Kuinkahan moni olisi katsonut avopuolison reissaamista "tuttavaporukoiden" kanssa ,jo useampi vuosi ollaan elelty samankaton alla.
Kertaakaan ei minua ole pyydetty mukaan ,minua loukkaa ,ennenkaikkea se että se reissaaminen vaikuttaa meidän taloudelliseen tilanteeseen, ettei se pelkästään miehen kukkaroa rasita.
Minustakin olisi kiva välillä irrottautua ja lähteä porukan mukaan, muttei mua huolita...lieneen sitten matkalla aina muuta parempaa seuraa mukana,vaiko haetaanko siellä uutta seuralaista?
(ja tietty nää tuttavat ei sitä mulle kerro!? )
Alkaa pikkuhiljaa ottaa pannuun todella lahjakaasti.
Kuinkas teillä muilla ,reissaatteko yhdessä vai erikseen ?
Kertaakaan ei minua ole pyydetty mukaan ,minua loukkaa ,ennenkaikkea se että se reissaaminen vaikuttaa meidän taloudelliseen tilanteeseen, ettei se pelkästään miehen kukkaroa rasita.
Minustakin olisi kiva välillä irrottautua ja lähteä porukan mukaan, muttei mua huolita...lieneen sitten matkalla aina muuta parempaa seuraa mukana,vaiko haetaanko siellä uutta seuralaista?
(ja tietty nää tuttavat ei sitä mulle kerro!? )
Alkaa pikkuhiljaa ottaa pannuun todella lahjakaasti.
Kuinkas teillä muilla ,reissaatteko yhdessä vai erikseen ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Meidän perheessä reissataan sekä yhdessä että erikseen omien kavereiden kanssa. Aika kamalaa olisi, jos toinen olisi pakko ottaa joka reissulle mukaan, meinaan että mies kyllä kyllästyisi "naisten" reissulla kuoliaaksi ja kitisisi koko ajan. Mies pysyy tyytyväisenä kun saa välillä olla miesporukan matkassa. Yhdessä mennään silloin kun reissun aihe on molempia kiinnostava.
Jos miehesi ei käy vieraissa niin anna sen matkustaa! Ja reissaa itse samalla tavalla! Se ettei sinua oteta mukaan voi johtua ihan miehen kavereiden mielipiteestä. Ehkpä et ole heidän mielestään mitenkään ihana... Itse inhoan muutamaa mieheni kaveria, enkä ikinä lähde mihinkään missä he ovat mukana.
Voin hyvin kuvitella, että mikään ei ole reissussa niin ärsyttävää kuin poikaporukan tahtia hidastava väsynyt ja kitisevä akka....Tai naisporukan shoppailureissulla nälkäinen ja kauppojen kiertelyyn väsynyt ukko.
Jos pitää erikseen lähteä reissuun niin sitten on sama erota..
Ei tulisi kuuloonkaan tuollainen järjestely, loppuisi suhde justiinsa.
Joko mennään yhdessä tai ei mennä ollenkaan.
läheisriippuvuudesta!
Joko mies on onneton tossu, tai sitten käy vieraissa.
kusipäisestä vastaajasta.
Joko isän tai äidin puolelta sukurutsattu tai sitten syntymävamma.
Miksi sinulla on tarve olla tuollainen jyrä? Onko miehesi samaa mieltä kaikista asioista kanssasi vai eikö enää uskalla ilmaista mielipidettään? Eikö teillä ole luottamus kunnossa, jos toinen edes joskus lähtisi a) lasten b) työkavereiden c)muiden ystäviensä/sukulaisten kanssa reissuun ilman sinun vahtimistasi? Minulla ja puolisollani on luttamukselliset välit ja enimmäkseen reissaamme yhdessä koko perheen voimin. Joskus kaupunkilomailen lastemme kanssa, koska mieheni ei ole niistä erityisen kiinnostunut. Ja hyvin menee - mennyt jo yli 20 vuotta :)
Meillä on itsestäänselvyys, että lomamatkat tehdään yhdessä. Ihmettelisin todella, jos mies edes ehdottaisi lähtevänsä jonkun muun kanssa.
