Löysin elämäni naisen treffipalstalta juuri kun olin saanut itseni edellisistä pahoista pettymyksistä liimailtua kasaan ja aloin olla kunnossa ja valmis eteenpäin. Tämä nainen vei minut taivaisiin, mutta alusta asti kaikki meni päin honkia ja suuressa tyhmyydessäni jäin yrittämään. Jatkuvaa vuoristorataa ylös ja alas ja viimein sitten särjin itseni lopullisesti tämän tytön kanssa. Oma syy kun tiesin näin käyvän, mutta kun ei vain osannut lähteä pois... sitä kutsutaan kait rakastumiseksi. Nyt niin hirveän paha olla ja suru ja onneton mieli pahempi kuin koskaan aikaisemmin :( Sydän niin rikki kuin vain voi olla ja en oikein enää jaksa tällaista jatkuvaa ja toistuvaa tuskaa, enkä halua enää tavata tai etsiä ketään... en ainakaan pitkään aikaan. Voiko tyhmempää olla, kuin juuri itsensä korjanneena tilata itselleen hirveän sydänsurun netistä??? Melkein naurattaisi, jos ei koskisi niin kovasti :(
Voiko tyhmempää
tapaa olla???
51489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minäpä löysin sieltä elämäni miehen. Vietin aikani pää pilvissä ja ruusunpunaiset lasit silmillä, kunnes sain tietää vahingossa etten ollutkaan ihan ainoansa. Kuule kyllä niiden sydänsurujen yli pääsee vaikka siihen ei ole muuta lääkettä kuin aika. Epäreiluinta tässä on kuitenkin se että tuntuu ettei ne vastapuolet koskaan saa mitään suruja tai kärsimyksiä.
tuntuu ettei vastapuolet kärsi koskaan, mutta kyllä hekin oman osansa saavat. Minun vastapuoleni on kärsinyt ja surua kokenut ennen minua kyllä enemmän kuin riittävästi. Sattuu ja koskee vaan ihan hirveästi minuun nyt sitten... taas kertaalleen ja voimat ihan loppu tällaiseen :(
Eihän ne saa mitään sydänsuruja, kun niillä ei ole tunteita kuten muilla.
He käyttää ihmisiä, siinä kaikki.
Jos lohduttaa eivät sellaiset ihmiset yleensä löydä rakkautta lainkaan.
Rakkaus on vahva tunne.
Eikä käyttäjillä ole tunteita.
myös....tänään tuli se kirje. Nyt vasta pystyn itkemään. Ja miksi näin typerästi kävikään...
ollaan yhdessä, ehkä?? kumpikin aikanaan eroissa satuttanut itseään kovasti. Nyt ollaan ihastuneita, ehkä jopa rakastuneita, mutta uskallusta puuttuu, varsinkin mieheltä. Pelottaa että taas sattuu. kumpikin aikanaan päätti ettei altista enää itseään sydänsuruille, mutta tässä sitä ollaan. Siis antaako tunteille valta ja ottaa riski, vai lopettaa tähän ja katua lopun ikänsä??? Ollaan tunnettu pari kuukautta ja lopetettu jo pari kertaa ko. syystä, ei osattu olla ilman kuitenkaan.Ollaan ihan aikuisia, viidenkympin molemmin puolin..