ihminen, jota on rakastanut viimeiset seitsemän vuotta elämästään, haudata yhteiset unelmat, muistot ja tulevaisuus? Onko elämä todella näin julmaa ja epäreilua?
Miten unohtaa
minttu77xxx
112074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
joo,näin kai voi toimia...mieheni jätti minut juuri...vei linja-auto asemalle ja sanoi että se on sitten tässä..pitäisi yrittää pysyä kasassa edes kotiin asti..
Ehkä ei kuulukaan unohtaa vaikka nyt siltä tuntuu.Haluaisin elää jo 10 vuoden päässä, en tiedä kuinka olla tämän tuskan kanssa.
nämä kysymykset huutaa sisällään koko ajan: miksi ei voi kaikki olla hyvin kun sillä mahdollsiuus ja niin on ollut,ihmeessä jatkaa tuleváisuutta ilman tätä ihmistä,voiko ikinäenää rakastaa ketään ja voiko rakastella kenenkään muun kanssa, nauraa,hullutella, onko kaikki ilo nyt mennyttä,kuinka nukkua yksin kylmässä sängyssä omiin kyyneliin hukkuneena sikiö asennossa,kuinka voi ´6 vuoden jälkeeen edes nukkua yksin?tämä on aivan kamalaa, ja sanoi kuka hyvänsä että kyllä aika parantaa haavat ja olet varmasti vielä kunnossa niin en ukso että se ihminen on ikinä oikeasti rakastanut,tai sitten ei enää muista miltä se tuntuu...
elämä on julmaa ja epäreilua, ainakin nyt mutta et ole yksin!!!!
Elämä on juuri niin julmaa.. Sille ei voi mitään. Ja käytän juuri tuota kliseistä lausetta "aika parantaa haavat". Olen kohta vuoden ollut yksin, eikä tuska ole helpottanut kokonaan vieläkään. Olen vain oppinut elämään sen kanssa. Välillä joutuu potkia itsensä sängystä ylös.
Seksi kenenkään muun kanssa ei todellakaan tunnu miltään ja uuden ihmissuteen aloittamisen voit unohtaa tyystin! Se on tätä loppuun saakka..
Minua harmittaa suunnattomasti, että 30-v. naisena olisin jo halunnut perheen ja aikuisen ihmisen elämän vastuineen. Mies meni sitten viime hetkellä sänkyyn minua lähes 10-vuotta nuoremman tytön kanssa. Oli kuulemma oikein suhdekin. Että kiitti kovasti! Itse jäin ihmettelemään, että koskakohan uskallan taas luottaa miehiin ja antaa luvan itselleni unelmoida minulle tärkeistä asioista. EI OLE REILUA, sanon minä!
"Ole onnellinen! :olet kokenut oikeaa rakkautta, et mitään ns.järkisuhdetta missä monet ovat.
vaikka kirjoitin mitá aiempaan tekstiin (tuohon mihin vastasit):
Et voi tietää onko se loppun asti näin.ei se voi olla, eihän mikään asia ole kestányt tähänkáän päíváán ikuisesti eikä mikáän kestá.Mikä on ainoastaan varmaa on se ettá ainakaan tássä näkyvässá maailmassa mikáän ei ole ikuista.Mutta se energia ei mene tyhjyyteenkáän, et ole vielä valmis páästämáän ns.tyynenä irti ihmisestä jota rakastat siksi epäilet ettei ikiná tule toista.Luulen ettá pitáä uskoa vain ja toivoa ettá varmasti tulee ja parempi tai ainakin toisenlainen.On se tullut muillakin, mitá poikkeuksia me muka oltaisiin?
