Olen 26-vuotias nainen ja minulla ei ole enää perhettä. Mutta minusta en yksin ole syyllinen tähän. Siispä kerron alusta tarinani!
Vanhempani erosivat riitaisesti vuosi sitten. Isäni heitti häntä pettäneen äitini pihalle. Pikkuveljeni (23.v) jäi asumaan isäni kanssa kotitaloomme. Koko vuoden olen kuunnellut kotona käydessäni, kuinka isä mollaa minulle äitiäni. Milloin hän on huora, milloin isä on tappamassa häntä yms. Yritän kuunnella isääni koska tiedän että hänellä on paha olla. Mutta onko se todella minun tehtäväni? Pikkuveljeni asuu siis isän kanssa, eikä hän maksa asumisestaan mitään vaikka isä on tiukilla lainojen yms. kanssa. Pikkuveljeni ei edes siivoa ja aina kun minä menen sinne, on ensimmäiseksi siivottava koko talo, koska isänikään ei ole tottunut siivoamaan. MInä en siis ole asunut siellä n.10 vuoteen. Pikkuveljeni käy töissä ja saa parempaa palkkaa kuin isäni, mutta ei tee kotitöitä tai maksa mistään mitään. Sen kuin makaa kotona ja sikoo, isä jopa maksaa hänen henk. koht. laskujaan. Minä olen itse elättänyt itseni 18-vuotiaasta asti, mutta tätä aikuista miestä paapotaan ja lellitään kuin pikkukakaraa, kuten on muuten tehty jo kun olimme lapsia. Ainahan vika oli minussa ja pikkuveljeni sai kaikkea, koska se on vielä niin pieni....
Äitini taas kuskaa veljeäni viikonloppuisin baareihin yms. ja hyppii veljeni käskyjen mukaisesti vaikka saa vain tiuskimiset palkaksi. Tilanne oli siis se että minulla meni kuppi nurin eilen. Veljeni piti hakea koira äidin luota hoidosta takaisin isälleni n.3 km. matkan. Mutta ei sitten viitsinyt lähteäkään hakemaan. Joten minä vein koiran iltavuoron jälkeen takaisin ja jouduin ajamaan yht. 80 km yöllä. Isälläni tajusin että veljeni katselee kalsarit jalassa telkkaria ja sitten napsahti ja kysyin että miksi hän ei voinut hakea koiraa, Ja vastaukseksi tuli vittuako se sulle kuuluu ja voit painua vittuun täältä. Isäni tuli veljeni puolelle ja huusi ettei se koira enää lähde hoitoon, jos minä en kerran osaa käyttäytyä vaan tulen haukkumaan veljeäni. Äitini soitti myöhemmin ja haukkui minut pystyyn koska olin ollut niin julma hänen pikkupojalleen ja keskellä yötä. Lähdin isältäni ovet paukkuen ja haistatin paskat. Olen niin raivona kun ne paapoo ja lellii sitä aikuista miestä, jonka ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, eikä ottaa vastuuta mistään.
Laitoin äidilleni viestin, jossa sanoin etten tahtonut olla enää missään tekemisissä perheeni kanssa, koska he eivät välittäneet minusta pätkääkään.
Nyt koko perheeni on sitä mieltä että olen sairaalahoidon tarpeessa, koska olen hullu. Olenko todella???? Onko tämä jotain sairasta sisaruuskatkeruutta ja minun todellakin pitäisi marssia hoitoon. Voihan se olla niinkin mutta olen niin täynnä tätä että paskaa sataa aina niskaan...
Olen toisella kuulla raskaana ja perheeni ei tiedä sitä ja ajattelinkin etten edes kerro ja pistän todella välit poikki ja lähden poikaystäväni luo ulkomaille asumaan ja katkaisen suhteeni tänne kokonaan. Mutta... en tiedä mitä teen.... En jaksa enää kuitenkaan näinkään.