Sama meillä... ei kummallakaan tulisi mieleenkään nyt jonkun muun kanssa lomamatkalle lähteä... hulluahan se olisi, eikä todellakaan hyvän suhteen merkki.
Ainoat "matkat" muun porukan kanssa on mahdolliset firman järjestämät pikkujouluristeilyt yms. Ei mitkään muut!
(Olis kyllä todella outoa muuten)
Eikä tuota ongelmaa. Liittokin on kestänyt parikymmentä vuotta.
Mies haluaa matkustaa aina ympäriinsä, ja minä en välitä (kelpaisin kyllä mukaan, muttei minulla ole sellaista ainaisen reissun tarvetta) Niinpä olenkin kotona / ehkä mökillä järven rannassa rentoutumassa lomani.
Loman täytyy olla lomaa, silloin täytyy tehdä niin kuin itse haluaa, eikä mukaella toista.
omaa aikaa ja omat ystävät, mutta jo se, että sinua ottaa päähän ja koet, että sinun seurasi ei kelpaa, kertoo, että kaikki ei ole ok. Meillä molemmat käy kavereitten kanssa max. yhden yön yli reissuissa, muuten viihdytään lomat yhdessä. Tästä ei ole kyllä koskaan edes jouduttu keskustelemaan, se on molemmille selvää ja halutaan viettää yhdessä lomat. Otapas asia puheeksi ja, jos teidän ajatusmaailmat ovat noin erilaiset, niin ... tiedät kyllä.
Me ollaan reissattu alusta asti aina yhdessä. Poikkeuksena pari työporukan kanssa tehtyä Tallinnan matkaa. Ei oo tullut kummallekaan mieleenkään, että lähdettäis kavereiden kanssa. Tai siis joku sinkku (joita on kaksi kaveripiirissämme) ollaan otettu joskus mukaan ja kerran oli yks kaveripariskunta. Mutta ei siis reissailla erikseen. Ja yleensä ihan kaksin. Samoin tekevät muut tuttavapiirissämme. Eli vaikka haluttas (ei haluta) reissata kavereiden kanssa niin ei varmaan löytyis lähtiöitä. Oisko enemmän nuorten (parikymppisten) tyylistä vai reissaako kaiken ikäiset kaveriporukalla…? Myös perheelliset?
Kai sitä voi joskus tehdä reissun kavereidenkin kanssa, mutta jos vaan toinen reissaa ja toinen ei ja ei koskaan reissata yhdessä niin musta kuulostaa oudolta. Mutta, jos se on molemmille ok, niin sittenhän se on eri juttu. Ehkä sun pitäs olla vähän jämerämpi ja pitää puoles? Tuntuu että, ette ole suhteessa oikein tasa-arvoisia?
Onko tuttavaporukassa pariskuntia? Vai jättävätkö hekin aina kumppanin kotiin? Vai ovatko sinkkuja?
Reissaako avopuolisosi kovin useinkin ja siis yli varojensa?
kyllä meillä mennään yhdessä paljon, mutta mennään myös erikseen... välillä on kiva päästä tyttöporukalla johonki jne...
Tuttavapariskuntani (työssäkäyvä mies ja kotirouva) eivät koskaan matkusta muuten kuin yhdessä. Siitä seuraa se, että rouva ei pääse mihinkään jos mies ei halua lähteä. Rouvalta jää myös matkoilla lukemattomia kivoja käyntikohteita väliin kun miestä ne eivät satu kiinnostamaan. Rouva ei "uskalla" matkustaa edes lähi kaupunkiin yksin. Totuus lienee se, että mies ei päästä tai motkottaa ja valittaa rouvalle jos hän erehtyy jossain käymään ilman miestä.