Vuosi on vielä pieni aika ihmisen kuitenkin pienessá elämässä.Mua helpottaa ainakin se ettá joku päivä olen tomuna tuolla maan sisässá kuten kaikki ovat.Jos osani on elää ikuisesti tämän tuskan kanssa, en varmasti ole ainoa.Jotkut menettävát rakkaansa traagisesti,kukaan ei kysy heiltá:haluatko tätä, haluatko menettáä ihmisen jota rakastat..ja silti jotain tapahtuu.Kaikki on koko ajan hiuskarvan varassa kaikilla, osa ovat onnekkaita ja "joutuvat" olemaan táällä ja kärsimään.Onkohan se yhtáän helpottavampaa jos hyväksyy sen ja kársii sitten vaikka koko loppuelämänsá eikä edes yritá páästää irti.Sanoi muut mitä hyvänsá, jos tietáä rakastaneen eli kärsineen, on siinä tilassa niin kauan kuin haluaa, ei kukaan kiellä sitä, eikä siis kiellá sitá itseltáänkäán kuten ei mitáän muitakaan asioita elämässá, vaan tekee juuri sitá mikä tuntuu hyvältá ja oikealta ja jos mikáän asia tuntuu váäráltá jättáä sen taakseen heti.
Toivon että voin vielä rakastaa ja toivon ettá se kestáä.Toivon sitá myös sinulle!toivon ja uskon sitáhän se rakkaus.
oli pakko kirjoittaa, ole itsekin melkein 30v.ja samaa olisin halunnut 6 v.suhteelta.ja nyt mies káyttáytyy niin kuin mikákin poikamies.Hyvin vapaa on luonteeltaan muutenkin ja kenties se mminua kiehtonut námä vuodet ja se meitä yhdistánytkin ja sama ajatusmaailma.
pettäminen voi olla myös uusi mahdollisuus!ei hátää!on tullut sekin koettua tássá suhteessa molemmin puolin ja se on varmaa st sitá tapahtuu monille (heidän sitá ikinä saamatta tietoonsa)parempi jos se sii paljastuu.Siitá rakkaus voi vain vahvenua(paitsi tietysti jos toinen puoli haluaa lähteá omille teilleen)
Ihmisiin pitää psytyä luottamaan, joskus luottamus on rakennettava uudestaan.Meille se ei ollut se ongelma vaan pelastus.mutta nyt uskon ettá miehellä 30 kriisi ja paha.
oli pakko kirjoittaa, ole itsekin melkein 30v.ja samaa olisin halunnut .suhteelta.ja nyt mies káyttáytyy niin kuin mikákin poikamies.Hyvin vapaa on luonteeltaan muutenkin ja kenties se mminua kiehtonut námä vuodet ja se meitä yhdistánytkin ja sama ajatusmaailma.
pettäminen voi olla myös uusi mahdollisuus!ei hátää!on tullut sekin koettua tássá suhteessa molemmin puolin ja se on varmaa st sitá tapahtuu monille (heidän sitá ikinä saamatta tietoonsa)parempi jos se sii paljastuu.Siitá rakkaus voi vain vahvenua(paitsi tietysti jos toinen puoli haluaa lähteá omille teilleen)
Ihmisiin pitää psytyä luottamaan, joskus luottamus on rakennettava uudestaan.Meille se ei ollut se ongelma vaan pelastus.mutta nyt uskon ettá miehellä 30 kriisi ja paha.
Tiedostan hyvin vaihtoehdot. Rakkaus voi kriisin jälkeen vahvistua tai lähdemme lopullisesti eri teille. Erosta on nyt aikaa 3 kk ja exäni puheet hyvin ristiriitaisia. Suhde on ohi (ainakin niin sanoo), mutta ei ole silti varma, haluaako olla minun kanssani. Itse alan olla jo kärsimätön. Haluaisin tehdä asioille jotakin, enkä vain odottaa. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa jo senkin takia, että saisimme asian ratkeamaan johonkin suuntaa. Mutta miehellä on matkoja ja työmatkoja ym. eikä ikinä ole tavoitettavissa. Epätietoisuus tulevaisuudesta ahdistaa ja paljon! Miten pitkään teillä meni, ennenkuin selvisitte pettämisjutuista, miten lähditte asioita ratkomaan?
