Huokaus ! jäi vähän mietityttämään mikset vastannut ! Mikä meni pieleen ?
Keskustellaan
sitten.....
732150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Lähde kanssani oi. Olkaamme kahden. Vain sinä ja minä. Schubert. Aah ja ooh. OOH!!!
Hain yhteyttä musiikista keskustelijaan, en sinuun, jätä kuolemattomat aforismisi, keskity vaikka Schubert:iin. Tiedän kyllä koneesi
osoitteen , mikäli vielä jatkat pelleilyäsi.
Viimeksi kun kurkistin, niin olit lähdössä kahdeksi viikoksi reissuun. En sitten käynyt koko palstalla juuri tuollaisten asiattomien kirjoittelijoiden aivoituksista nauttimasta - joko se pariviikkoinen meni? Nytkin on kiirus kotiin, balettia menen katsomaan tänä iltana, Giselleä, joka sai ihan hyvät arviot Hesarissa. Niin että mikähän se olikaan se sinun kysymyksesi, johon jätin vastaamatta? Tsekkaan vaikka huomenna sitten!
No, sain todella pari hienoa vastausta joiltain
tyypeiltä joilta en ole mitään kysynyt.Olin todellakin kaksi viikkoa opettamassa eräällä
musiikkiluokalla lähinnä alttoviulun ja myös
viulun soittoa, ikä noin 10 vuotta,osasivat
todella laittaa lujille. Niin se kysymys,
sanoit että jos soittaisit, soittaisit selloa.
Eihän ikä ole este, on pelkkä myytti että soittaminen pitäisi aloittaa 4-6 vuotiaana.
Miksi et siis alottaisi?
Aloitin viulun soiton opiskelun 15 vuotiaana,
ehdin aivan hyvin. Tietenkin mitä nuorempana
aloittaa sen parempi.Viimeksi jäimme
jousimusiikkiin , kysyit mitä olin mieltä eräistä
virtuooseista, sekä teoksista. Siinäpä heitit
todella laajan kysymyksen, palataan aiheeseen
kun saamme keskustelun käyntiin.
En ole itsekään sitä mieltä, että ikä olisi minkään uuden opettelun esteenä, mutta ajan rajallisuus kylläkin. Kaikkea haluamaansa ei vain kertakaikkiaan ehdi! Ei minusta mitään virtuoosia tarvitsisi tullakaan, mutta joutuisin todella aloittamaan melkein nollasta. Melkein, sillä uskoakseni minulla on jonkin verran ns. nuottikorvaa, nuotinlukutaito taas on aivan hukassa, mutta eiköhän sekin olisi esiin kaivettavissa, jos oikein yrittäisin. Mutta, kuten sanottua, kaikkeen ei ehdi.
Eilisiltainen Giselle oli ihan mukiinmenevä esitys. Tuli kokeiltua tuo permantopaikoilla istuminenkin, enkä tee sitä uudestaan. Olin rivillä 4, enkä silti nähnyt kunnolla! Lisäksi jalkatilassa oli tavattoman kylmä, vieressäni istunut valitti, että lattiaritilästä tuuli niin että lahkeet lepattivat. Tavallisesti istun kolmannella parvella, mikä ei ole pelkästään kustannuskysymys, vaan sieltä näkee ja kuulee parhaiten, mm. orkesterin työskentelyä on mielenkiintoista seurata.
Itse baletista sen verran, että Minna Tervamäki
oli Gisellenä hyvä. Se miten hän muuntautui ensimmäisen näytöksen huolettomasta, rakastuneesta tytöstä toisen näytöksen traagiseksi aikuiseksi naiseksi, oli taitavaa. Mutta esityksessä oli minun mielestäni yksi roolisuoritus ylitse muiden: Javier Torresin kylähullu. Hän oli todella riipaisevan todellinen, olisin mielelläni nähnyt hänetkin esityksen loputtua kumartamassa. Torres teki kylähullustaan aivan vastustamattoman, musiikista ja muiden ilonpidosta haltioituvan ja aidon hahmon. Kylässä oli myös juoppo.
Juoppoa on helppo näytellä, mutta näyttelepä uskottavasti hullua! Oikeastaan 'hullu' on väärä sana, hän oli pikemminkin jonkinasteinen kehitysvammainen, vähän sellainen reppana, jos tiedät mitä tarkoitan.
Musiikista minulla ei etukäteen ollut mitään muistikuvaa, eikä se jättänyt paljon jälkiä nytkään, pitäisi kuunnella uudestaan. Olihan siinä toki kauniita, laulavia melodioita, muttei mitään niin 'suurta' mikä olisi minuun vedonnut.
Nyt odottelemme taas joulukuuta ja Pähkinänsärkijää. Siitä alkaa jo muodostua perinne meilläkin.
Hei ! Et suinkaan vain ole ammatti-arvostelija?
Tuo arviosi oli todella ilmeisen asiantuntijan
laatima. Baletti on minulle aivan tuntematon
alue, en ole nähnyt livenä ainuttakaan esitystä.
Konserteissa on tullut käytyä paljonkin, siinä on
tietenkin kysymyksessä ammatillinen mielnkiinto.
Mielelläni keskustelen muustakin kuin musiikista,
se vain pieni osa elämää. Viimekerralla jäimme
jousimusiikkiin, sanoit pitäväsi erkoisesti
sellon äänestä. Totta, sen ääni on syvä, kantava,
lämmin mutta ei terävä, olen kokeillut selloa.
Sellon kaula, mensuuri on pitkä jolloin asteikko
välit ovat pitkiä. Viulistille outo kun on tottunut asteikkojen (sävelvälit) läheisyyteen.
Kysyit mielipidettäni joistain viulisteista ja
Säveltäjistä. Ennen kuin aloitamme niistä keskustelun, yritän selittää omat lähtökohtani joihin kiinnitän huomion. Oletan että keskustelemme lähinnä solisti/soolo soittajista ?
Luonnollisesti myös laajemmalti mutta ensin
em. mainitusta.
Konserteissa seuraan solistia, miten hän osaa
"koristella", fraseerata soolo-osaansa.
Ei tietenkään mitään liruttelua, Äänen painotuksia, voimakkuutta, puhtautta, varmuutta,
siis omaa tulkintaa. Tosin kapellimestarilla
on se viimeinen sana. Kuitenkin niistä muodostuu
muusikon omaperäisyys, ellei sitä ole,puuttuu mielestäni kaikki.Tästä jo päästäisiinkiin
ns.virtuomaisuuteen, esittäjiin ja teoksiin.
Hyvää päivän jatkoa !
Aloitanpa nyt tästä, ettei mene taas viestien hierarkia liian syväksi.
En todellakaan ole mikään ammattiarvostelija, enkä edes harrastelija- sellainen. Otan tuon lausumasi puhtaasti kohteliaisuutena! Ammattimainen tanssikriitikko olisi varmasti kiinnittänyt huomiota aivan toisiin seikkoihin kuin minä, epäilen, ettei siinä yksi kylähullu olisi paljon painanut. Mutta kyllä näin maallikkopohjaltakin sentään jotakin huomaa, esim. sen miten taitavasti illan ballerina korjasi horjahduksensa, joka olisi voinut vähemmän kokeneella tanssijalla päätyä kiusallisesti näyttämön pintaan. On myös helppo vähäiselläkin kokemuksella nähdä, ketkä tanssijoista hallitsevat instrumenttinsa eli itsensä - pahimmat tömistelijät alastuloissa eivät varmaan jää keneltäkään huomaamatta.
Niin, solisteista kai keskustelemme. Minun ehdoton sellonsoittaja-suosikkini on siis Christian Benda, mutta hänhän on vain yksi huippujen joukossa. Viulisteista Oistrah on omaa luokkaansa, mitään kyykkyviulun soittajia en suostu kuuntelemaan.
Mielenkiintoista, että olit opettajana, eipä käy kateeksi. En ole koskaan tuntenut minkäänlaista kutsumusta opettamiseen.
Huomenta ! En ehdi nyt kovinkaan paljon kirjoittamaan. Sähköt katkeavat puoli yhdeksältä,
tekevät aamupäivän huoltotöitä. Palaan iltapäivällä palstalle. Koetan esittää mielipiteitä, joihin sitten voit ottaa kantaa.
Muuten, kiinostaisiko sinua jos kerron viulun soiton opetuksesta sellaisena kuin itse sitä teen ?
Hyvää työpäivää.
Palataan palstoille ip.
No, tulipa taas sähköt.David Oistrah, kyllä,
toinen samanlainen legenda Jascha Heifetz.
Näitä viulun suuria mestareita Paganini:sta
alkaen voisi luetella pitkät rivit. Olen
kuunnellut paljon kumpaakin, myös samoja teoksia
joita kumpikin on tulkinnut. Sikäli mielenkiintoista että heitä ei yksikään
kapellimestari ole uskaltanut (näin arvelen)
ohjailla tai puuttua heidä tulkintoihinsa.
Ovat olleet onnellisia jos ovat saaneet solist-
teikseen. Olen yrittänyt vertailla heidän tulkintojaan, molemmat hienoja, mielestäni niistä löytyy selviäkin eroja. Oman arvioni mukaan Oistrah on soitossaan jotenkin voimaakkaapi,
viulun sointi on syvempi, se voi kylläkin selittyä viulujen eroista, kielistäkin.
