Pitkän yksinolon jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, löytyisikö täältä netistä ystävää. Ja sain viestejä saman henkiseltä mieheltä, jota sitten meninkin tapaamaan. Heti ei kolahtanut, mutta kohta kuitenkin. Olen ollut varovainen suhteissani ja hän sai taitavasti pääni täysin pyörälle. Unohdin kaiken varovaisuuteni ja menin hänen kanssaan tavoistani poiketen pian vällyjen väliin. Taitoa miehellä toki löytyi! No, kohta loppui huomaavaisuus ja yhteydenotot. Havaitsin, että mies oli jälleen päivittäin uutta seuraa etsimässä täällä. Naiivi olin ollut. Mutta mitä tehdään sydämelle, joka toisen paskamaisuudesta huolimatta itkee verta ja haikailee pelimiehen perään? Mistä saisi korjaussarjan?
Pelimieheen
rakastuin
133012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaikka sulle sattu joku kusipää yksilö niin ei kannata murehtia mulle sattu vielä paskemmin paras kaverini vei muijani sillä välin kun olin itse työmatkalla ja he jäivät kiinni kun tulinkiin aikasemmin kotiin kun oli sovittu enkä ilmottanut tulostani mitään
Niin, minä tutustuin ihan muualla, tapailtiinkin muutama kerta ja hän oli lämmin ja hellä, mutta sitten kaikki särkyi, hän ei tullut enää ja ei soittanut eikä viestinyt. Pyysi että minäkään en viestejä laittaisi. No,ajattelin, että minä ansaitsen kyllä paremman, ei satu niin paljon.
,,Niin on vain uhrin kannalta parempi kun istuu alas
ja hyväksyy sen tosi seikan ,että se suhde ei ollut
minua varten,eikä minun parhaaksi !
On pakko jaksaa ajatella ; VIILEÄN,LOOGISEN ,JÄRKEVÄSTI !
Vain niin menetelmällä VOITTAA ELÄMÄN ITSELLEEN !
Olet hetken ihan ilman miestä, et edes ajattele kyseistä ihmiskuntaa lainkaan.. Tekee muuten uskomattoman hyvää ;D
Sitten opiskelet huomaamaan miten erotat pelimiehen aitomiehestä ja tämän mahtavan aitomiehen tullessa kohdalle otat ilon irti ja osaat ! heittäytyä suhteeseen antaumuksella kuitenkaan itseäsi rikkomatta/menettämättä :))
Minulla on ollut jo 4 vuotta jotakin aina välillä yhden miehen kanssa.. Nähdään n. kerran vuodessa ja toisinaan pidellään yhteyksiä. Mies on ihana, huomaavainen ja kaikkea. Mutta kun nähdään niin kaikki on kuin unta, sen jälkeen iskee suru vaikka ei se mitä on tapahtunut tunnu pahalta. Voi olla ettei tyyppi ota mitään yhteyksiä ja saan kuulla kaikenlaista sitten hänen kaveriltaan joka on sukulaiseni.
Joskus tämä mies on sanonut ettei kiinnosta yhtään, mulle sanoo toista.. nyt taas samassa jamassa ja niin jäätävän paska olo ku tietää ettei sitä ikinä saa ja toinen loukkaa ihan tahallaan. Miksi pitää olla näin idiootti että rakastaa jotain niin mahdotonta. Jos jollain on hyviä vinkkejä niin..
Tuntuu vaan et elämä pysähtyy eikä jaksais tätä ainaista surua ja murhetta. Jotenki sitä vaan elää jossain typerissä haaveissa että senki miehen kanssa vaikeuksien kautta voittoon (sydän sanoo) mutta niin.. Miksi sydän ei voi ajatella edes kerran järkevästi jos sama henkilö nakkaa sen aina uudelleen betoniin.
Kuuntele Irinan "Kuurupiiloa". Biisi kertoo varmaan itsestäsi. Tuttu tunne!
Heti kun pikkesit tavoistasi, niin sait näpeillesi. Mies taisi olla sitten hyvä puhumaan ja puhui sut ympäri. Mitä sitten teetkin, niin älä ainakaan mene sänkyyn miehen kanssa liian nopeasti.
Nämmä nettitreffi jutut on myös sellaisia, että voit olla varma, että et ole ainoa jota nämä käy treffailemassa. Nämähän etsii sitä ns. oikeaa ja sinä et nyt sitten vaan ollut tälle miehelle oikein mikään. No vällyjen väliin suostuvainen nainen pääsee aina..heh
Onko sinulla taipumusta ihastua tai rakastua pelimiehiin? He osaavat etsiä sopivia kohteita, jotka jäävät haikailemaan heidän peräänsä. Tämä pönkittää heidän heikkoa egoaan. Oliko sulla sellainen tunne, että tämä suhde voisi jatkua ikuisuuksia vai heiluiko se heikoilla jäillä. Yritä ihastua toiseen ja mieti sen jälkeen oliko sulla tähän pelimieheen mitään yhteistä. Käy kuntosaleilla jos uskallat. Siellä pelimiehiä löytyy roppakaupalla.
kuntosalilla niitä pelimiehiä on. Olisinpa ymmärtänyt tuon aikaisemmin. Sellainen sekoitti minunkin pääni ja minä vielä tavallaan tiesin hänet pelimieheksi. No, vuosi siinä meni, välillä ihanaa, sitten surua ja nyt toipumista. On siellä sitten paljon niitä kunnollisiakin miehiä...
Tuossa kertomuksessasi tekee siitä miehestä pelimiehen? Meinasitko että olis sun vaik ei itse taho olla. Et sinäkään varmaan kenenkään kanssa ole jos huomaat myöhemmin ettein olekaan sopiva kumppani. Ymmärrän silti sua, mutta näin se vaan on..
saat palavia rakkausviestejä ja olet ihmeellisen ainutkertainen ainakin siihen asti kun vällyjen alle pääsee...ja sen jälkeen olet vain yksi muiden joukossa.
Näin pelimiehet toimivat, he nauttivat saalistamisesta, kun saalis on nautittu niin haetaan uutta naarasta.