Pistäkää rahat eri tileille ja lisäksi yhteinen tili, jolta maksetaan vuokra, ruoka ja sähkö ym. kulut. Kumpikin pistää joko saman verran tai saman prosentin yhteiselle tilille. Sen mitä omalle tilille jää saapi sitten käyttään niin kuin lystää. Eikä miehesi pääse enää reissaamaan sinun rahoillasi.
Niin silloin se on vähän eri juttu, jos toinen ei välitä matkustamisesta. Meistä molemmat tykkää matkustamisesta ja maku matkakohteiden (ja mitä siellä tehdään) suhteenkin osuu yksin. Joten ei ole tarve matkustella yksikseen.
Heippa,
Meil on niin, että ei olla kaksistaan oltu tukholmaa pidemmällä, vaikka ollaan oltu yhdessä jo yli 4 vuotta.Kerran käytiin appivanhempien kera thaimaassa seurustelun alkuaikoina. Myöhemmin olen ehdottanut erinäisiä matkoja, mut mulle on sanottu suoraan, ettei mun kanssa kaksin matkustaminen kiinnosta.Eli mennään, jos lähtee kaverit/appivanhemmat mukaan. Nytkin on kk:n päästä tulossa miehellä kaverireissu, johon mulla ei mahd. lähteä mukaan (töiden takia en voi lähteä).Tämä yksittäinen reissu ei sinällään haittaa minua, mutta yleensäkin tämä haluttomuus matkustaa minun kanssani kahdestaan, on saanut mietimään tämän suhteen kannattavuutta ylipäätään.Koen asian siis loukkaavana ja ymmärrän ap. kirjoittajan mietteitä hyvin, vaikka ei ihan samasta asiasta kyse olekaan.Toisaalta haluamme lomallamme tehdä hyvin erilaisia asioita ja siinä mielessä on hyvä, että jos paikalla enemmän väkeä, niin jokaiselle löytyy mieluisaa tekemistä.Ei tarvitse kiukutella lomalla sitä, että joutuu yksistään pyörimään...
Onko tässä kyse viikonloppureissuista mökille vai viikkojen ulkomaanmatkoista? Mitä ne tuttavaporukat on, pariskuntia vai äijäköörejä? Miten niin ei huolita mukaan?
Ei mulla ainakaan pinna kestäis paria nanosekuntia pitempään sitä ettei "huolita" mukaan reissun.
Anna kenkää.
/Nev
Juu annan toki mieheni mennä harrastuksiensa pariin -ja kilpailureissuille,kalareissuille yms.
Ymmärrän että välillä pitääkin irrottautua pariskuntien toisistaan ja tuulettaa jotta taasen jaksaisi yhdessä arkista eloa ...mutta haluaisin vaan saada toisenkin ymmärtämään että kaipaan sitä minäkin,irrottautumista arkielämän koukeroista.
Kukahan meillä maksaisi ja hoitaisi laskut ja kotiaskareet.lapset... yms. arkiset elämän asiat jos minäkin lähtisin n. 1kk 3pvä tai 1 vko reissuille ,joissa polttaisin rahaa ilman huolenhäivää huomisesta tai ajattelua siitä kuinka perhe talous kärsii (meillä pienituloinen perhe,molemmilla kyllä töitä)
No tää nyt oli tälläisitä ns."oman ahistuksen" purkua... minä kun nimittäin ilmoitin avomiehelleni olevinaan ajoissa ,että lähden ihan pikkaselle reissulle likkakaverini kanssa ensikuussa,ja erehdyin kysymään että hoitaisko hän lapset?
Hänpä ilmoitti samantien että onkin lähdössä porukalla sukulaistensa ja ystävien kanssa "ryyppyreissulle", joten revippä nainen siitä.Kertaakaan en ole häneltä tai hänen sukulaisiltaan saanut kutsua millekään risteilyille tai bussimatkoille...silleen ajoissa jotta voisin koettaa järjestää vapaata töistä ja hoitaa lapsenlikan ,koen ihan tosissaan itseni hyvinkin loukatuksi.
Tuntuu välistä ettei mua arvosteta eikä mun työpanokselle anneta minkäänlaista arvoa.