Heifetz:llä Ylä-äänet ovat kirkkaampia
erikoisesti e-kielellä kun soitetaan ns.
flageleot ääniä, eli tavallaan mennään asteikkojen yli. Tämä on tietenkin hyvin
subjektiivinen näkemys. Jotta näistä asioista
voitaisiin kekustella laajemmin pitäisi olla
teoksia joita kumpikin on kuunnellut.
Siis, täkäläisestä musiikkikirjastosta olen lainannut viihdemusiikin puolelta cd:n
nimeltä Taikaviulu, Suomessa äänitetty, solistina
ilmeisesti Romanialainen viulisti, todella hyvä.
Klassiselta puolelta :Romantic violin,
Tunnetujen säveltäjien parhaita "paloja".
Sellosta: Vocalise , romanttinen sello, myös eri
säveltäjien teoksia.Jos sinulla on jotain ehdotuksia, mainitse.Niin, Christian Benda, on
erittäin hyvä, mutta, yhtähyviä on vaikka kuinka.
Perustelen, kyllä tuollaisella mainosmäärällä
pitäisikin tuloksiin päästä, en pidä siitä että mainostaa itseään noinkin estottomasti. Oletko
eri mieltä ? Kts. hänen kotisivuaan.
Kirjoitan myöhemmin siitä opetus työstä, tässäkin on jo melkoisesti.
Huokaus ! Taisin puhua vähän liikaa ammattiasioista, ei sinun pidä välittää miepiteistäni, miten kuuntelen viulun tahi soiton
yksityiskohdista. Ei, kokonaisuus on tärkeämpi,
sen kuulee muukin kuin työkseen tekevä, ehkä paremminkin. Mielestäni ei edes pitäisi puhua
klassisesta musiikista, sillä vain leimataan jokin osa "hienoksi", jota tavallinen ihminen
ei ymmärrä, jos musiikki miellyttää kuulijaa,
sitä ei tarvitse selitellä.
No, onhan se yleissivistävää lukea vähän enemmän ammattipainotteistakin tekstiä, ei siinä mitään. Minä pystyn osallistumaan vain siltä osin mitä korvillani kuulen ja mitä mieltä siitä olen, ammattilainen kun en ole.
Minulla on vinyylilevytyksenä Tsaikovskin viulukonsertto, solistina juuri David Oistrah, levytys on hänen 60-vuotiskonsertistaan. En ole pitkään aikaan päässyt tätä vinyyliä kuuntelemaan, mutta luulen, että olen yhä samaa mieltä sen ylivertaisuudesta. Uskon sitäpaitsi, että vain venäläinen voi soittaa venäläistä musiikkia niin kuin se on tarkoitettu soitettavan. Tämä on ehkä vähän naiivi käsitys, mutta esim. Valeri Gergijev
kapellimestarina saa johtaessaan myös venäläisestä musiikista esiin sen 'sielun'.
Vähän jää tökkimään tuo heittosi, että Benda mainostaa itseään liiaksi. Olen kyllä katsonut hänen kotisivujaan, mutta en ottanut niitä siltä kannalta, halusin vain tietoa itse henkilöstä. Ei mainostaminen sinänsä minua häirinnyt.
Muistan nyt sen sellistin nimen, jota aiemmin en saanut päähäni: Mischa Maisky. Eihän ole kauan siitäkään, kun hän kävi Suomessa. Toisinaan tuntuu, että esim. Classic Radiolla on jokin kytkös juuri häneen, sillä hänen levytyksiään soitetaan todella usein - samoin kuin se yksi ja ainoa huilisti tuntuu Classicille olevan James Galway.
Viikonloppu tuntui todella pitkältä, kun ei ollut mitään ylimääräistä menoa. Se miksen kirjoita palstalle viikonloppuna, johtuu vain siitä, että minulla on kotona huono ja hidas tietokone ja silloinkin kun se on auki, sen ääressä istuu nuorisoni mesettämässä. Koneen vaihtaminen on 'työn alla', joten täytyy siihen asti käyttää hyväksi työnantajan tarjoamia tietoliikenneyhteyksiä.
Viime perjantaina en enää iltapäivällä ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa mitään - sain Oopperassa vetoa ja vasen olkapääni oli pirun kipeä kaksi päivää. Onneksi tavallinen tulehduskipulääke auttoi. Nämä käsiongelmat lienevät tuttuja sinulle, viulisti kun olet?
Hyvin tiesit , kylla, niska ja oikea olkavarsi
ovat vähän väliä todella jumissa. Ei, en jatka
enempää "viisastelua" viulun soiton yksityiskohdista. Riittää aivan hyvin huomiosi
yleensä musiikista. On todella mielenkiintoista
keskustella ihmisen kanssa jolla näyttää olevan
todella laaja tietämys ja sivistys.
(TÄmä ei ole kohteliaisuus vaan huomio)
Minullakin on tyttären tytär, 6.5 vuotias. aivan
ihana "kakara". hyvin lahjakas musiikillisesti
ja myös tanssillisesti, haluaisin hänen jatkavan
suvun viuluperinnettä, isä ja äiti hänen joskus
tanssijana. Tässä ei papan mielipidettä paljon kuunnella, no, niinpä olen siis miehen rontti,
joka viulua kitkuttaa. Anna tulla mielipitiäsi
aivan vapaasti, pistetään kunnon väittely pystyyn rakentavassa mielessä.
ps. mitäs se nuoriso siellä harrastaa?
No, tytär soitteli pianoa muutaman vuoden ihan vain harrastuspohjalta, meni ensin luokkatoverinsa mukana tunneille ja jatkoi sitten taas seuraavan luokkatoverinsa kanssa, kun opettaja oli tarjolla läheltä koulua, eikä maksanutkaan kovin paljon/kerta. Sitten tuli vaihe, että muu koulutyö alkoi viedä enemmän ja enemmän aikaa ja voimia, opettaja ei voinut enää 'ottaa vastaan' oppilaita samoissa tiloissa kuin ennen, aikataulut ja kulkemiset menivät monimutkaisiksi jne. Ja tietysti tuo ikäkin, muutaman vuoden päälle kymmenen, on se tekijä, että muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän kuin soittaminen. Se on mielestäni sääli,sillä lapsena aina itse haaveilin soittamisesta, vaikka kuinka vaatimattomastakin taidosta, mutta siihen ei silloin ollut mahdollisuutta. Tytär kyllä vielä kotonakin silloin tällöin soittaa, mutta harvemmin. Veljeänsä lievästi ilmaistuna painostin aloittamaan musiikkilinjalla nyt 3. luokalla, mutta harakoille meni sekin. Poika on selvästikin astetta musikaalisempi ja rytmisesti lahjakas, mutta kun en ole mikään lasteni kautta pätemään pyrkivä vanhempi, niin annoin olla. Tuleehan hänellekin vielä se ikä ja aika, jolloin esim. rumpujen hakkaaminen voisi olla kova sana (mutta ei minun nurkissani, kiitos!).
Musiikkia meillä kyllä kuunnellaan laidasta laitaan, joskus soi toisaalla menneiden vuosikymmenten klassikkorock ja keittiössä aariat ja alkusoitot. Siitä syntyy joskus melko mielenkiintoinen sekamelska!
Kuules nyt huokaus ! Ei sinun lapsesi ole sen kummempia ,huonompia kuin muutkaan, varmasti
ihan hyviä. Ei musiikki ole kokoelämä.
Olen itse köyhistä oloista lähtöisin , koulitin
15 vuotiaasta omilla pienillä tuloillani viuluopintoni,haluaisin keskustella kanssasi
kaikesta muustakin kuin musiikista, ihan kaikesta.Olen nyt kertonut jo paljon itsestäni,
entäs sinä? Ei sinun tarvitse esittää mitään
hienoja arvioita, kerro elämästäsi,minä myös!
Enhän minä sanonutkaan, että lapseni olisivat jotenkin huonompia tai 'kummempia' kuin kenenkään toisenkaan, vai sanoinko? Ja nyt kun et kysynyt, niin sanonpa, että minun mielestäni he tietysti ovat kovin fiksuja ja lahjakkaita ja hyviä lapsia, olen heistä ylpeä! Mutta näinhän kai jokainen vanhempi sanoisi jälkikasvustaan, oletan.
Tänään on takana melko raskas päivä konsulttipalavereineen ja kellokin on jo yli neljän. Mutta pihistän vielä hiukan työnantajan aikaa! Niin, olen nyt saanut selville muutamia seikkoja sinusta, mutta kuinka relevanttia on tietää esim. kanssakeskustelijan sukupuoli tai jokin muu häneen liittyvä asia? Mitä väliä sillä on, jos keskustelu sujuu ja on mielenkiintoista?
En mitenkään halua periaatteesta pantata tietojani, tiedäthän sinäkin jo sentään jotakin minusta. Mutta palannemme tähän huomenna?
Sanot, ettei musiikki ole koko elämä. Ei olekaan, mutta on olemassa musiikkia, johon voi sisältyä melkein koko elämä tai niihin mielikuviin, mitä se kuunnellessa herättää. Ja toisinaan, kun kuuntelen juuri minua koskettavaa, suurta, kaunista musiikkia tai loistavaa laulua, voin melkein uskoa, että Jumala on olemassa vaikka en mihinkään uskontokuntaan kuulukaan.
Huokaus, hei, hei, nytpä olen jotenkin tainnut
loukata sinua, kuulostat siltä, anteeksi !
