On läheisriippuvuus. Yritetään elää elämää miehen kautta. Kaikki asiat pitäisi tehdä yhdessä. (Mies saa seksiä hyvin, niin kauan kun jaksaa "leikkiä" tuota läheisriippuvuus-leikkiä.) Toisen menoja kytätään/estetään. Toinen ei saisi harrastaa mitään, eikä kehittää itseään, eikä olla matkustelevassa työssä.
Mikseivät naiset ÄLYÄ hankkia omaa elämää? Miksi naisille sitten se ELÄMÄ = uusi mies, joka kärsii taas saman kohtalon, kun sen kautta yritetään väkisin elää.
Eikö naisilla ole älyä, harrastaa, perustaa firmaa, matkustella johonkin mielenkiinoiseen ja (ehkäpä hurjaan?) Opiskella jotain erikoista?
Naista kiehtoo vain miehen äly, Omako puuttuu kokonaan?
Mikseivät naiset ÄLYÄ hankkia omaa elämää? Miksi naisille sitten se ELÄMÄ = uusi mies, joka kärsii taas saman kohtalon, kun sen kautta yritetään väkisin elää.
Eikö naisilla ole älyä, harrastaa, perustaa firmaa, matkustella johonkin mielenkiinoiseen ja (ehkäpä hurjaan?) Opiskella jotain erikoista?
Naista kiehtoo vain miehen äly, Omako puuttuu kokonaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos toistuvasti törmäät sellaiseen tunteeseen, että nainen tuntuu sinusta läheisriippuvalta kun haluaisi olla kanssasi enemmän kuin sinä, sinun kannattaisi miettiä omaa suhtautumistasi parisuhteeseen.
Jos nainen (parisuhde) tuntuu ahdistavalta, eikös sitten kannattaisi jatkaa sinkkuelämää.
Lapset viimeistään vaativat enemmän huomiota kuin mitä sinun asenteellasi pystyy antamaan.VAi ovatko lapset mielestäsi läheisriippuvaisia kun itkevät isän perään..
oma etu...hei hei!
Sellaisen miehen, joka ei viihdy omien lastensa seurassa (eikä vaimo saisi asiasta huomauttaa kun lapset itkevät isän perään) ei pitäisi koskaan hankkia lapsia.
Jos perhe-elämän vaatimukset tuntuvat kiristyksltä, ahdistavalta ja kanssaihmiset (vaimo, lapset) läheisriippuvilta, suosittelen lämpimästi sinkkuelämän jatkamista.
Jos seksi on ainut syy olla naisen kanssa, suosittelen sinkkuelämää. Lukuisat naiset pystyvät ehkä yhdessä tyydyttämään kyltymättömän miehen, "läheisriippuvainen vaimo ja lapset" eivät ole silloin oikea vaihtoehto.
Miksi hankkia lapsia jos ei halua olla heidän kanssaan?
Täytyy lausua tähän jotain, sillä vaikuttaa siltä, että keskustelu lähti heti harhautumaan väärille raiteille.
Sanoit näin: "nainen tuntuu sinusta läheisriippuvalta kun haluaisi olla kanssasi enemmän kuin sinä". Tuosta ei ole kysymys. En tosin tiedä, tarkoittiko alkuperäinen kirjoittaja sitä. Minulla on kokemus kahdesta pitkästä suhteesta aika erilaisten naisten kanssa, joista toisen kanssa ei ole ollut kertakaikkiaan mitään ongelmia riippuvuuden kanssa, mutta toisen kanssa sitäkin enemmän - ihan sietämättömyyteen asti. Kumpikin on tarvinnut minua huomattavan paljon, mutta siitä ei olekaan kysymys. Lauseessasi on se vika, että sanot "naisen haluavan olla miehen kanssa", Juuri sitä läheisriippuvainen naiseni EI halunnut. Hän halusi että olen hänen näkösällään koko ajan enkä tee mitään mitä hän ei ole käskenyt minun tehdä, mutta MINKÄÄNLAISTA yhteistä tekemistä meillä ei ollut. Toinenkin naiseni halusi minut lähelleen, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut, koska mitään kontrollontitarvetta suhteeseemme ei liittynyt. Tietysti se oli minun virheeni, että ylipäänsä epäonnistunut suhde tuli solmittua ja parempi tosiaan olisi ollut pysyä sinkkuna, mutta haitallisesti läheisriippuvainen kumppani (huom! se voi olla mieskin) ei ole sellainen, joka tarvitsee toista lähelleen vaan nimenomaan sellainen, joka ei salli toisen päättää itse tekemisistään eikä melkeinpä edes ajatuksistaan. En tiedä, onko alkuperäisellä juuri sellaisesta ollut kokemusta mutta itselläni on ja siksi olisin voinut kirjoittaa pienin muutoksin lähes saman tekstin.
