Kyllä oli täysin oikea ratkaisu erota mammanpojasta. Mies nyt 22-vuotias ja silti perhe määrää, mitä se tekee. Perhe ei hyväksynyt minua, vaikka eivät minua edes tunteneet. Ilmoittivat vain kylmästi pojalle, että minua eivät tule hyväksymään. Mitään syytä en saanut. Tuntui aivan kauhealle, kun vieraat ihmiset tuomitsevat ilman mitään järkevää syytä. Mies oli yrittänyt puolustaa minua, mutta ei kuulemma jaksanut enää riidellä aiheesta, joka ei johtanut minnekkään. Perhe nujersi poikansa ja uhkaili, ettei koskaan tarvitse tulla kotiin, jos ei tee niin kuin he haluavat.
Ymmärsin onneksi lähteä suhteesta. En halua olla missään tekemisissä noin ahdasmielisten ihmisten kanssa. Erotessa sanoin miehelle, että eiköhän vaan tämä sama ongelma toistu vielä. Maan päältä ei tarpeeksi hyvää heille löydy ja taivaasta ei anneta :)
Nyt minulla on itsenäinen mies, jolla järkevät vanhemmat. Osaavat elää omaa elämää, mutta silti välittävät. Jopa minusta. Uskomatonta, millaisia ihmisiä sitä maailmasta löytyy. Surullista.
Ymmärsin onneksi lähteä suhteesta. En halua olla missään tekemisissä noin ahdasmielisten ihmisten kanssa. Erotessa sanoin miehelle, että eiköhän vaan tämä sama ongelma toistu vielä. Maan päältä ei tarpeeksi hyvää heille löydy ja taivaasta ei anneta :)
Nyt minulla on itsenäinen mies, jolla järkevät vanhemmat. Osaavat elää omaa elämää, mutta silti välittävät. Jopa minusta. Uskomatonta, millaisia ihmisiä sitä maailmasta löytyy. Surullista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
22-vuotiaalle koti on paras paikka. Miehelle varsinkin.
Liian nuoria olette olleet, niin että oikein teitte, kun erositte.
Toivottavasti nykyisesi on jo hiukan kypsyneempi, ja ehkä sinä itsekin.
> 22-vuotiaalle koti on paras paikka. Miehelle
> varsinkin.
Hohhoh. Mä muutin täysikäisenä heti pois kotoa enkä poikkea kuin pari kertaa vuodessa (jouluna varmaan) yli parin tunnin visiitillä. Mulle paras paikka on 'oma' vuokrakämppäni.
Ei ole kyse siitä, ettei välitettäisi, mutta kun täytyy osata itsenäistyä ja elää sitä omaa elämää.
Minusta on liioiteltua sanoa että koti on 22- vuotiaalle paras paikka, vaikka toki niin onkin ja siellä mukava käydä ja olla, mutta kyllä jossakin vaiheessa olisi syytä itsenäistyä..
Vanhemmat eivät ehkä saata ymmärtää että parisuhteessa voi tulla ongelmia jos on täysin riippuvainen vanhemmistaan niin taloudellisesti ja varsinkin henkisesti.. En usko että ihmistä on tarkoitettu elämään aina vain vanhempiensa kanssa..
Jokainen tietty itsenäistyy omaan tahtiinsa,mutta jossain vaiheessa vanhempien olisi osattava päästää irti..
Ja jollei vanhemmat hyväksy puolisoa niin kannattaa tosissaan miettiä, tulevaisuus voi olla tosi raskasta kun tietää koko ajan ettei ole tervetullut, niin se aiheuttaa kismaa koko elämän ajan..
Siitä huolimatta, etä 22-vuotias poika muuttaa pois kotoa, on hän vielä hyvin sidottu perheeseensä.
Hän käy syömässä, kun nälkä yllättää, ja tyhjentää huoletta jääkaapin. Hän vie äidille pyykkinsä sillä verukkeella, ettei "osaa" pestä lakanoita. Hänen takkinsa vetoketju hajuoaa - äidille, hänen rahansa loppuvat ennen tilipäivää - isän luo. Isän kanssa huolletaan autoa, ja äidille tehdään vähän kotihommia, viedään roskat ja asennetaan video. Tämä joka tapauksessa, on kämpässä sitten morsio odottamassa tai ei.
On se niin, pojat.
Ja jos ei olekaan, niin nuoren naisen pitää harkita tarkoin, meneekö niin nuoren miehen kelkkaan, koska tytöstä helposti tulee nuori ja uusi "äiti", joka sitten hoitelee poitsun asiat uudessa omassa kodissa.
Tätä tarkoitin. Itsenäisyyden harjoitteleminen on tärkeä asia, ja se pitäisi tapahtua ennen kuin sitoutuu omaan, uuteen perheeseen.
Muuten prosessi voi jäädä kesken, kuten aloittajan tapauksessa oli käynyt.
- osaan tehdä itse ruokaa enkä erityisemmin halua vaivata porukoita ruuantekovaatimuksilla (vain jouluna oon niillä syönyt). Elintarvikkeet osaan ostaa kaupasta
- en oo ikinä vienyt porukoille mitään pyykkejä pesuun, jos jotain en osaa itse pestä niin vien pesulaan
- takin vetoketjun vaihdatan joko suutarissa tai sitten vain ostan uuden takin
- rahaa joskus pitkin hampain joudun porukoilta lainaamaan
- huollan itse autoni
En nyt väittäis, että pelkkä rahan saaminen tekis siitä paikasta mulle parhaan. Pitkät perheestä. Itsenäistyin pitkälti alle kakskymppisenä, toivottavasti muutkin tekis niin.
Ongelmahan ei tässä tapauksessa ollut se, että olisin joutunut olemaan äitinä. Hän asuu parin sadan kilometrin päässä vanhemmistaan ja osaa pitää huolen itsesttän. Tehdä ruokaa yms.
Ongelma oli hänen vanhempansa, jotka päättivät, milloin hänen on tultava käymään kotona ja kenen kanssa hänen on hyvä seurustella. Eivät vain osanneet päästää irti.
Joo kyllä vaan sitä tuleekin ajateltua, että kumppanissa pitäisi väkisin kestää niitä huonojakin puolia jos vain rakkautta riittää. Ja helposti vielä luulee, että kaikki ovat samanalaisia eikä se kumppani vaihtamalla parane.
Ihanaa, kun annoit toivoa myös paremmasta elämästä! Kuinkahan moni liitto onkaan kaatunut anopin ja mammanpojan takia?
No…. näihän se käy välimerenmaissa! Kuka täysjärkinen välimeren perhe haluaisi Suomalaisen naisen perheen jäsenekseensä, tietäen minkälaisia suomalaiset naiset ovat!
Suomalainen nainen on pahimmassa tapauksessa maannut koko paikallisen kylän miesten kanssa ja saanneet seksipalvelustaan vähän herrasmiesmäisyyttä huomiota ja kasan valheita.
Kuka tällaisen naisen haluaisi pojalleen vaimoksi?
Kyse ei ollut välimerestä vaan pohjanmaasta. Mutta sehän voikin olla sama asia :) Ja tottahan toki olen maannut kaikkien kanssa. Riippuuhan tämäkin "kaikkien kanssa" vain kylän pienuudesta.