Haluan keskustella kanssasi ihmisenä,
siis IHMISENÄ, puhut musiikista että se voi
hipaista jumalaa, kyllä, mikä se jumala sitten
onkaan. Joskus (ei niinkään harvoin) mieli on
maassa , otan alttoviuluni soitan vain itselleni
Albinonin adagion tai Schubertin serenadin
tai Solveigin laulun. On päiviä jolloin en millään saa viulusta sellaista ääntä kuin haluan
tai osaan, niin se on tietenkin kaikessa työssä.
Musiikki kuitenkin on elämääni, en kuitenkaan koe
olevani mikään taiteilija, olen viulisti, enkä aina voi soittaa sitä mitä haluaisin. Sanoit todella kauniisti musiikista, niin sen itsekin koen. Jumalasta, niin, olen soittanut monissa
siunaustilaisuuksissa, silloin ihminen pysähtyy,
miettii, onko ns.rationaalinen järki, ajattelu
yhtään mitään. Ymmärrän että tunne, emotiaalisuus
on jumalaa, sanottakoon sitä rakkaudeksi.
Haluaisin että musiikki edes hivenen parhaimillaan voisi sitä heijastaa,
mitä ja minkälaista se kenellekin on.
Ei meidän tarvitse keskustella suurina asiantuntijoina, en ole sellainen.
Klassisessa musiikissa on paljon tunteita herättäviä teoksia, kaikista ei voi pitää
eikä edes tarvitse.Niistä voidaan sitten jatkossa
keskustella mikäli haluat.
Elähän huoli, en minä yhtään loukkaantunut, mietiskelin vain, oliko lasteni harrastuksista kirjoittaessani tekstissä jotain sellaista, että ehkä teit siitä vääriä päätelmiä. Minulle on joskus sanottu, että tuppaan turhaan vähättelemään itseäni ja osaamistani, ehkä se näkyy jotenkin myös siinä mitä kerron? Edelleen muistan jonkun kerran sanoneen, että tuollainen vähättely ja 'väärä' vaatimattomuus kuuluu olevan erityisesti uusmaalaisen kansanluonteen vahva piirre - tiedä sitten onko se sitä.
Miksei puhuttaisi asiantuntijoina - tunnethan sinä asiasi ja uskoisin, että minäkin olen ihan pikkuisen asiantuntija mitä musiikkiin tulee. Mutta ei meidän musiikista tarvitse toki kaiken aikaa jauhaa, onhan maailmassa niin paljon muutakin, kaikenlaista taidetta, ja sitten sitä itse elämää! Jokainen on oman elämänsä asiantuntija (tämä taitaa olla jokin mainoslause).
Jos palattaisiin siihen, mitä me toisistamme tiedämme tai luulemme. Tiedän, että olet isoisä, että soitat (altto)viulua ja opetat soittamista.
Soitatko tai oletko soittanut orkesterin jäsenenä?
Lukisin myös uteliaana, mitä sinä olet saanut listaasi minusta, minkä ikäiseksi minua luulet jne.
No, menihän tuo taas musiikkiin...Ja vaikka sanot, ettet ole mikään taiteilija, niin minä ainakin kunnioitan aina henkilöä, jolla on
taito jota en itse osaa.
No jopas! olet nainen? ikäsi noin 55 vuotta,
korkeintaan, et ole syntynyt Helsingissä,
vaan lähempänä Imatraa, työtäsi teet jossakin
konsultointiin liityvässä yrityksessä,koulutus
jotenkin kaupalliseen alaan liittyvä ?
Olet hyvin lahjakas, sivistynyt, kaikin puolin
kiinnostava keskustelu-kumppani,harrastat kulttuuria hyvin monelta "kantilta", tässä vaiheessa voit alkaa nauraa makeasti, nauravatko työkaverit mukana ? miten näin päättelin ,kerron
kun tähän vastaat. Olen kertonut jo paljon itsestäni, ikäni ilmeisesti on sinun "luokkaasi",
terv. keskustellaan...
Olen nainen, iän arvasit hiukan yläkanttiin, mutta ihan hyvin voisin minäkin jo olla isoäiti - paitsi etten ole. En todellakaan ole syntynyt Helsingissä, mutta en myöskään lähempänä Imatraa (vain n. 60 kilometriä Hgistä rautateitse pohjoiseen). Luojan kiitos en ole itse konsultti! Meillä vain työpaikalla suunnitellaan taas kerran sisäisen organisaation uudistusta, ja johdon mielestä tarvitsemme muutoksen kohtaamiseen konsultin apua.
Olen hyvin epäkaupallinen, epämääräinen humanisti, kirpputorien ja kierrätyksen ystävä. Lahjakas, sivistynyt - no, olen, en ole ihan huono muutamissa asioissa. Kulttuuria en 'harrasta' sanan varsinaisessa mielessä (nuorempana harrastin ehkä enemmänkin), mutta pidän musiikista, tanssista, taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista ja seuraan näitä aloja ainakin sen verran, mitä aamukahvipöydässä sanomalehteä lukiessani ehdin omaksua.
Mitä vielä? En ole tahollani sitoutunut kehenkään, vain lapsiini. Teen kirjaimellisesti pätkätyötä, tämä rupeama päättyy joulukuun loppuun, ainakin tällä hetkellä luulen niin. Palkan maksaa yliopisto.
Minua vaivaa itsepintainen ajatus: mitkä ovat nimiesi alkukirjaimet...?
Olinkin jo vähällä huomauttaa sinulle, keskustellaan sitten, että kohta joku älähtää ja suosittelee samaa kuin tuo "lässytelkää-muualla"-tyyppi! Kieltämättä olen pohtinut asiaa, mutta en ihan vielä olisi osoitteita vaihtamassa kuitenkaan. Tämähän on kaikille vapaa keskustelufoorumi ja ns. puolueetonta (vai onko?) maaperää, tervetuloa vain muutkin mukaan keskusteluun - mutta asiallisesti, kiitos. Tottahan se joitain harmittaa, kun näissä 'lässytyksissä' ei heitetäkään lokaa syyttömien niskaan, eikä haukuta syyttä suotta ketään esiintyvää taiteilijaa, ei viljellä edes navanalushuumoria. Mutta koettakaa nyt vähän aikaa edes kestää!
Niinpä, olen samaa miettinyt, en oikestaan haluaisi kenenkään liityvän meidän keskusteluumme,
ei sen vuoksi että ketään vähättelisin.
Kuitenkin alamme lähestyä toisiamme, väistämättä
niin kuitenkin tapahtuu, tunnustelemme, arvailemme, mitä oikein olemme ?
En voi väittää, kiinostat minua, kuka, mikä oikein olet? Mitä ajattelet, Mitä teet,
mikä sinua huolettaa?
Taitaa olla paremmpi vaihtaa johonkin toiseen palstaan. vielä kerran, en suinkaan ole netissä
huijaileva. Taatusti olen rehellinen.Niin...
ne nimikirjaimet, kuuleppas, niiden perustella pääsee kyllä äkkiä jäljille! No. Tässä K Sukunimeni alkukirjain.
K viittaa pohjanmaalle jossa on tänäkin päivänä
suurin osa sukuani, haluat tarkistaa kaikki viulistit? paljastan sen myöhemmin,niin soitan
jousikvartetissa viulua ,alttoviulua.
paljon myös solistina.
No, ei minulla ole tarkoitus eikä tarvettakaan ruveta tarkistelemaan kaikkia K-alkuisia viulisteja!
Mutta ehdotus muulle palstalle siirtymisestä on vähintäänkin hyvä. Onhan tuolla tuo Ikäryhmät ja siellä muistaakseni 50 - mitenkäs se? Muuten, on minullakin sukua Pohjanmaalla, siellä pohjoisemmassa osassa, äitini sukua tarkemmin sanoen.
Miten löydän sinut tuolta uudelta foorumilta, käytämmekö samoja nimimerkkejä edelleen? Melkein tekisi mieli vaihtaa, etteivät häiriköt siirry perässä!
Enpä tosiaankaan tiedä, kannattaako keskustelua siirtää tuonne Ikäryhmiin! Pistäysin siellä kurkkaamassa, eikä kovin hyvältä näyttänyt, valitettavasti. Luulen melkein, että siellä irvileuat vain villiintyisivät entisestään!
Ehdotuksia?
No, kuuleppas huokaus, jatketaan vaan täällä,
jos jotkut haluavat häiriköidä,ei välitetä mitään. Ohitetaan ne. Ihmettelen kuinka paljon on
seksuaalisesti häiriintyneitä. Mutta he jättävät kuitenkin jälkensä, heidät on helppo jäljittää.
Me jatkamme muusiikista, kirjallisuudesta, yleensä elämästä, huolista ,murheista , eikö vain ? No, Klementti, kertooko mitään?
Etelä-Pohjanmaalta? Jotenkin tunnustais, että siihen suuntaan. Siis työksesi soitat vai teetkö jotain muuta, opettamisen ohella? Minä työskentelen kirjojen ja tietokantojen parissa, en kuitenkaan ole minkäänlainen tutkija. Ja kohta siis olen taas työtä vailla, ellei mitään odottamatonta satu, mutta eipä ole minulle mikään uusi tilanne. Oikeastaan on aika mukavaa olla välillä ihan kotioloissakin ja keskittyä muuhun kuin työelämään. Olen jo sen ikäinenkin, ettei työtarjouksia suoranaisesti mitenkään satele, säästyisinpä vain ns. työllistämistoimenpiteiltä eli yhdentekeviltä (ja pikkupakollisilta) kursseilta yms. Työtä en vieroksu, mutta rajansa kaikella.
