Tavattiin täällä ja on nyt seukattu kohta vuosi. Me ei nähdä mitään tarvetta muuttaa yhteen tai hankkia perhettä tai muuta vastaavaa. Me ei tunnettu etukäteen tai tiedetty toistemme kavereista. Pakolliset asiat olen kertonut rehellisesti itsestäni. En tietysti kaikkea, ei kuulukkaan. Itse olen siinä iässä että haluan sitoutua, hankkia lapsia ja muuta. Sitoutuminen kuitenkin pelottaa. Tapaamani henkilö ei ole sanonut että rakastaa. Päivät vaan vierivät eteenpäin päivä kerrallaan. Nyt huomasin pöytälaatikosta oli hävinny ehkäsyväline ja joskus tuntuu että henkilö ei kerro mitä tekee sillon kun käyn muualla harrastuksissa jne.. Meillä ei kummallakaan ole kavereita kauheesti, jotakin tuttuja. On myös parempia ja minua ei jostain syystä niille esitellä, vaikka en itekkään kauheen halukas siihen oo ollu. Tämä on vaan tämmöstä tyhjää paskaa ilman rohkeita vetoja mihinkään suuntaa. Kaikki ystäväpiiristä asuvat jonku kanssa ja on perhettä. Toisilla ura hyvässä vauhdissa ja muuta vastaavaa. Mä oon vaan seis ja jannaan tätä elämää paikoillaan. Työ mitä teen on niin samaa päivästä toiseen että pistää miettimään että missä hemmetissä sitä on parinkymmenen vuoden päästä.
Epävarmuus
ees takas
1457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuolla alempana on kevytsuhteesta juttu (artikkeli liitteenä). Lue se, ja mieti haluatko itse elää samanlaisessa suhteessa vuositolkulla. Nuoruus siinä hukkaan menee. En tarkoita, että suhteenne väistämättä ajautuu ikuiseksi kevytsuhteeksi. Sen voi estää puhumalla rehellisesti ajatuksistaan, tarpeistaan ja suhteen tilasta. Ehkäisyvälineen häviäminen kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Luottamus ja rehellisyys on aina kaiken a ja o. Nyt kiskot kumppanisi keittiön pöydän ääreen juttelemaan. Jos toinen ei tule millään tavoin vastaan, kehotan lämpimästi jatkamaan matkaa, jolloin sinun on mahdollista löytää henkisesti tyydyttävä ja rakkauteen perustuva suhde.