Olit heti miehenä, "hajulla" keskustelun raiteista. Onnittelut siitä!
Minä nimittäin olen itse yrittäjä nainen, (kolme lasta mies) jolla ei ole mainitsemiani ongelmia. Ainoastaan ihmettelen tälläisten naisten määrää täällä netissä, joilla on kaikki niin pielessä, (omasta mielestään)
Onkohan sekin sitten kiristystä, jos lapset itse kertovat isällensä (tai äidillensä) haluavansa olla hänen kanssaan enemmän? On se ikävää, jos se tuntuu niin pakkopullalta! Aina voi valita lapsettoman elämän, jos ei sitten käy "vahinko".
Kuinka moni nainen on parisuhteessa ja kuinka moni heistä valittaa täällä? Ihmiset yleensä kirjoittaa ongelmistaan. Jos asiat on hyvin niin ei niistä paljoa kirjoitella. (sama juttu yleisön osastoilla) Siitä voi saada käsityksen, että suurinmalla osalla on kaikki pielessä. Vaikka näin ei suinkaan olisi.
on oma elämä, mutta miten sitten itse aina törmäät sellaisiin, joilla ei ole. Kun alat tapailemaan jotain tyttöä, niin kartoita jo siinä vaiheessa, mitä harrastuksia, meriittejä yms. löytyy, ettei tarvitse myöhemmin katua.
Täytyy myös sanoa, että joskus löytyy myös miehiä, jotka pönkittävät itseään sillä, että valitsevat seurakseen ja puolisokseen naisen, joka elää miehen kautta. Haluavat tuntea jatkuvaa ihailua.
tai ilme tuskainen.........ei syty........
Itse olen sitä mieltä, että kyllä niitä lähesiriippuvaisia on niin naisissa kuin miehissä. Minusta on outoa, jos ei jo suhteen alkuvaiheessa huomaa, elääkö toinen omaa elämää vai ei. Usein ihmisillä on harrastuksia, ystävyyssuhteita yms. joista he haluavat pitää kiinni. On myös ihmisiä, jotka vain haluavat viettää aikaa kaksin. Kummassakaan ihmistyypissä ei ole mitään vikaa - jokaisen vain pitää löytää itselleen sopiva. Mutta sitä kyllä ihmettelen, jos tapailu on jo ehtinyt muuttua seurusteluksi tai jopa yhdessä asumiseksi ja sitten vasta huomaa toisen läheisriippuvuuden..
Samaa mieltä, molemmista sukupuolista löytyy läheisriippuvaisia. Vaikka aina ei ole kyse edes läheisriippuvaisuudesta vaan erilaisuudesta. Toinen voi olla menevämpi ja itsenäisempi kuin toinen jne. Käyttäisin varovaisemmin tuota "läheisriippuvaisuuus" sanaa. Ja läheisriippuvainen ei välttämättä riipu vain puolisossa.
Jos miehen mielestä omat lapset ovat läheisriippuvia halutessaan olla enemmän isän kanssa, niin sitten on kyllä asiat pielessä.
Kerro se pienelle lapselle että isällä on kuulkaas nyt oma elämä eikä häntä kiinnosta telmia pikkulapsen kanssa kun lapsi pahoittaa mielensä siitä, että isä on aina jossain muualla kuin kotona. Työasiat on tietysti pakollisia, mutta tuo vapaa-ajan vietto kodin ulkopuolella on oma valinta.