Vanhempani erosivat riitaisesti vuosi sitten. Isäni heitti häntä pettäneen äitini pihalle. Pikkuveljeni (23.v) jäi asumaan isäni kanssa kotitaloomme. Koko vuoden olen kuunnellut kotona käydessäni, kuinka isä mollaa minulle äitiäni. Milloin hän on huora, milloin isä on tappamassa häntä yms. Yritän kuunnella isääni koska tiedän että hänellä on paha olla. Mutta onko se todella minun tehtäväni? Pikkuveljeni asuu siis isän kanssa, eikä hän maksa asumisestaan mitään vaikka isä on tiukilla lainojen yms. kanssa. Pikkuveljeni ei edes siivoa ja aina kun minä menen sinne, on ensimmäiseksi siivottava koko talo, koska isänikään ei ole tottunut siivoamaan. MInä en siis ole asunut siellä n.10 vuoteen. Pikkuveljeni käy töissä ja saa parempaa palkkaa kuin isäni, mutta ei tee kotitöitä tai maksa mistään mitään. Sen kuin makaa kotona ja sikoo, isä jopa maksaa hänen henk. koht. laskujaan. Minä olen itse elättänyt itseni 18-vuotiaasta asti, mutta tätä aikuista miestä paapotaan ja lellitään kuin pikkukakaraa, kuten on muuten tehty jo kun olimme lapsia. Ainahan vika oli minussa ja pikkuveljeni sai kaikkea, koska se on vielä niin pieni....
Äitini taas kuskaa veljeäni viikonloppuisin baareihin yms. ja hyppii veljeni käskyjen mukaisesti vaikka saa vain tiuskimiset palkaksi. Tilanne oli siis se että minulla meni kuppi nurin eilen. Veljeni piti hakea koira äidin luota hoidosta takaisin isälleni n.3 km. matkan. Mutta ei sitten viitsinyt lähteäkään hakemaan. Joten minä vein koiran iltavuoron jälkeen takaisin ja jouduin ajamaan yht. 80 km yöllä. Isälläni tajusin että veljeni katselee kalsarit jalassa telkkaria ja sitten napsahti ja kysyin että miksi hän ei voinut hakea koiraa, Ja vastaukseksi tuli vittuako se sulle kuuluu ja voit painua vittuun täältä. Isäni tuli veljeni puolelle ja huusi ettei se koira enää lähde hoitoon, jos minä en kerran osaa käyttäytyä vaan tulen haukkumaan veljeäni. Äitini soitti myöhemmin ja haukkui minut pystyyn koska olin ollut niin julma hänen pikkupojalleen ja keskellä yötä. Lähdin isältäni ovet paukkuen ja haistatin paskat. Olen niin raivona kun ne paapoo ja lellii sitä aikuista miestä, jonka ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, eikä ottaa vastuuta mistään.
Laitoin äidilleni viestin, jossa sanoin etten tahtonut olla enää missään tekemisissä perheeni kanssa, koska he eivät välittäneet minusta pätkääkään.
Nyt koko perheeni on sitä mieltä että olen sairaalahoidon tarpeessa, koska olen hullu. Olenko todella???? Onko tämä jotain sairasta sisaruuskatkeruutta ja minun todellakin pitäisi marssia hoitoon. Voihan se olla niinkin mutta olen niin täynnä tätä että paskaa sataa aina niskaan...
Olen toisella kuulla raskaana ja perheeni ei tiedä sitä ja ajattelinkin etten edes kerro ja pistän todella välit poikki ja lähden poikaystäväni luo ulkomaille asumaan ja katkaisen suhteeni tänne kokonaan. Mutta... en tiedä mitä teen.... En jaksa enää kuitenkaan näinkään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
teidän perheen syntipukki. Ota ehdottomasti välimatkaa, ainakin väliaikaisesti. Tuollaisen käytöksen jälkeen sinulla ei ole mielestäni mitään velvollisuuksia porukoitasi kohtaan. Jos he nätisti myöntävät käyttäytyneensä väärin ja pyytävät anteeksi, voithan harkita varovaista lähentymistä.
Nyt annat heidän muhia liemissään ja keskityt itseesi ja vauvaasi. Onnea kovasti odotuksellesi!
Tasoittuu kyllä ajan myötä!
