Haluaisin tietää, pelottaako kuolema sinua?
Millainen aika sinulle on annettu ja pelottaako loppu? Oletko katkera kesken jääneestä elämästä?
Minulla on omainen kuoleman sairas ja haluaisin tietää.
En halua ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, koska hän ei itse siitä puhu.
Kiitos jos joku vastaa
Millainen aika sinulle on annettu ja pelottaako loppu? Oletko katkera kesken jääneestä elämästä?
Minulla on omainen kuoleman sairas ja haluaisin tietää.
En halua ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, koska hän ei itse siitä puhu.
Kiitos jos joku vastaa
Vastaukset 13
Vanhimmat
minulle luvattiin enintään 3 kuukautta elinaikaa. Kuolema ei minua pelota. Odotan sitä. Tuskat loppuu... Mutta en minä myöskään halua siitä puhua läheisteni kanssa. Minulla ei ole muita läheisiä kuin veli ja sitten kaksi tätiä. Veljen kanssa on nähty viimeksi äitimme hautajaisissa 4 vuotta sitten. Ja nyt hän on kerran käynyt minua katsomassa. Ja tietää minun kuolevan. Tädit on minulle läheisempiä. Kyyneleet valuivat salaa meidän kaikkien silmistä.
Enkä ole katkera, vaikka elämäni katkeaa alle 40 vuotiaana. Tai vähän olin katkera, jos totta puhutaan. Ihmettelen, että mikä "oikeus" jollain toisella on elää pitkä elämä ja minun pitää kuolla...Mutta katkeruus on mennyt ohi. Ja se minua kummastuttaa, kun tiedän pian kuolevani ja silti tuntuu kuin aika kulkisi hitaasti...pitkästyttää jo välillä.. heh.. kuoleman odottaminen pitkästyttää..
Olen 24 vuotias mies. Luin mielenkiinnolla viestisi. Haluan tuoda sinulle rakkauden tervehdyksen - Isältämme. Vaikka olen ehkä vasta parhaassa iässä, mullakin on taivaskaipuu. Nyt kysynkin sinulta, en uteliaisuuttani, vaan siksi että koen Jumalan antaneen minulle tehtävän. Olen uskossa, mutta melko ujo. Taivaan Isä on monella tapaa osoittanut minulle olemassaolonsa. Mun on helpompi viedä hyvää sanomaa netin välityksellä, kuin hengellisissä tilaisuuksissa tai kaduilla. Siis kysymys kuuluu: onko sinulla ystävä, Jumalan rauha? Herramme Jeesus Kristus kärsi syntimme ristillä meidän kaikkien puolesta. Oletko valmis kohtaamaan tuonpuoleisen? Voin rukoilla puolestasi, jos haluat. Mielestäsi olet etuoikutettu siinä mielessä, vaikka oletkin suhteellisen nuori, vain pieni osa meistä saa kuulla lopun olevan lähellä. Moni uskosta osaton kuolee yllättäen esim. sydänkohtauksen seurauksena ja joutuu kadotukseen. Lopuksi haluan sanoa sinulle, että mitään et häviä siinä, jos otat Kristuksen vastaan. Toivon että kerran voimme tavata perillä Taivaassa. Sinausta!
Hyväksyykö kuoleman jotenkin?
Kun mitään ei voi?
Olen kuullut sanottavan, että se on ahdistavinta yleensä omaisille, onko mielestäsi niin?
Minä en saa nukuttua öitäni, ahdistaa omaiseni puolesta niin kovin. Mietin miltä hänestä tuntuu.
voimia sinulle
Varsinkin kun joutuu luopumaan lapsistaan,ja miten
pieninkin selviää.Silti eipä tuntemuksistaan ulkopuolisille halua jutella.
Olen todella loukkaantunut. Tekstisi siis kertoo että lukuisat lapset jotka kuolee yllättäin esim.liikenneonnettomuuksissa joutuvat kadotukseen, siksi etteivät tienneet kuolevansa.
Julma on sinun jumalasi joka antaa lasten kuolla niin. Takaan ja alleviivaan että oma lapseni on jumalan hellässä huomassa vaiukka äkkiä kuolikin, koska minun jumala ei syrji ketään ja on tasapuolinen kaikille. Et silleen.
Mielestäni uskonnon ei pidä olla noin ahdistavaa. SEn kuuluu olla rohkaisevaa sekä antaa uskoa elämään.