Itse olen sitä mieltä, että jos mies ei viihdy minun seurassani, etsin sellaisen miehen, jolle kelpaan.
Edellyttäen ettei se välinpitämätön mies onnistu tuhoamaan itsetuntoani ja saa minua uskomaan, että olen niin turha, ettei kukaan välitä..
Ennen päivän sana oli "narsisti", nyt muotisana on näköjään "läheisriippuvainen".
Samaa olen funtsinut. Eikä se koske vain nuoria naisia.
Jos naiset "antavat" miehen vapaasti touhuta niin ennen pitkää mies on naisensa ympärillä kuitenkin jota naiset pohjimmiltaan haluaa. Ei kukaan mies lyö laimin omaa naistaan!! Tietysti ensin on naisen saatava miehen luottamus.
Ehkä naiset ovat muuttuneet.....
Jos yhdessä ollaan niin kai sitä pitää olla yhteistäkin elämää. Mutta ei tietenkään kannata unohtaa kokonaan omaa elämää.
Ehkä nyt ei kannata perustaa omaa firmaa sentään, paitsi jos siihen on muutakin kiinnostusta. Älyllä tai sen puutteella ei ole välttämättä tekemistä firman perustamisen kanssa. Kaikkia ei vaan kiinnosta sellainen.
Se on säälittävää jos on noin....
Itse harrastan liikuntaa ja maalailen ja luen, ja tuntuu että "onnun" jos en saa aikaa harrastuksilleni. Mieheni korjasi juuri rikkipolkemani kuntopyörän, (joten taas ajellaan lähes tunti ennen aamiaista), ja hän taas saa paljon iloisemman naisen seurakseen, joka on ladannut akkunsa elämänilolla.
Tärkeämpää on yhteiselämän laatu kuin maksiaika tunneissa. JOspa ihmiset-miehet ja naiset tajuaisivat että vain silloin kun ihminen on itsenäinen, hän on "sinut itsensä kanssa" ja kypsä terveeseen suhteeseen.
Ymmärrän mitä tarkoitat,mielestäni on niin että ihminen jolla on oma elämä voi parhaiten jakaa yhteistä elämää tasapuolisessa suhteessa ilman takiaskäytöstä
Jos kummallakin on oma elämä, omia harrastuksia ja omia ystäviä. Jos kumpikin matkustaa työkseen..
Jos kumpikin viihtyy sekä yhdessä että erikseen.
Kaikki toimii hienosti niin kauan kun ei tarvitse pitää huolta lapsista.
Kumpi luopuu harrastukistaan, omista ystävistään ja omista menoistaan lasten vuoksi.
Jonkun ne lapset nimittäin on oikeasti hoidettava 24/7 jos kyse on pienistä lapsista.
Tämä asia unohtui keskustelusta.
Valitettava tosiasia on se, että jouduin itse luopumaan valtaosasta omista menoistani lasten takia, kun ei ole aikaa eikä mies ole valmis luopumaan omasta vaativasta työstään.
nim. harrastava perheenäiti
ja en ole joutunut luopumaan mistään. Omaa firmaa pyöritän edelleen, (joko vauva on mukana/tai sitten ei) Harrastan vauva mukana, eikä hän menossa haittaa. On tosi helppo-hoitoinen. Vauvan hoitoon osallistuu myös aikuinen tyttäreni 19v,(ja hätätilanteissa jopa aikuinen poikani 18v, vaikkei niitä tilanteita edes taida olla tapahtunut) ja tietysti mieheni. Väitänkin ettei meillä ole kukaan joutunut luopumaan mistään menoistaan. Kaikki on saatu hienosti luovittua vauvasta huolimatta. / Jokatapauksessa perheessämme on koira ja kissa, jotka tarvitsevat perushoitoa.
Kirjoituksesti kuulosti siinä mielessä tutulta, paitsi että eräs tuntemani mies käyttäytyi kyseisellä tavalla (itse olen siis nainen). Avioliitossa ei tosin olla, eikä tapailuamme kestänyt kuin muutaman kuukauden.