Saan kai pitää itseäni onnekkaana, kun minulla on ollut mahdollisuus tehdä työtä silloin kun olen sitä tarvinnut ja olla tekemättä taas toisin ajoin, eikä siitä ole vielä seurannut mitään taloudellista katastrofiakaan. Vierastan ylenpalttista kuluttamista ja tavaran ja mammonan haalimista, olen vähään tyytyväinen, eikä minulta siltikään puutu mitään mikä on oikeasti tärkeää.
Työpaikaltani monet jonottavat päästäkseen vuorotteluvapaalle vähän hengähtämään.
Viimeksi kuluneen työttömyysjakson aikana toteutin yhtä haavettani eli kuuntelin päivittäin niin paljon klassista musiikkia kuin sielu sietää - ja sehän sieti ihan hyvin! Suosittelen kaikille muillekin. 'Löysin' radion nyt uudestaan, kun nuorena tyttönä kuuntelin sitä iltakaudet samaan aikaan, kun toiset katsoivat seinän takana tv:tä. Sitten en vuosiin ehtinyt syventyä lähetysten antiin, mutta nyt taas kyllä, radio on auki aina kun puuhailen keittiössä askareissani.
Ja millainen radio se sitten onkaan! Varmaan jo
yli 30 vuotta vanha laite, jossa on kasettisoitin samassa, veljieni ensimmäinen rokkikone. Kasettipuoli ei enää toimi hyvin, mutta radiovastaanotin on hyvä, eivät pärjäisi nämä nykyajan vempaimet sille!
Ehdotit taannoin, että voisimme laittaa pystyyn kunnon väittelyn. Mistä sitten väittelisimme?
Ehei, ei musiikki yksin ole elättänyt, ei,
olen koulutukseltani laivanrakennus teknikko,
tehnyt työtä laivojen suunnittelussa, toisaalta
muusikkona, opettajana. Muusiikki opintojen jälkeen paljon työtä ei löytynyt, onneksi löytyi
uusi ammatti. Otan ja saan vapaata opettamiseen.
Esiintymiset keskittyvät lähinnä viikonloppuihin.
Koko kvartetti on käynyt muiikkiopiston, muut ovat ammattimuusikkoja, minä en. Kuitenkin soitan
kaikki viulu/altto soolot, ja myös opetan viulun/
alttoviun soittoa. Huokaus, taidanpa alkaa sinua
ymmärtämään,ei tule kuuloonkaan minkäänlainen
väittely, keskustellaan nyt muusta, koko elämästä
yleensä,jos tämä muita häiritsee, haetaan uusi foorumi, alkaa tuo saatanan homottelu jo riittä.
Jatkan vielä kun vauhtiin pääsin, mikä helvetti
tässä palstassa on vikana kun ei osata kunnolla/
väitellä keskustella.Nimitellään, homotellaan,
ollan kuin mitäkin perkeleitä. Puhutaan sanoilla joita ei itsekään täysin ymmärrätetä. Täytyykö
aina huomauttaa palstan valvojaa asiattomuuksista. Tällä tavoin saadaan koko palsta näivettymään, eikö kirjoittelijat ymmärrä
että he jättävät jäljet mistä nämä elämää suuremmat aforismit tulevat ? En ole turhan kaino
jos sitä halutaan, katson varmasti mistä tulevat,
toimin sen jälkeen, siis puhukaa musiikista, tai menkää terapeutille.
Huomenta taas. Siis tarkoitat ilmeisesti tätä klassisen musiikin foorumia yleensä, että tänne kirjoittelevat kaikki nekin, joilla ei ole mitään asiallista sanottavaa. Huomasin kyllä, että tästäkin ketjusta häipyi se halpa hotelli-kommentti, kiitos vaan siitä. Ehkä tuollaisten kirjoittelijoiden taustalla on yleisiä mielenterveysongelmia ja ne purkautuvat sitten kaikenlaisena häiriökäyttäytymisenä. Ja nykymaailmassahan miltei jokainen asia tuntuu jollakin tavalla liittyvän seksiin tai se siihen liitetään. Tympeää, sellaiseen olen kyllä ihan kyllästynyt.
Homoseksuaaleja vastaan minulla ei sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa, ihmisiä ovat siinä missä me muutkin. Vahinko, että pelkkä homo-sanakin on kärsinyt niin pahan inflaation.
Vai laivanrakennusta, no, eipä vähä mitään. Voin hyvin ymmärtää, että sellainen vaatiikin vastapainokseen esimerkiksi musiikin kaltaisen harrastuksen. Mutta sukunimestäsi vielä - jäin miettimään, oliko siinä yksi kirjain liikaa vai oliko se vain näppäinvirhe? Vai oliko se jonkinlainen hämäysyritys keskustelun ulkopuolisten suuntaan? Kas, kun jos sitä ylimääräistä kirjainta ei olisi ollut, olisi nimi sanonut minulle paljonkin.
Kyllä, yritin vähän hämätä, oli siinä yksi liikaa.En itsekään sitä niin erikoisena pidä,
tarkoitan näitä ns.sukujuuriani.Kaikkihan jotain sukua ovat, sattuu vain tästä populasta löytyvän
paljon erlaisia pelimanneja sun muita komeljanttareita.Tämäkin sakki on haarautunut sinne sun tänne. Se siitä. Kuuntelin ennen töihin
lähtöä elokuvaan Alamo tehtyä johto-sävelmää,
Green Leaves, Four brothersien esittämänä, hienoa kantria. No nyt tuli vähän kiirus,
palaan vielä palstalle tänään.
Kun nyt elokuvamusiikista tuli puhe, niin oletko kuullut Schindlerin lista -elokuvaan John Williamsin säveltämän kauniin viuluteeman? Classicissa sen useimmiten kuulee Perlmanin esittämänä. Se on yksi suosikeistani. Joku voisi ajatella, ettei elokuvamusiikki nyt ole juuri mitään, mutta mielestäni se on ihan väärä luulo. Vaikka sävellykset usein luetaankin kuuluvaksi ns. kevyempään osastoon, niin kyllä minusta useissa on ainesta ihan kalssikoksi asti. Vai mitä?
Jo vain, tämä Perlman:in esitys kelpaa hyvin classisen joukkoon, Melodialtaan rauhallinen ja
kaunis. Perlman on erttäin tunnettu viulisti. Tässä tulee mieleeni duetto jonka hän esittää yhdessä altisti Zukerman:in kanssa (olikohan se nimi noin ?) no, teos nimeltä Passacaglia,
Esitys mielestäni loistava, siinä on kahden mestarin yhteissoitto parhaimmillaan. kuuntelin esityksen Youtubesta. Tulin vertailleeksi saman teoksen kahden muun viulistin esittäminä, nimistä
päätellen Kiinalaisia, Kiinasta tulee jatkuvasti
uusia hyviä kykyjä esille. Hekin soittivat hyvin
mutta pitkä on vielä matka em. herrojen esitykseen.
Anna Serova nuori ja hyvin lahjakas altisti,
hänen Capricco kappaleen esityksensä on hieno,
Hän käyttää Alttoviulun koko ääniskaalaa todella
puhtaasti, en kuullut minkäänlaista rikettä.
On vahinko ettei sinulla ole Youtuben käyttömahdollisuutta, tosin äänitykset eivät ole
aina parhaita mahdollisia. No, jatketaan !
Siis minulla kyllä olisi mahdollisuus vierailla Youtubessa vaikka ihan säännöllisesti, mutta työkaverini eivät varmaankaan tykkäisi (henk.koht. kuulokkeita ei työnantajakaan vielä meille anna)!
Edistysaskel oli jo sekin, että saimme radion etävarastoon, jossa teen työtä muutamana päivänä viikossa. Kanatkin kuulemma munivat paremmin, kun niille soitetaan musiikkia, joten ehkä minä ja työkaverinikin saamme enemmän aikaan radiota kuunnellessa!
Mutta aika rientää ja pitää joutua viemään poikaa partiokokoukseen ynnä katsastamaan, onko kirpputoripaikaltamme mennyt mikään kaupaksi.
Vaikka kiva olla 'tirkeistelijänä' tässä teidän keskustelussa ;) niin jospa jompi kumpi ottaa itselleen 'anonyymisähköpostiosoitteen'(luukku.com esim., feikkinimellä ja tiedoilla) ja laittaa sen täällä toiselle tiedoksi ja jossa voitte vaihtaa toistenne sähköpostiosoitteet. Törkyähän sinne voi tulla mut kun osoite on tehtävänsä tehnyt niin senhän voi lopettaa.
Paitsi eihän pappa ole kuitenkin naimisissa...? joo, ei kuulu mulle ;D
"Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään taas päivä taas katoaa.
Mutta milloinkaan en surrut ole kahta: En päivää
joka jäi jo taa, en päivää tulevaa".
Eipä ole omaa riimittelyä, olisihan hienoa kun
osaisi noin elää. Siispä huomenta uuteen päivään.
Illalla pitäisi mennä porukan kanssa harjoittelemaan Jouluun sopivaa musiikkia.
En tiedä mitä ovat keksineet, pitäisi ottaa altto
mukaan. Pianisti tulee vahvistamaan kvartettia.