Kyllä on todella irvokasta tekstiä sinulta,varsinkin viestisi loppuosa.
Mistä olet saanut tiedon,että uskosta osaton ,joka kuolee esim.sudänkohtaukseen joutuu kadotukseen???
Mieheni kuoli yhtäkkiä aivoverenvuotoon,enkä todellakaan usko,että hän on kadotuksessa.
Nämä ns.uskovaisten paasaukset on todella loukkaavia,he kun ovat niiiin hyviä.
Jokainen uskokoon mihin haluaa,mutta ei pitäisi syöttää uskoaan muille vain sinä ainoana ja oikeana .
Poikani anoppi sanoi minulle puolisoni kuoltua,että etkö tiedä jumala ottaa hyvät ihmiset täältä pois kärsimästä?Vain siinä olen samaa mieltä,että puolisoni oli hyvä ihminen.Anoppi kun on kanssa näitä uskovaisia.
PS. Eipä tälle palstalle enää viitsi kirjoitella,tämä kun on muuttunut itsaripalstaksi.se siitä
Mun läheinen on ainakin kipulääkityksestä niin sekaisin, että sen takia on kyllä vaikea ottaa selkoa, miten hän pian tulevaan kuolemaansa suhtautuu.
Nyt näyttäisi, että koko kuolema vaan naurattaa häntä. Minä luulen, että hän ei edes ymmärrä kuolevansa.
lääkkeistä johtuen,ehkä helpompi niin?
paljon pelota, miksi pitäisi pelottaa kesän jälkeenhän tulee syksy.Kuolemahan on osa luonnollista kiertokulkua.Kenelle olisin katkera sairaudelleni vai naapurilleni en oikein ymmärrä, elämähän jää aina kesken. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Kuolema on tässä kulttuurissa tabu terveet eivät halua keskustella ja sairaat ei viitsi tai jaksa.
Eikö sanota niin että jumala määrää jo syntyessään meille kuoleman ajan ja onneksi me ei itse sitä tiedetä
Jos jumala ottaa meidät poisa täältä niin eihän me kesken elämän lähdetä vaan meidän elämä oli sen pitunen ja täydellinen.
Syntymä ja kuolema ovat käsi kädessä ja luonnollista kiertokulkua.
Sairastan vakavaa sairautta samoin kuin miehenikin. Olen/mme Jeesukseen uskovia. Normaalit surutyövaiheet tässä olemme käyneet läpi kumpikin omaan tahtiimme ja keskustelemme aika paljon kuolemasta. Olemme myös valmistaneet toisiamme "lähtöön"myös käytännön järjestelyin. "Toimita talosi" sanotaan raamatussa. Rukoilemme yhdessä ja siunaamme itsemme, toisemme ja lapsemme iltaisin myös pyhällä ristinmerkillä. Kuolemanpelosta senverran, että olen kyllä pelännyt kuolemaa, mutta aina kun muistelen uskovaa isääni kappelin arkussa, pelko katoaa. Isälläni oli niin valoisa, ihmettynyneen riemuisa ilme, että hänen on täytynyt heti kuoltuaan nähdä jotain mahtavan hyvää ja kaunista. Tiedän raamatusta, että Jeesus ja enkelit olivat vastassa.
Valmistaudun kuolemaan uskomalla kuoleman voittajaan Kristukseen. Minulla on Hänessä ja Hänen kauttaan TOIVO tässä elämässä ja kuolemassa. Hän on luvannut olla kanssani kaikki päivät maailman loppuun saakka. Haluan valmistautua myös sillä tavalla, että pyydän anteeksi lähimmäisiltäni ja Jumalalta, jos ja kun rikon jotakuta vastaan.
Niinkauan kun kykenin laulamaan, lauloimme kanttori-mieheni kanssa yhdessä virsiä ja hengellisiä lauluja. Nykyisin kuuntelemme hyvää kirkkomusiikkia yhdessä ja nautimme siitä. Taivaankodissahan lauletaan ja soitetaan ja odotetaan meitä.
Uskossa kuolleet ja Jeesukseen omana Vapahtajanaan uskovat kohtaavat toisensa kerran.
Siunausta ja rauhaa sekä iloa meille kuolemansairaille ja läheisille sekä voimia ylhäältä. Ilmestyskirja 21 sekä Johanneksen evankeliumin 14. ja 17. luku!