Mutta tosiaankin henkilö käyttäytyi niin, että koko aika olisi pitänyt olla yhdessä, tehdä yhdessä, urheilla yhdessä, harrastaa yhdessä. Jos olin lähdössä nais kaverini kanssa vaikka syömään, hän halusi ehdottomasti tulla mukaan. Hän halusi tulla mukaan samoihin harrastuksiin kuin minä. Minun olisi pitänyt peruuttaa tai siirtää omia sovittuja menojani, jotta olisin voinut viettää ajan hänen kanssaan. Minulla ei olisi saanut olla mitään omaa ja yksityistä. Kavereitanikaan en olisi saanut tavata ilman että hän oli tulossa mukaan. Hän halusi minut myös samaan työpaikkaan, missä hän itse oli. Ja me todellakin vain tapailimme, ja sitäkin vain muutaman kuukauden verran. Puhelin soi välillä taukoamatta. Kuvitteli, että voi tulla tuosta vaan luokseni vaikka keskellä yötä, välittämättä työ/ tai koulupäivästäni. Soitteli monesti yölläkin.
Onneksi tajusin lopettaa suhteen.
Vaimo oli harrastava, menevä ja itsenäinen nuori nainen siihen asti, kunnes vauvakuume iski. Hän alkoi rajoittaa elämääni jo siinä vaiheessa, kun ryhtyi mielessään suunnittelemaan vauvaa. Vauvoja tuli lopulta 3 kpl peräjälkeen ja samalla tuli täysi stop minunkin harrastuksille. Ahdisti. Tosin ei vaimokaan käynyt siihen aikaan yhtään missään, touhusi vain lasten kanssa ja hoiti kotia.
Minä taisin olla kärttyinen ja turhautunut nuori isä, kun menovaihde olisi ollut vielä päällä. Olin kotona, mutten ollut läsnä. Perhe-elämästä taas en siinä vaiheessa ymmärtänyt yhtään mitään. Kotitöihin en osannut tarttua ja mennä en olisi saanut, vaikka jonkin verran menin kuitenkin. Siitä tuli aina sanomista.
Nyt pojat ovat 16, 18 ja 19. Pojat kulkevat harrastuksissa tai kavereiden kanssa pitkin kyliä. Heillä on äitiinsä mutkattomat suhteet. Kateeksi käy, kun ovat kaikki kotona. Ruokapöydässä minä olen ihan ulkopuolinen.
Vaimo käy taas kokopäivätöissä ja harrastaa järjestöissä. Siitä on tullut oikea yhdistysihminen. Koen itseni usein yksinäiseksi tyhjässä isossa kodissani. Näinkin siinä voi lopulta käydä. Elämä viskelee meitä miten sattuu. Itse olisin kypsä isäksi vasta nyt, mutta pojat muuttavat kohta kotoa pois.
Isäksi tullaan kun saadaan lapsia mutta vastuu isän tehtävistä oivalletaan....
Ole aktiivinen ja pyri olemaan isä lapsillesi tavalla joka vastaa sinun käsitystäsi isästä; kysy myös joskus lapsien mielipidettä millainen on hyvä isä.
No jospa sinusta kuoriutuisi ihan hyvä isoisä muutaman vuoden päästä. Suhde vaimoonkin saa uuden mahdollisuuden yhteisen isovanhemmuusprojektin myötä. Hei, elämää on viellä edessäpäinkin!
"Eikö naisilla ole älyä, harrastaa, perustaa firmaa, matkustella johonkin mielenkiinoiseen ja (ehkäpä hurjaan?) Opiskella jotain erikoista?"
Et siis ole koskaan tällaisia naisia tavannut? Olisiko sinun tyyppivikasi tyhmyys, sokeus, kuurous, lukutaidottomuus ja loogisen ajattelun täydellinen puute.
Ihminenhän aina tunnistaa toisessa ensiksi omat piirteensä. Viestisi on siitä ilmiselvä todiste.