Hieman kiinnosti, tietokantoja ? Mille alalle ?
Jatkan taas tänään jos suinkin ehdin höpinää
musiikista.
Kyllä, kiitollinen saa olla tästäkin päivästä - bussikuski kaahasi niin, että kävi pelottamaan jo muidenkin matkustajien hengen puolesta. Mihin lie miekkosella ollut kiire, varmaankin ennenaikaiseen hautaan...
Niin, sanoin että teen työtä tietokantojen parissa. Se on oikeamminkin vain yksi työtehtäväni, minä luetteloin ja järjestän ja hyllytän ja poistan jne. Isossa talossa, jossa on paljon tietoa, painettuna ja sähköisessä muodossa. Kaikkien kansalaisten ulottuvilla, ilmaiseksi. Paitsi yritysasiakkaille, joilla on varaa maksaa saamastaan tiedosta.
Joko arvaat?
Kiitos tuosta anonyymisähköpostivinkistäsi, voin tarvita sitä joskus toiste, mutta en tässä yhteydessä! Miten se, onko jompi kumpi meistä naimisissa vai ei, liittyy olennaisena tietona musiikista keskusteluun? Jos olisin liikkeellä seuranhakumielessä, menisin kai aivan toiselle foorumille tai jonnekin treffipalstalle, vai mitä.
Mainitsin itsestäni, että en ole tahollani sitoutunut kehenkään, mutta en vaadi tietää samaa keskustelukumppanistani - enhän kysele sitä muiltakaan, joiden kanssa täällä vaihdan mielipiteitä! Ja mielipiteiden vaihtoa vartenhan tämä palsta kai on olemassa, eikö niin?
Luin kyllä aamulla tuon loistavan neuvon minkä
tämä "vinkkaaja" antoi. Täytyy vain todeta vanha viisaus, "karavaani kulkee ja koirat haukkuu".
No, "pappa" kävi harjoittelemassa joululauluja, tai paremminkin niiden säestämistä. Laulut
olivat perinteisiä,joukossa pari joita en ollut
ennen kuullut. Kyseessä on kuoro joka valmistelee
joulunajan esitystään, olemme siinä mukana.Kuoron koko kaksikymmentä laulajaa,
(sekakuoro) laulevat neliäänisesti, todella
hyvin, Laulun harrastajia, heidän kanssaan oli helppoa työskennellä, koska kaikki olivat nuotin-
luku taitoisia. Tosin se ei vielä tee kenestäkään
laulajaa mutta helpottaa laulujen harjoittelua.
Tämä nyt tällä erää musiikista, Voimme toki keskustella muustakin kuin jousimusiikista,
kaikesta mahdollisesta. "Vinkin" antajien kannattaa MUISTAA palstan säännöt.
Jos sinä olet "pappa", niin yhtä hyvin minua voi sitten nimittää "mammaksi" - paitsi että se nimitys on jo varattu lapsilleni, jotka joskus sitä käyttävät :) Ihmisen ikä on kummallinen juttu. Hyvin harvoin tunnen itseni sen ikäiseksi kuin olen (sellaisina aamuina kyllä, kun kaikki paikat ovat kankeina ja aivot sumussa). Muuten ajattelen mielelläni, että kronologinen ikä ei ihmisestä paljoakaan kerro.
Yritän aktiivisesti olla huomaamatta, että joulu alkaa painaa päälle. En pidä siitä, että kaupoissa jo lokakuun lopulla ripustetaan joulukrääsät esille ja aletaan soittaa 'jouluista musiikkia' eli kaiken maailman renkutuksia, joiksi perinteiset ja kauniitkin joululaulut on väkisin väännetty. Mikä muuten on sinun mielestäsi se kaunein joululaulu? Itse itken aina kuullessani Varpunen jouluaamuna -laulun, sen sanat ovat niin riipaisevat. Niin, ja tietysti tottakai Jussi Björlingin laulama O, helga natt. Vasta kun sen kuulen, alkaa todellinen joulu minulle.
Björglingin Oi jouluyö on todellakin omassa
sarjassaan, en ole kenekään kuullut esittävän
sitä yhtä hienosti, erikoisesti hänen tenorinsa
pääsee oikeuksiinsa kaikkein korkeimmissa kohdissa. Varpunen..., ilman muuta . Pidän
myös Tonttu:sta, tunnetko ? Perinteiset joululaulut pitävät kyllä pintansa. Eräs laulu
jota suuresti arvostetaan,mutta josta en pidä
on Valkea joulu, en vain saa siihen mitään makua. Niin siitä eilisestä, kuoron ohella
myös me olemme mukana ilman palkkioita,
haluamme tukea harrastustoimintaa.Olet oikeassa,
aina vain aikaisemmin liikkeet aloittavat
"hulinansa", ihmiset valittavat että joulu
stressaa. EI kai joulu ketään stressaa, itsehän
he sen tekevät. Eräs työtoverini sanoi kerran
että " mitä ihminen muuta haluaa kuin ostaa
uusia tavaroita", siinä se taitaa olla, että
voi h....tti. Niin "pappasta", sitä olen ainoastaan sille 6.5 vuotiaalle.En ole kalju,
Eikä ole mitään läskimahaa, liikun paljon.
Tämä ulkoisesta "habituksesta". Hyvää viikonloppua.
Hyvää viikonloppua sinullekin. Muuten olen sitä mieltä, että Valkea joulu kaikkine eri versioineen pitäisi lailla kieltää! Siinä laulussa juuri kiteytyy kaupallisen tavarajoulun henki oikein puhtaimmillaan. Sitä soitetaan joka hemmetin tuvassa ja torilla! Ilmiö on vähän samankaltainen kuin että juhannuksena kuulee kyllästymiseen asti Kesäillan valssia...
Mahdatkohan tarkoittaa sitä Tonttua, joka alkaa sanoilla "Pakkasyö kylmä on, leiskuen Pohja loimujaan viskoo..."? Pidän minä siitäkin, mutten ihan kenen tahansa esittämänä.
Kävin äsken muuten youtubessa katsomassa muutaman videopätkän suosikkilaulajani Dmitri Hvorostovskyn repertuaarista. Oli hyvin liikuttavaa nähdä, miten eräs varttuneempi nainen itki Hvorostovskyn laulaessa Kurjet-laulua. Että irrottaa se näköjään tippaa linssiin muiltakin kuin minulta.
Huomenta H.H. mitenkäs viikonloppu sujui ?
Olin sunnuntaina kertaamassa musiikinteorian
tietämystäni, muistissa tuntui olevan.
Niin, Hvorostovsky,hänellä tosi komea barytooni.
teosten ja laulujen skaala erittäin laaja.
Kurjet on todella tunteisiin vetoava, kaunis.
Hän laulaa myös vanhoja venäläisiä romansseja,
myös itse "tykkään" niitä soitella,
Valkoakaasiat, mustat silmät, laulu Njeprille,
Kuljen yksin autiolla tiellä (tämä erikoisesti
kolahtaa.) Myös Mustalainen vaikka se onkin unkarilainen, ym.niitä riittää. Kaikki ovat
melankoolisia, melodioiltaan kauniita, tunteellisia,niitä voi soittaa viululla
mustalaismusiikin tyylisesti, ainoa haittapuoli
että kunnolla "soidakseen" pitäisi olla piano
säestys, silloin saadaan niihin syvyyttä lisää.
Muuten mitä mieltä olet Helsingin musiikkitalon hankkeesta ? Kerron sitten oman mielipiteeni.
Hyvää alkavaa viikkoa !
Miellyttävän kirpeä sää, kyllä unet karisivat silmistä, kun ovesta ulos astuin. Olisipa tällainen talvi kokonaan, vähän enemmän lunta (että lapset saavat peuhata), mutta enemmästä pakkasesta ei olisi niin väliä.
Huomasitko muuten, että Hvorostovsky on aika lailla tavallisen venäläisen musikan näköinen. Tai sen uuninpankolla makoilevan satuhahmon, oliko se nyt Tuhma-Jussi vai mikä sikäläisessä kertomaperinteessä. Metkaa!
Musiikkitalo, niin, kyllähän sitä kuoppaa on saatu jo pitkään katsella! Mieluummin soisin, että siihen jotain rakennettaisiin, kun on kerran aloitettu. Mutta kaiken ei aina tarvitsisi olla niin suurellista Suomen kokoisessa maassa saatika Helsingin kokoisessa kaupungissa.
Pidin eilen itselleni oman konsertin aarioita ja alkusoittoja, oikeammin vain aarioita. Kuuntelin muutama vuosi sitten joululahjaksi saamaani Jussi Björlingin levyä, ja vaikutuin taas kerran hänen äänensä kauneudesta.
Nyt työt kutsuvat. Palataan keskusteluun.
Uusi päivä. Toivoisin että ei aina toteutuisi
vanha hokema, "huomenna on uusi eilinen".
Myönteisessä mielessä, eihän kukaan huonompaa
huomista haluaisi. Olen aivan samaa mieltä musiikkitalosta, tarvitaan, mutta järjellinen.
