...voi kanssasisaret että olen onnellinen.
Avioero vetämässä, uusi asunto, uudet mööpelit sun muut vermeet.
JA SE TÄRKEIN
saa olla oma ittensä, ei tarvi aina ajatella, mitä tuo toinen siitä ja tuosta ajattelee.
Ja EI.
Minulla EI ole huonoa omaatuntoa, yli 29 vuotta passasin äijää ja lapsia kunnes lensivät pesästä.
Voi ihmeiden kevät, mikä ihana, ihana tunne!
Ja juu EI en haaveile mistään uudesta miehestä - miksi haaveilisin -- sama p.skaa eri paketissa?
Miksi vaihtaisin vapauden äijän kyttäämiseen yms.
Sanonta kuuluu, ei tarvi ostaa koko ammu jos maitua haluaa.
Te naiset, jotka mietitte eroa:
lähtekää.
Vaikaa se voi olla mutta: kannattaa!!
Avioero vetämässä, uusi asunto, uudet mööpelit sun muut vermeet.
JA SE TÄRKEIN
saa olla oma ittensä, ei tarvi aina ajatella, mitä tuo toinen siitä ja tuosta ajattelee.
Ja EI.
Minulla EI ole huonoa omaatuntoa, yli 29 vuotta passasin äijää ja lapsia kunnes lensivät pesästä.
Voi ihmeiden kevät, mikä ihana, ihana tunne!
Ja juu EI en haaveile mistään uudesta miehestä - miksi haaveilisin -- sama p.skaa eri paketissa?
Miksi vaihtaisin vapauden äijän kyttäämiseen yms.
Sanonta kuuluu, ei tarvi ostaa koko ammu jos maitua haluaa.
Te naiset, jotka mietitte eroa:
lähtekää.
Vaikaa se voi olla mutta: kannattaa!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen onnellisen puolestasi,hienoa!Kaikki eivät tuota ratkaisua uskalla tehdä.Hyvää syksyn jatkoa!
Aloittaja on taas yksi niistä supervälkyistä,joiden kohdalla ei tiedä,että itkeäkö vai nauraa?
Eipä jaksa enempää kommentoida!
Sun pointti?!? Kummastelen vain vaikken alkuperäinen kirjoittaja olekaan.
Mitäköhän tarkoitat, Supervälkky ?
se on vaan kateellinen..ilmeisesti ei uskalla itse tehdä samoin vaikka haluaisi.
Just noin...IHANA vapaus:) :)
Loppu ainainen natina, kitinä, tenttaus.
Lapset onnellisesti saatettu maalimalle, nyt OMA elämä. Ei tosiaan tuu kukaan enää sanelemaan ehtoja elämiselle.
Kaikki naiset, jos vähänkin mietitte eroa..EROTKAA.Ei se elämä siihen lopu, päin vastoin nyt se vasta alkaa.Yksin ei tartte olla..seuralaisia riittää, ihan valita asti.
Heittää 30 vuotta pois ja olla noin riemuissaan.Mutta ne naiset..... kyllä ne voi.
itse erosin myös vasta tuli 25 vuotta täyteen ja elämä alkoi olla melkoista toistoa tiesit etukäteen mitä toinen vastaisi kysymykseesi- ei viittiny pahoittaa mieltään useinkaan mutta nyt oma elämä omat murheet tosin sitä ne oli aikaisemminkin.mutta silti aina se kannattaa ei täällä olla kuin kerran kai?
Minun mieheni lähti nuorikon perään 27 avioliittovuoden jälkeen ja ihan suoraan uuteen suhteeseen ja vielä vanhalle miehelle pari alakouluikäistä lasta kaupanpäälle. Mahtaa olla mukavaa ! Niinkuin edellä on mainittu niin kyllä tämä vapaus on todellakin IHANAA, vaikka en avioerojen kannattaja olekaan.
Oikeinko sinä ihan aikuisten oikeasti aina ajattelit että, "mitähän tuo toinen siitä ja tuosta ajattelee"? Meillä ainakin minä pelkäsin jokaista sanaakin tai sitäkin mitä ei tullut sanottuakaan. Naapurin mies ei uskalla edes aidalle tulla juttelemaan jos vaimo on kotona!