nyt on kulunut yli viikko vasta kun oma mieheni muutti pois,ja hankaan ei tieda mita tuleman pitaa ja valilla kuulostaa etta haluaa jatkaa jne.mutta en saa mitaan selkoa.Olet jaanyt pitkalle odottamaan..(kai) siis jos et saa hanta kiinni tyon takia jne.eika ole aikaa(sama homma muutes)en todellakaan osaa sanoa miten se sitten selviaisi.niin tuskallsita kuin se onkin, oletko varma etta han ei tapaile sita toista?
Meilla se selvittely pettamisen yhteydessa alkoi valittomasti ja kylla tosiaan tassa 6 vuoden aikana molemmin puolisia ihastumisia tullut vastaan.Me ei menty terapiaan kun asutaan ulkomailla, mutta nyt harmittelen tietty.Jotenkin se rakkaus ja niin syva halu uudelleen luottaa toiseen antoi uuden mahdollisuuden, eli siis vahitellen selvittiin pettamis ongelmista mutta haavat se aina jattaa ja aukon 100%luottamukseen(mutta tuskin ikina kehenkaan voi taysin luottaa vaikka kuinka tuntisi jne.).olisi ihan hyvin silloin voitu erota kun tuollaisia ongelmia tuli siis olis ollut syyta mut joku ero on tapahtunut nyt kun on mennyt hyvin.
suosittelen sinua etta teidan on nahtava ja asiat on selvittava,myos se jos han haluaa olla kanssasi eli mista syysta pettaminen ehka johtui;yhteisen ajan puutteestako?(meilla se oli syyna)Suhteessa tarvitaan AIKAA!!!nyt olen sen oppinut kovimman kautta.Vietimme viime vuoden pitkalla matkalla tiivivisti yhdessa ja oli sita aikaa,no nyt kun palasimme tuutuihin ympyroihin ja kiireinen tyo vie meihen mennessaan kavi nain.Tai en siis vielakaan tieda kuinka on kaynyt ja mita pitaisi ajatella,toisin sanoen olemme todella samanlaisessa tilanteessa! voitaisko vaihtaa maili osotteita tms.?
Itsellani myos juuri se epatietoisuus tulevaisuudesta ahdistaa.Ja tanaan on ollut aivan fyysisia ikavan tunteita, siis kuinka voi olla erossa toisesta?
oli varmasti yksi tekijä. Minä erehdyin pitämään häntä itsestäänselvyytenä, että hänen rakkautensa minua kohtaan pysyisi aina. Itse etsin elämään uutta jännitystä uran ja opiskelun myötä. Samaan aikaan patistin vauvan tekoon. Eikai se ihme ole, että näin kävi. En kuitenkaan aio ottaa tapahtuneesta kokonaan syytä itselleni. Hän oli se, joka petti!
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Sääli, jos kaikki on peruuttamattomasti rikki. Meillä on paljon hyviä yhteisiä muistoja.
Tätä toista naista hän tapaili aikansa, mutta sanoi ärsyyntyvänsä heidän erilaisuudestaan. En tiedä, miksi hän ei halua puhua. Ehkä syyllisyys ahdistaa.. Viehän tällaisten asioiden käsittely tietysti aikaa. 3 kk on ehkä liian vähän!
Voisimme tietty kirjoitella sähköpostia ihan privaatisti. Miten osoitteiden vaihto tapahtuisi? Olen aika noviisi näissä nettikeskustelujutuissa, opetellut vasta eron myötä..
Olisi todella kiva jos voitaisiin tástá privaatisti olla yhteydessä, on paljon helpompi käsitellä asioita yhdessä jne.jonkun kanssa joka käy samoja juttuja läpi.
Eli laita mulle vaik tekstarilla maili osoitteesi tulee: 358405096145 (muista laittaa noiden koodien kaa koska asun ulkomailla)