Elämä asettaa ihmiselle kysymyksiä. Joihinkin
saa vastauksen, toisiin ei. Vastausta vaille
jääneet ratkaistaan järkeilemällä, kuvittelemalla,tai uskolla. Uskomme jumalaan(jumaliin), Poliitikkoihin, mitä erilaisimpiin
asioihin. Ei siinä mitään, mutta kun alamme
paasata uskojamme totuuksina, ollaan heikoilla jäillä .Sana usko jo kertoo kaiken, Tästä hyvänä
esimerkkinä USA:ssa leviävä evoluution vastainen
liike. No, menempä musiikkiin. Kaikista muusiikki
teoksista löytyy kysymys ja vastaus. Toisista
selkeämmin, toisista vaikeammin. Ns. kevyestä,
helposti koska se on suurelta osin sanoitettu.
Mieleen tulee sellainen kuin, Kenties, Kenties.
Myös klassisesta, siellä se aina ole helposti havaittavissa, on kuitenkin. Teos saattaa alkaa
hyvinkin painokkaasti, dramaatisesti siis
kysymys, loppua kevyemmin, herkemmin, valoisasti-
vastaus. Kysymyksiä ja vastauksia saattaa olla
paljonkin. Kuitenkin juuri ne luovat teokseen
jännitteen. Riippuu kuulijasta miten hän ne kokee. Mieluisasti ehkä epämieluisasti.
Ei kukaan tietenkään ajattele musiikkia näin.
Tuntemukset herättävät tavallaan mielikuvia,
mielikuvat ajatuksia. Mielestäni klassinen on
parhaimillaan silloin kun aikakausista,eri kielistä huolimatta mielikuvat ovat samantapaisia. Sinä synnytät minussa kysymyksiä,
tässä yksi. Miten ihmeessä olet hankkinut valtavan tiemyksesi musiikista ?
Hyvää päivän jatkoa, vaikka ilma on tosi kurja.
Meilläpäin on kova tuuli, muuten sää on tänään varsin kohtuullinen - siihen verrattuna, että tavallisesti tähän aikaan vuodesta eteläinen Suomi on joko puolimetrisen loskan peitossa tai sataa vettä kuin saavista kaataen ja välillä se kaikki jäätyy...
Musiikkihan on kansainvälinen kieli, eikö niin, musiikkia voi ymmärtää vaikka ei ymmärtäisi esimerkiksi sanoja, joilla sitä esitetään. Aina parempi, jos ymmärtää sanatkin. Ei italiakaan oopperan kielenä mielestäni ole ylivoimaisen vaikeata, joitakin fraaseja oppii kuuntelemaan ja ymmärtämään, jos on vähän kielipäätä ja osaa ennestään muutakin kuin suomea.
Mitenkähän olet päätynyt käsitykseen, että musiikkitietämykseni olisi jotenkin valtavaa?
Kyllä itse luulen, että se on vain pintaraapaisu isosta alueesta, enkä tiedä juurikaan mitään
musiikin teoriasta aivan alkeita lukuunottamatta.
Mutta kerron nyt sitten salaisuuteni: minä kuuntelen radiota ja levyjä. Ehdin olla yli vuoden työttömänä ennen tätä pestiäni ja sinä aikana toteutin yhden mielihaluistani eli kuuntelin, kuuntelin ja kuuntelin musiikkia päivittäin PALJON. Kyllä siinä oppii yhtä ja toista, jos aihe kiinnostaa, ja minua kiinnostaa. Olen toki aikaisemminkin kuunnellut paljon, ihan ensimmäiset huikeat elämykseni sain äitini välityksellä, koska myös hän on kiinnostunut klassisesta musiikista ja arvostaa esim. laulajia. Mikä parasta, niin olen onnistunut siirtämään tämän kiinnostuksen myös lapsiini ja varsinkin tyttäreeni, jolla kiihkeimmästä rokkikaudesta huolimatta on sydäntä myös mm. baleteille ja oopperoille.
Hauskinta musiikin kuuntelussa on mielestäni vertailla eri esittäjien versioita samasta kappaleesta. Sillä tavalla oppii erottamaan solistien, orkesterien ja laulajien ominaisuuksia toisistaan, edellyttäen ettei ole ihan puukorva.
Ja lopuksi: suhtaudun musiikkiin enemmän sydämellä kuin järjellä tai teorian avulla.
Tunnen pienen näpäyksen saaneeni,varmasti aiheellisesti. En ruokatunnilla muuten vastaisi.
Niin, musiikin teorian piiriin kuulu tuokin jako:
kysymys / vastaus. Siksi sitä selittelin. Luonnollisesti musiikisssa on paljon muitakin
elementtejä. Niitä käsitellään lähinnä musiikki-
tieteessä, siellä sivuutan jo matematiikkaa. Siitä en paljoakaan tiedä. Toki kuuntelen musiikkia tunteella niinkuin kaikki muutkin.
Eri esittäjien samasta teoksesta tekemiä tulkintoja seuraan nuoteista, jos sattuu olemaan
juuri siitä kappaleesta. Siis soittajien,
solistin (lähinnä viulu) esityksiä. Tämän varmasti ymmärrät,että miksi. Muuten en niin
kauheati analysoi kuulemaani. Analysointia on
pakko tehdä kun harjoittelen (harjoittelemme)
uusia teoksia, mitä säveltäjä haluaa kertoa.
Nuotit eivät kerro kaikkea, on jotenkin päästävä
"sisälle", löydettävä se oikea tunnelma, teoksen
oikea harmonia, se on osa musiikin teoriaa (harmonia). Jatkossa pyrin välttämään teorioita.
En myöskään osaa sanoa kuka on paras, huonoin
säveltäjä. Jos sävellys, teos antaa jotakin,
se on ainakin minulle hyvä. On ihmisiä joilla
vuoren varma käsitys säveltäjistä, teoksista
mitkä ovat ehdottomasti kaikkein parhaat.
Sopiihan se, kannattaisi kuunnella kuitenkin
muidenkin mielipiteitä, vain siten syntyy
oikeanlainen keskustelu. En tällä sinua tarkoita.
Musiikin kuunteluun ei tarvita teorian eikä
nuottien tuntemusta, ei tarvitse selittää hienoin
termein ja sanoilla leikkimistä, vain KUUNNELLA,
se lisää parhaiten muusikin tuntemusta, niin kuin
sinäkin teet. keskustellaan musiikin ohella
muistakin aiheista, luetko ?
Miksi tunnet näpäytyksen saaneesi? En ainakaan tietoisesti halunnut sitä antaa, eri asia sitten miten kirjoitustani tulkitset. Kyllä minulle saa luennoida musiikin teoriastakin vaikka kuinka, ei se haittaa.
Jaa, että luenko...noh, olipa kerran aika, kun joka syksy suorastaan odotin uusien kotimaisten kirjojen ilmestymistä, mutta vuosien myötä tuo innostus on laantunut, melkein tyystin hävinnyt. Lukemista en ole kokonaan hylännyt, mutta ei siihen ole enää aikaakaan samalla tavalla kuin ennen. Kun olen kirjojen parissa kaiket päivät työssänikin, niin kotosalla harrastan kaikkea muuta, mm. askartelen ja nikkaroin jotakin pientä.
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä!
En tiedä, onko sitten nykyisen suuntauksen syytä, ettei kirjallisuus enää niin kiinnosta - kun tuntuu että nykyään kaikki kirjoittavat jotakin, näyttelijät, muusikot, kuvataiteilijat, kriitikot ja muut pikkujulkkiksetkin (tyyliin Susan Kuronen...). Minua alkoi tökkiä myös jokin vuosi sitten vallalla ollut trendi keksiä 'uutta' suomen kieltä eli sanoa asiat mahdollisimman konstikkaasti ja kummallisesti.
Pidän kovasti Heli Laaksosen murrejutuista, ne saavat minut hyvälle tuulelle jo pelkän kieliasunsa ansiosta. Mielikirjoittajiini kuuluvat myös Mirjam Kälkäjä (ei ole tietääkseni julkaissut mitään moneen vuoteen), Oiva Arvola, Eeva Tikka (tietyin varauksin) vain joitakin mainitakseni. Ovat kaikki aika vanhoja kirjoittajia, uusia en edes tunne.
Huomenna menen lunastamaan liput joulukuun Pähkinänsärkijään - siitä tulee taas loppuvuoden kohokohta!
En mitenkään "nokkiintunut" ajttelin liian teoretisoinnin näyttävän jotenkin viisastelulta,
sellaista en halua harrastaa. Selkokielinen teksti on parasta.Joten, hyvää huomenta. Kysyin
lukemisesta, itselläni on aivan samoin, ennen luin hyvinkin paljon, Nyt riittää vähempi.
Musiikki ja sanaristikot sekä liikunta riittävät
oikein hyvin. Menet siis katsomaan Pähkinän-
särkijää. Se on varmasti upeaa katsottavaa ja tietenkin myös kuultavaa. Sehän perustuu satuun?
johon Tsaikovski sen sävelsi, oliko se niin ?
Huomaat kuinka vähän tiedän tästä alueesta.
Onneksi sinä tiedät paljon, voit sitten kertoa
mielipiteesi esityksestä. Viimeksi kun esitit arviosi luin sen suurella mielenkiinnolla, se olisi kelvannut vaikka Hesariin mielestäni.
Tsaikovskin teoksista jotenkin tunnen hänen
viulukonserttonsa, olemme soittaneet siitä joitain osia, pienellä porukalla ei ole rahkeita
esittää koko teosta. Tämä konsertto on soittotek-
nisesti hyvin vaativa, varmasti antaa haasteita
kelle hyvänsä soittajille. Tsaikovski edusti
kansallisromantiikan aikakautta, koko 1800 luku,
osin vielä 1900 luvun alku oli sitä. Tuon ajan säveltäjistä suuri edusti sitä teoksissaan.
