein mihinkään muuhunkaan. On sellanen itsetehty väliseinäkin eli lapsilla on tosi pienet kolot. Mut isommpaan mulla ei ole varaa. Tai kolmioon.
Koko mun palkka menee elämiseen johon sisältyy maksut exälle, ja siitä hyvästä lapset on mun luona pari viikonloppua kuukaudessa. Mun luonaollessa ei voida oikeen mitään erityisen "kivaa" tehdä kun ei mulla ole varaa, enkä voi antaa lapsillekaan hirveästi taskurahaa kun ne viettää aikaa kavereiden kanssa.
ja vielä pitäisi kiristää näiden ohjeiden mukaan. Ei herranjestas. Avioliiton aikana koko taloudellinen tilanne oli toisin.
toisinpäin, ovat lähiäidit kimpussasi. Heidän mielestään etäisälle riittää yksiö tai veneen alusta, kunhan saavat kunnon elarit.
Tutkippa vähän vanhempia viestiketjuja. Etäisä ei lähiäitien mielestä tarvitse kunnon asuntoa.
ongelma. Lähiäidit eivät vaan sitä hyväksy!
ihmetellään, miksi etäisät eivät ota lasta/lapsia luokseen sopimuksen mukaisesti.
Ei ole paikkaa missä asuttaa eikä rahaa mihinkään puuhasteluun. Rahat menevät elareihin.
Siksipä tämän tähän väliin laitoinkin. Itseäni suuresti ottaa päähän äidit jotka marisee entisten miestensä kelvottomuudesta ja vaativat itse ihan törkeitä summia miehiltä. Meillä ei onneksi ollut sellaista vaan sovittiin miehen kanssa asiat järkevästi. Ymmärsin toki hänenkin kannan asiassa. Kunnes se löysi om.n ohjeen. Mutta sitä asiaa nyt väännetään että se ymmärtäisi mun tulojen ja menojen loppusumman.
Jos kantti kestäisi kutsuisin sen kylään kun lapset on meillä, niin näkisi etten elä leveästi. Mutta en näe syytä kutsua käymään mun kotona. Jos mies ei usko puheita, ei auta mikään. Sen tiedän ettei se oikeuteen lähde sopimusta muuttamaan. Tiedän myöskin että kun se haluis mun vakiintuvan nykyisen miesystävän kanssa, hän oikeasti tarkoittaa ettei mun tarvitse yksin elää mutta pärjäänhän minä aikuinen nainen.
Meillä jätettiin asumiskustannukset pois laskuista juuri tuon takia, että ne koskettaa kumpaakin.
Ohjeet tai ei, eivät nekän ole täydelliset ja loppuun asti ajatellut, eivätkä edes sitovia, vaan viitteellisiä siitä mitä kaikkea huomioidaan.
Laissa ei määrätä miten elarit maksetaan, todetaan vain että kumpikin vanhemmista kosallistuu maksukykynsä mukaisesti lapsensa elatukseen. Suosituksia, ohjeita, mielipiteitä ja oikeuskäytäntöjä toki löytyy ... mutta loppupelissä parasta jos vanhemmat pystyvät perustelemaan toisilleen "vaatimuksensa" ja sen pohjalta sopimaan elarit.
Mielestäni tuossa OM:n mietinnössä paljon hyvää ... mm. otetaan kantaa luonapitovähennykseen ja tapaamisten matkakulujen huomioimiseen.
Silti siitäkin saadaan riitaa ja erimielisyyttä aikaan,koska toisilta ihmisiltä puuttuu niin sanottu maalaisjärki. Sitä ei millään ohjeistuksella saada toimimaan, sitä maalaisjärkeä.
Harvassapa sellaista avioeroa (tai avoeroa) missä ei riideltäsi jostakin ... kuuluu asiaan.
Mutta lopussa sitten sovitaan mm. elarit jonkinlaisella kompromissilla, ja sen mukaan eletään (pulinat pois, jos on sopimuksen allekirjoitanut).
Noh, sitten on se noin 10% osuus pariskunnista joista kummallekaan tai toiselle ei tule "maalaisjärkeä" hitustakaan edes tilapäisesti, kun asioista yritetään sopia. Silloin ainoaksi keinoksi jää hakea käräjäoikeuden tuomarin päätös riitaan (jonka perustaa mihin ohjeistukseen tahtoo)... mutta onneksi kuienkin 90% sovitaan ilman oikeudenkäyntiä.