En ole se nalkuttava nainen ,siivoan ja laitan ruuan valmiiksi sekä eväätkin miehelle töihin ,hoidan pääasiassa taloutemme kulut yksin kun avokillani on entisestä liitostaan lapsia (ihania),joiden elarit hän huolehtii ja omat uo.maksunsa,no se mitä hänelle jää tilista hän melekeinpä laittaa palamaan,onhan mulla tulot, ja ihan näin selvyydeksi meillä ei ole yht.lapsia.
Yhden kerran olemme käyneet Tallinnassa silloinkin oli "kaikki" lapset mukana,ei se ole sama asia kun nainen on kuitenki sellainen ettei osaa olla huolehtimasta missä lapset ,olisi ihan kiva jos mieskin kiinnostuisi edes joskus lähtemään kanssani jonnekin, ihan vaikka kerran vuodessa kahdelleen,en omasta mielestäni paljoa pyydä.
No mun täytyy vielä miettiä noita järjestelyjä ja tsekata onko mulla enää taloudellisesti varaa
lähteä ,kun joulukin lähenee ja muksuille hommattava uusia talvivarusteita.
(ja arvaan että miehen reissu ei tuu olemaan halpa, silleen kokonaisuudessa katsottuna,matka sinänsä ei maksa paljoa, mutta ne muut kulut.
No sellaista se elämä on...ainakin vielä toistaiseksi,alkaa vaan maistumaan puulta ,kun parisuhteessa olen minä se joka saa hoitaa kaikki talous ja kotiaskareet,toisella kun on takanaan rankka työviikko,minulla vai työ ja kotityöt ja lapset.
Mutta onneksi lapsista saan voimaa, onneksi ulkoilu ei maksa mitään,eikä hiljaisuus ja kynttilänvalossa istuskeleminen ,illoin kun olen yksi ja lapset nukkuu, mies harrastuksissaan tai reissuillaan.
Ainahan sitä voi haaveilla paremmasta tulevaisuudesta jopa ehkä mukavammasta parisuhteesta.
Mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille.
Ilmoitat vaan ihan simppelisti että lähdet ja pidät itsestään selvänä (et pyydä) että mies hoitaa lapsia sillä aikaa. Se joka on ennemmin menostaan ilmoittanut on etuoikeutettu menemään ja toinen perukoon reissunsa. Yhteisiä nuo lapset ovat.
Onhan ne olemassa miesporukkojen metästys ja kalareissut,mutta minua kyllä pyydetään mukaankin!!Sellaiset lomareissut teemme yhdessä.Loukkaisi minuakin jos ukkoni ei huolisi minua koskaan mukaan edes kysyisi tai ettei yhdes koskaan käytäisi lomalla reissus vaan hän lomailisi mielummin kavereiden ja jopa sukulaisten kanssa ilman minua,no hohhoijaa ja tuol alempana jollekki joka kommentoi läheisriipp.sanoisin että hv.
Ymmärrän kyllä että ärsyttää, jos koskaan ei pyydetä mukaan, mutta en oikein käsitä miksi tästä(kään) pitäisi tehdä suurta numeroa suhteessa. Menkää välillä kahdestaan, välillä kumpikin omassa porukassa. Reissun luonteesta riippuen!!!
Me lomailimme loppukesästä avomiehen kanssa vallan kahdestaan Espanjassa ja mahtavaa oli!
Nyt hän on ilman minua kaukana matkalla, mukaan en päässyt enkä oliskaan lähtenyt, koska kyseessä on hänen harrastukseensa liittyvä reissu - minä en kyseistä urheilulajia harrasta.
Itse suunnittelen ensi keväälle omaa reissuani, sekin liittyisi taas omiin harrastuksiini ja kiinnostuksen kohteisiini, joihin hän puolestaan ei suhtaudu niin intohimoisesti.
Kyllä parisuhteessa pitää olla molemmilla omia harrastuksia. Yhteisetkin ovat tietysti kivoja. :)