Pidän tuon aikakauden teoksista, siltä osin kun edustavat romanttista, kansallisromanttista linjaa, Silloin ne kuvaavat säveltäjänsä kotimaata, taruja ym. Myöhemmin siihen liittyi
natioalistisiä piirteitä, mahtipontisuutta,
ylitsevuotavaa dramatiikkaa. Niistä teoksista
en liiemmälti pidä. En luettele niitä, tiedät
varmasti mitä tarkoitan. Niitä käytettiin myöhemmin ikävällä tavalla vahvistamaan kansallistuntoja. No, musiikin suhteen kaikki ovat oikeassa, itse tunnen näin. Vieläkin
ihmettelen, sinulla on erittäin hyvä kirjallinen
taito esitää ajatuksiasi, mistä se on peräisin ?
Itse olen tyypillinen putkiaivoinen mies,
koulussa en mitenkään kieliopissa enkä kirjallisena kykynä loistanut, niin kuin huomaat.
Hyvää päivän jatkoa !
Ehkä kirjallinen ilmaisutaitoni on peruja jo kouluajoista, olen aikoinani harrastanut myös kirjoittamista 'tosimielessä', tekstejäni on jonkin verran julkaistukin erilaisissa yhteyksissä. Mutta kirjoittaminenkin on nyttemmin jäänyt taka-alalle. Ehkä palaan sen pariin taas, kun aika on otollinen, kenties.
Muistat oikein, Pähkinänsärkijä perustuu satuun ja on siksi lapsillekin sopivaa joulunaluskatseltavaa. Olen nähnyt Kansallisbaletin Pähkiksen jo pariin kertaan ja pian siis kolmannen kerran. Pidän erityisesti tästä versiosta, joka on sijoitettu vanhaan Porvooseen, alkukuvaelma on todella kaunis lumisateineen ja joen jäällä luistelevine ihmisineen. Siitä tulee oikein jouluinen tunnelma.
Lisäksi esitys on hauska, paikoin jopa hillitön, mutta enpäs paljasta tässä nyt kaikkia juonenkäänteitä siltä varalta, että joku katsomaan menemistä suunnitteleva sattuu tämän lukemaan.
Niin, kyllähän Tsaikovskikin teki ns. tilaustöitä, joihin liittyy jos nyt ei ihan nationalistisia piirteitä niin ainakin silloisten vallanpitäjien pokkurointia - tämä on siis vain minun tulkintani asiasta. Mutta eivät nekään sävellykset huonoja ole, pientä mahtipontisuutta lukuunottamatta ehkä.
Eikös muuten eilen ollut se konsertti, jossa Soile Isokoski lauloi Wagneria - kas, kun kukaan hänen vihaajistaan ei riennä kommentoimaan. Taisi mennä heiltä jauhot suuhun, luulenpa.
Kahvitaukoa tässä pitelen, käytän sen tähän meidän vuoropuheluumme. Wagner, eipä taida olla enemmän vihattua tai pidettyä ooppera säveltäjää.
Miten sen sanoisin, hänen teostensa takana näen
haamuja, Otto won Bismark, erään Aatun, ym.
Mielestäni hän tietoisesti sävelsi Nibelungin
sormuksen , myös muita, kansallishengen nostattamiseksi, Niissä jos missä on paatosta,
Saksalaista uhoa. Tietenkin sen ymmärtää kun Saksa alkoi vasta 1800 luvulla yhdistyä. Myöhemmin hänen tuotantonsa pantiin palvelemaan
yhtä ihmiskunnan suurinta tragediaa. Säveltäjänä
Hän on oopperamusiikissa vieläkin suuri oppi-isä,
mestari, hän uudisti oopperassa orkesterin käytön. Ennen kuoro oli merkityksellisempi,hän
oivalsi suuren orkesterin ja kuoron Yhteiskäytön
edut. Säveltäjänä minun mielestäni hän on yksi
suurimmista, vaikka en mahtipontisuudesta pidäkään. Mitenkään "mielisäveltäjäni" hän ei ole, johtuen hänen tietoisista em. Pyrkimyksistään. Wagner:sta riittää ilmeisesti
erilaisia, pitää / vihaa mielipiteitä maailman
tappiin. Mitä itse ajattelet ?
Soile Isokoski ? Pidän, loistava laulaja.
Luin eilen iltapäivällä kesken työtehtävieni netti-Iltasanomista, mitä Jokelassa oli tapahtunut.
Jos olisin ollut yksin, olisin varmaankin alkanut parkua. Itku tuli vasta kotona, kun tv-uutisista kuulin, että kuolleita oli peräti kahdeksan. Siinä on ehdottomasti kahdeksan ihmishenkeä liikaa. Nyt aamun työmatkalla kurkkua kuristi nähdä kaikki ne liput puolitangossa.
Olen paitsi surullinen myös vihainen. Olisin halunnut, että tekijä olisi jäänyt henkiin miettimään mitä tulikaan tehtyä - vaikka tuskin hän enää itsekään olisi ollut 'ylivertainen' muihin nähden, kun ampui itseään päähän. Ja olen vihainen tämän nuorenmiehen kavereille! Mitä ne sellaiset kaverit ovat, jotka "ottavat etäisyyttä" silloin, kun pitäisi toimia juuri päinvastoin ja yrittää selvittää, mikä toisella oikein on hätänä!
Me ollaan kaikki syyllisiä. Välinpitämättömiä ja syyllisiä.
Anteeksi tämä synkkä vuodatus, en jaksa nyt muuta.
Olet tunteva ihminen, niin olen minäkin, varmasti
enemmistö on. Valitettavasti joukossamme on psykopaatteja joilla on kyllä älyä mutta
tunne-elämä häiriintynyt tai kehittymätön.
Olet oikeassa, olemme kaikki syyllisiä.
Yhteiskunnassa vallitsevana ovat kovat arvot,
itsekeskeisyys, ahneus, välinpitämättömyys, materiaalinpalvonta, minä, minä, on lapsia jotka eivät saa kotona rakkautta, ei ole rajoja, eikä minkäänlaista turvallisuuden tunnetta. Tältä pohjalta voi kehittyä mitä tahansa. Synkkää
taisi tästäkin tulla, mutta tapaus on kauhistuttava, eikö kotona huomattu mitään ?
Siellä se kaiken järjen mukaan olisi pitänyt huomata. Vanhempia ei nyt kannata syyllistää,
Heidänkin tilanteensa on varmasti sanoin kuvaamaton. Saitko liput Pähkinänsärkijään ?
PS. jatketaan, ota nyt kantaa vaikka Wagneriin
josta tuolla edellä puhuin "viisauksia".
Wagnerin musiikkihan saattaisi sopia tähän yhteyteen kuin nyrkki silmään - sehän se Aatukin häntä ihaili, ja tämä Jokelan ampuja ihannoi mm. natseja.
Henkilökohtaisesti en jaksa Wagneria kuunnella kuin erittäin pieninä annoksina ja harvoin. Hän kuuluu omalla asteikollani kategoriaan 'järkäleet', jotka vyöryvät päälle ja peittävät näkyvistä päivänvalon.
Mutta mitäpä näistä, puhumme kuulemma tyhjänpäiväisiä tässä ketjussa...
Ja koirat haukkuu, totesin jo kerran. Haluan sanoa vielä oikein PAINOKKAASTI,jos tuntuu toisten mielipiteet typeriltä, kannattaa silloin
itse esittää älykkäämpiä, fiksumpia. Musiikki-
palstassa myös perustella kantansa, ei siinä
tarvita minkäänlaista herjailua. Mikäli ei järkevästi osaa perustella näkemyksiään,
on kaikille parempi että pitää mölyt sisällään.
No, luin kyllä herra Ronkelin asiantuntevan
arvion erään laulajan suun asennosta. Minulle on yksi ja sama mikä kenenkin suun asento on
kun laulunsa aloittaa. Tilasin musiikkikirjastosta Stamitz:in musiikkia jousille. Katsomme löytyisikö sieltä jotain.
Kvartetin sellisti haluaisi itselleen jonkin
soolo osan. Oletko muuten kuunnellut em. säveltäjää ?
Stamitz kuuluu jokapäiväiseen musiikkileipääni. Minusta on aika metkaa, että tv:ssä pyörivään Suomi90vuotta-mainokseen on otettu romanssi-osa Stamitzin sellokonsertosta, ensimmäisestä luulisin.
Nimenomaan olen hankkinut levyn, jolla soittaa Christian Benda yhdessä Prahan kamariorkesterin kanssa, ja se levy on laatukamaa. Suosittelen!
Huomenta ! Yrin etsiä kuuluisuutta saaneesta
Youtubesta mainitsemaasi Bendan esitystä, en sellaista löytänyt. löysin kuitenkin
Concerto in D altttoviululle, se oli jokin kotivideo, äänitys ei tietenkään ollut mitään
studio luokkaa. Esittäjinä pianisti ja altisti.
Solisti vaikutti hieman aranlaiselta, hänen soitostaan puuttui artikulointi, sen merkitys musiikissa ei ole ihan sama kuin puhekielessä,
siis soittaa kaikki sävelet painotuksineen.