Mutta pidä pääsi, ja pysy erossa heistä.
Älä suostu moiseen! Se on alentavaa. Rupea miettimään tuntipalkkasi suuruutta, ja jos he ilkeävät tuommoisen törkeän käytöksen jälkeen vielä vaatia sinua palvelemaan heitä, niin lähetä ensin tarjous. Raakasti vain. Semmoisilla ihmisillä kuin mitä olet "lähiomaisiasi" kuvaillut, ei ole minkäänlaisia oikeuksia vaatia yhtään mitään keneltäkään saati sinulta. Olet jo muutenkin tehnyt tarpeeksi ja senkin yli.
Sinun täytyy nyt ennen kaikkea pitää huolta omasta terveydestäsi ja katsoa, että sinulla itselläsi on mahdollisimman hyvä olo koko ajan.
Tämä tarkoittanee, ettet ole tekemisissä "lähiomaistesi" kanssa ainakaan vuoteen... jos koskaankaan enää kannattaa ottaa yhteyttä.
Ota etäisyyttä tuommoiseen perheeseen, tai sanotaanko "perhehelvettiin". Varo ettei vaan tule omaan perheeseesi mallia tuosta kieroutuneesta perhemallista. Olen töihin lähdössä ja kiireinen, katso onko noissa palvelevissa puhelimissa mitään sellaista minne voisi vaikka soittaa ja keskustella jonkun kanssa. Keskity omaan elämäntilanteeseesi ja arvosta itseäsi. Säälin jopa sitä koiraa joka joutuu tuossa perheessä olemaan. Voimia sinulle!
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=103&valikko=5
tsemppiä todella sinulle. Olen samaa mieltä kun edelliset kirjoittajat että pidä huolta itsestäsi itsekkäästi ja etäisyyttä ehdottomasti kieroutuneeseen perheeseen. Tiedän että etäisyyden pitäminen saattaa luonnollisesti olla vaikeaa ja voi olla että he alkavat syyllistämään sinua koska muuta keinoa ei ole. Itse olen kokenut menneisyydessäni vastaavaa eli on paapottu nuorinta ja vanhin on myös tuntenut olevansa etuoikeutettu. En itse osannut lähteä ja jättää perhettä mutta hädän hetkellä olin ainoa kuitenkin joka auttoi perhettä...syyllisyydentunteiden purkaminen jatkuu osaltani edelleenkin mutta lievempänä sillä olen käsitellyt vuosia menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita. Tiedoksi, että olen parhaillaan itsekin raskaana ja loppusuoralla ja voin siihenkin sanoa että olet etuoikeutettu pitämään itsestäsi huolta ja sinusta tulisi pitää huolta ! rakkautta ja voimia sinulle sekä jaksamista...
Jos elämäsi suvun kanssa tosiaan on tuota, niin tee ratkaisusi nyt, kun sinulla ei vielä ole vauvaa.
Vauva saattaa laukaista heissä jonkun ihme hoitovietin, ja joudut luovuttamaan vauvasi hoitoon äidille ja kuljettamaan häntä näytille isälle, joudut järkkäämään joulut ja kahdet syntymäpäivät, koska isovanhemmat haluavat olla osallisena lapsesi elämässä, mutta eivät halua tavata toisiaan luonasi, jne.
Hoida heidät NYT pois. Sinulla on ihan tarpeeksi sisältöä omassa elämässäsi, kun vain teet ratkaisun, jonka mukaan sitten toimit.
Sinulla on sitten paljon helpompi elää, kun itse tiedät, mitä teet.
Älä anna muiden enää määrätä vapaa-ajastasi. Sitä ei edes tule olemaan sen jälkeen, kun sinulla on oma perhe.
Jätä sairas ja ilkeä perheesi aivan omiin oloihinsa. Sinulla EI ole mitään velvollisuutta käydä siivoamassa täysin ruumiillisesti terveiden ja aikuisten ihmisten talouksia, saati hoitaa ja kuskata heidän eläimiään. Puhumattakaaan joutumista sanaharkkaan ja mielipahaan tuon tason ihmisten kanssa.
