olen ollut ihan yksin koko lapsuuteni.
kokoni vuoksi ei ole ollut kavereita olenkaan.
ja isäkin joi joka joulu itsensä känniin.ja alkoi murrosikäisenä väkivaltaseksi.
kun isäni kuoli syksyllä niin olin yksivuosi koulua jäljellä hain kansaopistoon.
kun menin kansaopistoon se muutui vielä enemän väkivalksi ja siellä tuli raskas hevi mukaan.
rupesin kuuntelemaan kaikkia raskasta heviä.
radiostä ja tuli myös alkoholi ja tupakka mukaan.
ja nais ystävät ja kaikki on mennyt päin mäntyä ja joka suhde on mennyt päin mäntyä.
haluisin kysyä: miten tästä pääsiyli ja laitakaa neuvoja ja se olis mulle iso kiitos jos joku laitaa mulle viestiä
kokoni vuoksi ei ole ollut kavereita olenkaan.
ja isäkin joi joka joulu itsensä känniin.ja alkoi murrosikäisenä väkivaltaseksi.
kun isäni kuoli syksyllä niin olin yksivuosi koulua jäljellä hain kansaopistoon.
kun menin kansaopistoon se muutui vielä enemän väkivalksi ja siellä tuli raskas hevi mukaan.
rupesin kuuntelemaan kaikkia raskasta heviä.
radiostä ja tuli myös alkoholi ja tupakka mukaan.
ja nais ystävät ja kaikki on mennyt päin mäntyä ja joka suhde on mennyt päin mäntyä.
haluisin kysyä: miten tästä pääsiyli ja laitakaa neuvoja ja se olis mulle iso kiitos jos joku laitaa mulle viestiä
Vastaukset 2
Vanhimmat
No jos nyt olet tosissasi, niin pitää kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu itsestään ja omasta elämästään. Mullakin oli vaikea lapsuus ja kesti todella kauan tajuta, että oli se lapsuus sitten millainen hyvänsä, niin mun aikuisiästä olen vastuussa vain ja ainoastaan minä! Ihan turha syytellä ja valittaa, ei se mitään auta. Nyt on kaikki ihan hyvin, vaikka jotkut menneisyyden haamut välillä kummitteleekin!
Sinulla taitaa olla kaksi eri persoonaa, kun kirjoittamiasi juttuja enemmän lueskelee...