... Suunnittelen eroa miehestäni. Hän tietää asian, lapsemme tietää asian. Mutta vain tyttäremme tuntuu ottavan minut tosissaan. Mieheni jatkaa elämää, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mikä on ihan hyvä, sillä talo jää hänelle. Mutta, minä itse olen päättänyt, että jotkut asiat teen valmiiksi ennen lähtöä. Mieheni on iloinen kun saan rästitöitä tehtyä. Hän ei vaan käsitä, että olen tosi väsynyt. Tämä tunne on, jonka välillä tunnen, aika kamala, mutta varmaan normaali, eli TUNTUU KUIN HUIJAISIN HÄNTÄ. Sillä teen ne työt vain siksi, että itse pääsen täältä joskus pois, ja ettei sitten lähdön jälkeen tarvitse kyliltä kuunnella, etten tehnyt mitään.
tää on varmaan ihan
normaalia....
91096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se mieskin sieltä esille tulee kun uskoo lopulta sinun lähtevän.
Suomalaiskansalliseen tapaan mies menee navetan taa tai nykyisin autotallin taa ja sovittaa kaulaansa narua.Siellä se odottaa niin kauan että joku teistä menee katsomaan.Älä sure ei se tosissaan sen verran vaan jotta saa sinut taas jäämään ja sama meno jatkuu kuin ennenkin.
...olen jo varautunut. Luulen hoitavani tämän eron hienosti, mut kyllähän tässä lopulta on kaikki mun syytä.
Joskus tuntuu, et tässä erossa mun mies eniten pelkää sitä, mitä kyläläiset ajattelee ja sit sitä, et hän menettää hyvän työntekijän. Mut en mä voi tähän jäädäkään, koska en enää jaksa tätä työmäärää ja kun se rakkauskin on johonkin nurkkaan hävinnyt ja ehkä jo lakaistu roskakoriin..
samat jutut aikoinaan,se ei usko et olet tosissasi,olet varmaan ollu lähös aiemminkin.itelle kirkastu sillonkuin kun vaimo muutti.vasta seuraavana päivänä.huomasin et se puuttu,siis se vaimo
olen joskus saattanut ohimennen lähdöstä puhua. Mut viime kevään sanoin kyllä miehelleni, että mä olen tosissani.
Mut se musta on outoa, et jos mä huomautan usein samasta asiasta, niin sille asialle ei voi tehdä mitään, et mielummin näköjään ero tai nariseva vaimo, kuin ongelmien korjaus..
Minulla on ollut tapana aina olla tekemässä jotakin, joskus rakentamassa piha-aitaa, istuttamassa kukkia ja joskus ompelen sitten vaikka uudet verhot. Tällaisten asioiden perusteella mieskin aikanaan päätteli, että en minä tosissani ole eroamassa. Eihän nyt kukaan tee mitään, jos erota aikoo!!
Väänsin rautalangasta miehelle, että eroan ja muutan pois ja piste. Väänsin rautalangasta senkin, että en ikinä kehtaisi asuntoa ostajaehdokkaille näyttää, jos se olisi siivoamatta tai rempallaan, joten tekeminen kuuluu arkeen, oli eroamassa tai ei.
Ex-mies ei tehnyt eron lähestyessä mitään, mutta eipä ollut juuri tehnyt aikaisemminkaan. Sanoinkin hänelle, että ihan samalla tavalla tuota näytät sinäkin elelevän, kuin ennenkin. Kumpainenkin elettiin siis ennen eroa niin kuin aina, toinen teki töitä ja toinen katsoi sitä työntekoa.
Ei tainnut mies käsittää eroa vielä muuttopäivänäkään, jos edes kuukausia sen jälkeen. Yksi ongelma avioliitossamme olikin ollut se, että mitä ikinä miehelle puhuinkin, hän jotenkin vain kuittasi sen huuliverryttelynä, eikä ääneen kannattanut kiinnittää sen enempää huomiota. Miksipä sitten lopussa olisi tapahtunut jotain sellaista, että mies olisikin tajunnut, että suustani lähtee jotakin, mitä olisi kannattanut kuunnella.
Niin usein kuulee, että mies tai vaimo lähti yllättäen; ero tuli täytenä yllätyksenä. Niin varmasti usein onkin, mutta ex-miehelleni ero tuli todellisena yllätyksenä, vaikka olin siitä hänelle puhunut vuoden.
Eikä siinä vielä kaikki. Vuosi muuton jälkeen hain lopullista eroa, ja tietysti sen sainkin. Mies pyyhälsi ovelleni eropaperi kädessä ja huusi, että olin ottanut eron häneltä mitään kysymättä.
Joopa joo. Ihan pelleilyn vuoksi siinä huuliverryttelyn lomassa laitoin omaisuuden myyntiin, ostin uuden asunnon ja auton, pakkasin lapset, itseni ja tavarani ja muutin pois.
Ei ole sinun ongelmasi, jos miehelle ei mene jakeluun normaali puhe. Ne hommat sinä voit jättää miehelle ihan levollisin mielin ja käyttää voimasi johonkin tärkeämpään. Tai katsot nyt ainakin, että ne työt ovat sellaisia, joilla on loppu. Että et tulisi huijanneeksi itseäsi.
Hyvää jatkoa!!
näitä omia kokemuksia mä tässä ehkä halusinkin kuunnella. Kyllä mun mies työtä tekee, menee vaan työt perheen ja kodin ohi. Mut ensi syksy näyttää miten tässä oikeasti käy... Mut voimia tarvitaan vielä että tämä viimeinen vuosi jaksetaan.
Siis mitä ihmeen rästitöitä ?!
OSTAT VAAN AIKAA, KUN ET USKALLA SUORAAN EROTA. Mitä väliä, mitä kylällä ajatellaan? Itse tiedät tekosi. Olin samassa tilanteessa 20 vuotta sitten. Kylällä haukuttiin aikansa, kunnes lähtöni jälkeen näkivät todellisen syyllisen. Jo tultiin minulle päivittelemään ex-ukkoni toilauksia. Sanoin, että valittakaa hänelle itselleen, en ole vastuussa hänestä.
Parasta elää vaan omaa elämää. Et pysty toisia miellyttämällä elämääsi elämään. Olet vastuussa vain itsellesi. Juujuu-miehet ja -naiset ovat yleisen pilailun kohteena. Hyvä elämäsi todistaa puolestasi.
Jaksamista sinulle. Mene rohkeasti eteenpäin ja tule onnelliseksi. Yksinoloon tottuu ja voihan joku päivä eteesi ilmestyä uusi rakkaus. Ole kuitenkin varuillasi ettet joudu ojasta allikkoon.
... kyllä mä tästä lähden. Puhukoot ihmiset mitä tahansa, mut omatunto kolkuttaa, ja en voi toista ihan kuseenkaan jättää. Ja toiseksi saan raha asiani kondikseen ehkä tulevan kevään aikana, et sitten on helpompi olla yksin, kun ei oo kaikenlaisia osamaksujuttuja.
Tää mun viisas avioero perustuu siihen, etten jätä puolisoa ihan pulaan ja samalla petaan itselleni paremman alustan. Mutta voihan tässä käydä niinkin, et se olen minä joka lopulta itkee....Toivottavasti niin ei käy.