Mikä ihme saa sinut tekemäänkään mitään noin tyhmää?
Kerrot että sinulla on ikioma perhe ja odotatte lasta. TUO on sinun ensisijainen velvollisuuden kohde, EI ilkeä, pahansuopa ja laiska veljesi/isäsi/äitisi.
Voisitko, ole hyvä, luvata itsellesi että eilinen oli viimeinen kerta kun kulutat kallista aikaasi noiden ihmisten luona. Sinun aikasi, velvollisuutesi ja voimavarasi kuuluvat miehellesi ja lapse(i)llesi.
Ilkeiden perheenjäsenten soittaessa voit tietysti vastata puheluun, mutta tee kristallin kirkkasti selväksi ettet vie puhelua henkilökohtaiseksi. Puhut vain yleisiä asioita ja jos he vetävät keskustelun perhepiirin tasolle, valitat välittömästi kiireitä (ovikello soi, joku toisella linjalla tjms) ja lopetat heti puhelun.
Ole varma että et itse soita etkä ota heihin yhteyttä.
Viikkojen kuluttua heidän yhteydenotot (toivottavasti) harvenevat ja nuo ilkimykset jättävät sinut rauhaan.
Pysy erossa koko poppoosta jonkin aikaa, myös äidistäsi. Kunnosta oma elämäsi....
Pelkästään tuo ruma kielenkäyttö ja haistattelu oli väärin sinua kohtaan. Tuollaista ei tarvitse kenenkään kuunnella.
Kannattaa tosiaan etsiä sellaisia ihmisiä ympärilleen jotka ymmärtävät sinun arvosi ja vaivannäkösi - olet todella ahkera ja auttavainen - puhumattakaan kärsivällisestä ja pitkäpinnaisesta luonteesta!
Onneksi olet kaiken lisäksi fiksu ihminen joka on onneksi tässä vaiheessa ymmärtänyt omat rajansa suhteessa muihin. Juuri tämä, omien rajojen tunnistaminen on osoitus aikuistumisesta.
Ole urhea ja usko itseesi, pärjäät kyllä!
Voi kauhea. Älä anna heidän tehdä enempää tuhojaan kanssasi.
Jatka omaa elämääsi ja jos he haluavat ottaa yhteyttä, niin anna ottaa, mutta keskity itse nyt vaan tulevaan lapseesi. Sinulle on muodostumassa ihan oma perhe, jonka silmissä olet jo arvokkaampi kuin syntymäperheessäsi.
Verisiteet ei velvoita, muista se! Ystävyys on ansaittava, sitä ei voi pitää itsestäänselvänä. Sinuna ehkä vielä yrittäisin vaikka kirjeen muodossa tehdä selväksi asiat ja oman ihmettelysi sen suhteen miksi loinen veljesi on asetettu alttarille. Kasvotusten puhumisesta tuskin tulee mitään noin vähäjärkisten kanssa.
Toivon, että ennenkaikkea kuitenkin ajattelet nyt vaan rauhoittumista raskausaikaan, muita miettimättä. Älä vastaa vähään aikaan heidän soittoihinsa ja mieti rauhassa mitä itsellesi haluat. Vanhempiesi kiintymystä et enään tarvitse, onhan sinulle tulossa se elämäsi suurin rakkaus, mikä saa (voin luvata) kaikki ikävät tunteet taka-alalle.
HEI!
Olet ajautunut tilanteeseen,jossa sinua käytetään hyväksi. Uhrautuja saa kyllä uhrautua tällaisissa perheissä,johon itsekin olen kuulunut yki 50 vuotta.
Suosittelen heräämistä vähän aiemmin,sillä loppupelissä uhrautujasta tehdään vielä syntipukki,sillä nämä ihmiset eivät kykene näkemään omaa tilannettaan, eivätkä kykene korjaamaan tilannettaan. Jos aiot korjata tilnnetta,sota sitä tulee tai sitten voi aina väistyä,mutta ongelmat eivät kuitenkaan katoa,vaan ne yleensä paisuvat..
Ota vaan oma tilasi ja paikkasi!
T. narsistisuvun uhri