No, se siitä, sellistimme aikoo hankkia nuotit
maitsemaasi esitykseen, itse tuohon altto kappaleeseen. Mikä sinua erikoisesti Stamitz:in
sävellyksissä viehättää? Mitä olen kuunnellut
niissä on keveyttä, valoisuutta ja viulistina
olen kuulevinani niissä jousia varten erikoisesti
sävellettyjä kuvioita. Sanoit ettei suutarin lapsilla ole kenkiä. Meillä menee melkoisesti aikaa uusien kappaleiden harjoitteluun ja hiomiseen, eikä aina viitsi kuunnella tarpeeksi
musiikkia. Annoitpa kuitenkin hyvän vinkin,
katsotaan nyt kunhan "alttoilija" löytää nuotit.
Jatketaan näitä " typeryyksiämme", kyllä se
tämäkin päivä tästä lähtee !
Nyt juuri on sellainen tunnelma, ettei työnteko oikein maittaisi, hiirikättäkin särkee, ja ulkona on jotenkin lohdutonta, pimeä tulee iltapäivisin nopeasti ja tuntuu vieläkin pimeämmältä, kun ei ole lunta, lumen valoa. Eivätkä tämän viikon tapahtumat ole mielialaa nostaakseen. Jotain kuitenkin täytyy suomalaisten ja etenkin nuorten ihmisten hyväksi lukea, esimerkiksi ne tekstiviestit, jotka ovat kiertäneet kautta maan ja kehottaneet milloin sytyttämään kynttilöitä, milloin solmimaan vihreä nauha ranteeseen ampumisuhrien muistoksi. Siinä on jo sellaista orastavaa yhteisöllisyyttä, jota pitäisi Suomessa olla paljon paljon enemmän.
Kysyt miksi pidän Stamitzin musiikista - eniten olen kuunnellut juuri hänen sellokonserttojaan, vähemmän huilukonserttoja tai muuta, mutta sellokonsertot ovat minunkin mielestäni jotenkin iloisia ja valoisia, sopivasti kevyitä, eivät sellaista raskaahkoa vääntöä kuin esim. Elgar.
Ja kaikkien kolmen konserton keskimmäisistä osista pidän erityisesti, varsinkin C. Bendan soittamana, minusta tuntuu aina siltä kuin hänen sellonsa puhuisi minulle. Mielenkiintoista on sekin, että nykytekniikalle kiitos voi kuulla miten solisti hengittää (se ei tietenkään aina ole niin mukavaa - muistaakseni Linda Lampeniuksen erästä levytystä aikoinaan kritisoitiin siitä tuhinasta; vähän kyllä tuntuu pahalta edes mainita tuon 'viulistin' nimeä tässä yhteydessä!).
Niin, ne keskimmäiset osat eli romanssit, niissä on kauniit, laulavat melodiat, joita on helppo myötäillä itsekin hyräilemällä. Aion hankkia ne huilulle sävelletyt konsertotkin, kunhan saan aikaiseksi. Osan olen kuullut radiosta, vaikutti tutunomaiselta ehkä juuri sen takia, että tunnen jo sellokonsertot. Tarkoitan, että kyllä säveltäjän tunnistaa.
Jos en palaa tänään enää palstalle, niin hyvää viikonloppua.
Kiitos, hyvää viikonloppua sinulle myös, toivottavasti ensiviikko on valoisampi.
Minulla meneekin koko viikon vaihde kamarimusiikin merkeissä.
Tuli vähän innostuttua tuon Ronkelin takia...Ihan kiva tietää, että meillä taitaa olla melko laaja yleisö tätä keskustelua seuraamassa, kaikki eivät vaan heittele kommenttejaan meille.
Sitä vain piti sanomani, ettei tuollaisten urpojen musiikki- tai muutakaan tietämystä kannata ruveta testailemaan, se on silkkaa ajanhukkaa. Ehkä häntä kaiveleekin juuri se tietämyksen puute. Ainakin hän vaikuttaa tunne-elämältään kitukasvuiselta. Hyvän musiikin kuunteleminen voisi tehdä hänellekin hyvää näin synkeänä ja sateisena iltapäivänä.
Soo soo! Pysytäänpäs asiallisuuksissa. Näemmä sinulla karkaa mopo helposti henkilökohtaisuuksien valtatielle, vaikka en voikaan sanoa sinun onnistuneen analyyseissäsi minusta. Ai ai.
Jos tämän palstan pitäjä ei saa tuota loppumaan.
ei ole mitään asiaa minullekaan tänne!
Ei ole asiallinen ? Miksi tänne kirjoittelet ? Tarkoituksesi on vain soittaa suuta. Kysyin jo kerran mitä tiedät musiikista. Vastaa. Alan sen jälkeen esittää kysymyksiä.Mikäli osaat vastata, lopetan palstalle kirjoittelun, sinä sitten voit jatkaa, koska tiedä todella paljon.
Kysymykset tulevat koskettelemaan muutakin kuin jonkin laulaja suun asentoa. Kirjoittelusi
kyllä jo sinällään kertoo tasostasi paljon.
Sinuna (tai teinä) en vaivautuisi ollenkaan vastailemaan tuon ronkelin provokaatioihin, siitähän se vain yltyy. Eikä ole hepulla kanttia vastata edes kysymyksiin, vaikka pitää itseään ilmeisesti musiikin asiantuntijana. Surkimus mikä surkimus.
Mene pois.
Sunnuntai-ilta tuli taas aivan liian nopeasti...Lasken päiviä siihen, ettei enää tarvitse
raahautua työpaikalle, niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin.
Viikonloppuna kuulin (Jokelan tapaus poislukien) monta tuttuja ihmisiä koskevaa suruviestiä. Näyttävät tulevan oikein ryppäissä jostakin syystä.
Nyt ei ole paljoakaan sanottavaa.
vastaanhan minä... mitä tahtoisitte tietää klassisesta musiikista? minä opetan teitä. tietoa löytyy.......
Viikonloppu meni nopeasti. Kävimme kuitenkin soittamassa kamarimusiikkia (kukahan tuollaisen
nimityksen on keksinyt) Ravel:in jousikvarteton,
emme kuitenkaan ihan kokonaan, paikalla oli muutakin ohjelmaa, joten vähän lyhentelimme. Tilaisuus oli vapaaehtoisuus työn hyväksi.Myös
meidän osalta. Kerroit suruviesteistä.Tilaisuudessa eräs iäkäs mies
pyysi että soittaisimme T.Albinoni:in Adagion,
Hänen vaimonsa oli kuollut viikkoa aikaisemmin,
emme tietenkään voineet kieltäytyä. Vähän siinä neuvottelimme kuka hoitaa soolo-osan, ehdotin sellistiä, sellon kaunis syvä ääni olisi mielestäni sopinut siihen parhaiten. Sellisti
taas väitti että trilli ja tremolo soi kauniimmin
viululla. Olen soittanut teoksen monen kerrat,
ihmiset ilmeisesti pitävät sen tunnelmasta. Aloitin
"rutiinilla" , kuulin sellon äänen takaani, kohdassa missä teoksen sävel-ala laskee alimmilleen sellon tunnelataus vaikutti kuin sähköisku, Jokela, siellä kuolleet lapset, surut,
kaikki tulivat mieleeni. Toinen viulistimme huomasi tilanteen, hän siirtyi osittain eteeni,
niin etteivät ihmiset huomanneet ilmeitäni. Soittoni pysähtyi, ei varmaankaan kuin muutamiksi
sekunneiksi. Sain kuitenkin "kiinni" ja jatkoimme
loppuun normaalisti. Meillä oli tosi hiljaista kotimatkalla, kukaan ei puhunut mitään, muut
olivat ymmärtäneet, vaistonneet mieleeni nousseet
ajatukset. No, koetanpas jatkossa olla iloisempi.
Ihminen on kuitenkin tunteva, se on on suuri osa
ihmisyyttä.
Siinä luki ihan selvästi: mene pois.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmässä on itku eri tilanteissa - ei siihen tarvita kuin jokin keskimääräistä tunteellisempi elokuva tai jokin hieno sävellys. Varmimmin minulta irrottaa kyyneleet se Björlingin Jouluyö tai Hvorostovskin Itkupajut.
Albinonia kuunneltiin silloin tsunamin jälkeen, kyllä sekin liikutti, kaappasin omat ja vieraat lapset kainaloon ja annoin tulla. Taisivat muksut nyt vähän pelästyä, kun itkin Jokelan uhrejakin.
Tunnen suurta henkistä sukulaisuutta entiseen äidinkielenopettajaani, joka on jo monta vuotta asunut Unkarissa ja kirjoittanut kirjoja - hänkin on vetistelijä (terveisiä Maijalle vaan).
Olin huomaavinani erityistä lämpöä Jussin esityksessä. Jussi on taatusti vertaansa vailla oleva tenori, kuten seuraavakin arvovaltainen listaus osoittaa: http://www.muzieklijstjes.nl/100singers.htm
Mainitsemasi adagio oon tosiaan mitä herkin teos, kuka siitä voisi kieltäytyä? Kyllä pisti minutkin itkemään ukin hautajaisissa aikoinaan. Sinun ei tarvitse lainkaan hävetä tunnereaktioitasi soiton aikana... päin vastoin, ole siitä ylpeä, että et ole yksi niistä useista, jotka ovat turruttaneet itsensä länsimaisen yhteiskunnan paineessa. On hyvä osata pysähtyä "elämää suurempien" asioiden äärellä.
Voin aivan hyvin osallistua keskusteluunne. Hahahhahahahahahahahaaa...