Kun kaikki tuntuu vastenmieliseltä, itsetunto nollassa, kaupassa ei jaksaisi käydä eikä syödä. Kokoajan tuntuu kuin olisi joku sairaus, työt ei huvita, ainainen masennus ja välillä itsetuhoajatuksia sekä paniikkikohtauksia.
Olenkohan masentunut?
SinkkuMies.
111195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eiku rannetta auki tai narua kaulaan!
ookkai sää tyhmä!
Kannattaisko mennä lääkärin pakeille - heti!
Sinkulle parasta mahdollista masennuksen hoitoa: Katso pornoa ja runkkaa.
pikku hiljaa ulos kävelemään....samma här.
Kyllä sanoisin että taidat olla masentunut. Masennus on sairaus, ei sen tunteen kuulu olla jatkuvasti päällä!
Olet jo aika syvällä jos ei ruokakaan maita (kaupassakäynti tuskin huvittaa ketään .. ), jos ei ihmisten näkeminen kiinnosta vaan ahdistaa paniikkihäiriöksi asti..
Hae pian apuja, omalääkäri voi myös kirjottaa masennuslääkereseptin (psykiatrin tai yksityisen sijasta).
Ei kannata kärvistellä, jos ei oma apu enää auta eikä mikään huvita. Joskus aivojen kemikaalit heittää epätasapainoon, ja paras apu niihin on masennuslääkkeet -- sitä mieltä olen vaikka en muuten kannusta nappaamaan lääkettä joka vaivaa..
Edellinen puhui asiaa. Ajanvaraus esim. terveysasemalle on kätevää, sanot vain epäileväsi masennusta.
Oireet kuulostivat tutuilta työttömyysajoiltani paniikkikohtauksia lukuunottamatta. Lääkäri määräsi edullista mielialalääkettä, joka hidasvaikutteisena alkoi tehota neljän viikon kuluttua. Reseptin lisäksi tuli vielä viisi käyntiä psykologille mieltä painavien ongelmien aukipuhumiseen, mikä sekin hieman kohensi tilannetta.
Vähitellen alkoi toimintatarmo palautua ja elämä kiinnostaa uudelleen. Nyt olen ollut vuoden töissä ja suunnittelen elämää eteenpäin.
Kun kaikki tuntuu.. Tuntuu siis. Masentunut ei tunne välttämättä muutakuin välinpitämättömyyttä.
Nyt muista, että elämään kuuluu ylä ja alamäet ihan luonnollisesti, välillä ladataan henkisesti akkuja aivan kuten fyysisestikin niitä pitää välillä ladata. Eikä niitäkään ladata aina hetkessä. Jos käsittelet jotakin asiaa, muutosta, tai olet muuttunut itse, niin välillä mieli tarvitsee lepoa. Tai jos olet kokenut jonkin asian, mitä pitää käsitellä pois päiväjärjestyksestä, on aivan normaalia, että voimavarat käytetään silloin siihen, mihin niitä tarvitaan. Sitten vasta, kun alkaa mennä aivan luonnottoman pitkäksi aikaa, tai ymmärtää, että tämä nyt ei ole normaalia henkistä väsymistä, koska sitäkin tapahtuu aivan kuten fyysisestikin, sitten vasta kannattaa huolestua.
Esimerkiksi työkin väsyttää henkisestikin, vaikka ei ole fyysisesti raskasta, voi olla stressiä tai kiirettä.
Aivan samalla tavalla kuin fyysisestikin kroppa lyö välillä jumiin, myös mieli tarvitsee välillä lepoa ja tuntuu lyövän jumiin, kumpikaan ei hetkeen ole muutakuin täysin normaalia, jolloin parasta on olla rasittamatta itseään liikaa. Samoin jos molemmat ei levolla ja huolehtimisella siitä parane, on syytä mennä lääkäriin. Kuuntele itseäsi. Anna aikaa sille, mikä tuntuu hyvältä tai mitä haluat.
Ei ole syytä hysterisoida tai liian herkästi alkaa pelkäämään väsymistäkään, koska sekin kuuluu elämään, aina samat käytännöt voi puuduttaa ja väsyttää. Syksykin masentaa monia, tulee pimeä ja helposti ikävystyy, jos ei mikään piristä. Ei myöskään ole syytä hysterisoida sitäkään, että jos tuntuu, että tarvitsis tukea, niin miksi ei hakisi? Kaikkihan me välillä sitä tarvitaan. Se on itsekidutusta, jos ei niin silloin tee, jos tarvitsee, mutta se, että jos on masennus ei tarvitse silti olla liian dramatisoitu juttu.
Kuuluu toki elämään laskuvaiheetkin, mutta jos nämä jatkuvat viikkotolkulla, ja mukana on itsetuhoisia ajatuksia niin ei ole normaalia vaihtelua.
Toki oikea asenne on tärkeä, kunhan lääkehoito alkaa vaikuttamaan niin ota asiaksesi ottaa omaa aikaa, ajatella positiiivisesti ja arvosta itseäsi.
Olet ilmiselvästi Suomi24:n ylivoimaisesti iloisin ja positiivisin henkilö mitä tulee löytymään kuukausiin.
Perkele, miksi edes kysyt meiltä tuollaista? Tietenkin olet.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Mulla jonkin aikaa ollut samoja vaivoja,jotka tuli siitä kun tapahtui kerralla niin paljon kaikkea negatiivista.
Meillä olisi nähtävästi paljon yhteistä.. ;)
Itse olen kokeillut lääkettäkin tuohon, mutta ei se mitään auttanut.