Entä kyttäsitkö sinä äijää, vai hän sinua? Meillä vaimo oli mustis.
Entäpä passaaminen? Olisitko päästänyt miehen kokkaamaan ja pesemään vaatteitasi? Olisi marttyyrikruunu himmennyt?
Minä sain toki kokata omat ruokani ja lapsillekin mutta kun äiti tuli töistä, hän teki sen "oikean" ruoan.
Ihmekös, että lapset ovat vähän pyyleviä, kun oli pakko syödä toinenkin ateria ettei marttyyriäiti loukkaannu.
Minun pyykkeihini ex ei koskenut pitkällä tikullakaan ja hänen vaatteisiin minä taas en saanut koskea, puhumattakaan, että olisin saanut panna niitä omien "paskaisten" joukkoon!
Olisi kiva tietää millainen mies kelpaisi.
Näillä nurkilla on lähes joka talosta emäntä häippäissyt.
Useimpien miehet ovat olleet liiankin kilttejä, kuten minä itse, tai muuten vain aivan tavallisia arkisia puurtajia.
Pitäisikö joka päivä olla yhtä juhlaa kuten sinulla nyt tuntuu olevan?
Kun tässä nyt tuumailen, niin kaikkein vittumaisimmilla äijillä rouvat ovat pysyneet parhaiten kotona.
Naiset siis oikeasti rakastavat renttuja?
Tuli tässä välillä käytyä kapakoissa ja todettua, että siinä suhteessa naisilla menee hyvin. Kapakat ovat väärällään niitä ihania renttuja! HIV:iäkin täällä on vielä harvalla...
Kehoittaisin kuitenkin muutaman kerran tutustumaan siihen valikoimaan ennen eropapereiden jättämistä!
Lapset eivät lennä pesästä 29 vuotiaalta äidiltä jos on oikea äiti!
On totta että, tuo vastuuttomuuden osoitus on valintasi ja todistaa todella hyvin mitä lapsesi ja miehesi ovat joutuneet kestämään. Arvoissasi on vain yksi asia eli sinun itsesi näpa ja materiaali mikä pitää itsetuntosi "kasassa" . Vapaa et ole tuolle illusiolle koskaan vaan se seuraa sun varjona..
Asiaahan sinulla ei tietenkään muuta miksikään se, että alkuperäisen lapset ovat niitä 29-vuotiaita eikä äiti itse.
Äläpäs hutki, jos et osaa tutkia.
Joo. Olen itse asiassa syntynyt 1946. Että opettele ihan oikeasti ensin lukemaan.....
esikoiseni on 33, seuraava 28 ja kuopus 25.
Lukaistuani lähteitäsi ei voi kun ihmetellä kun itse toteat "passanneesi" miestä 29 vuotta ja nyt koet ja ilakoit vapaudellasi?!
Kuka ihme vapauttasi on rajoittanut muut kuin itse?! No Vastuu tavaomaisesta perheestä ja lapsista minkä mieskin tekee varmuudella aina. Kun nyt vastuun kantaminen on muuttunut mielestäsi (Miehen passamiseksi) olet kai itse vapaehtoisesti rajoittanut "vapauttasi" tai muuten vastuuntuntosi ei ole ollut aitoa/vilpitöntä.?
Ota vain omaan piikkiisi vapauden valistava vaihe ja vapauta ennenkaikkea itsesi kateruudesta sekä vihasta miestäsi kohtaan. Että voisit olla oikeasti vapaa.
Voi veikkonen - en ole katkera enkä vihaa miestäni sitten yhtään - hän on minulle kuin ilmaa - saa elää omaa elämäänsä ja minä samaten.
Ja siitä passaamisesta; kuorin kyllä ihan oikeasti perunatkin hänen lautaselleen, tein voileivät - ihan kaiken - ei hän KÄSKENYT mutta nuorena / rakastuneena/tyhmänä halusin olla hyvä, kiltti ja osoittaa että todella välitän.
No, kankkulan kaivoon meni sekin - mutta kuule:
et voi tietää, miten ihanalta tuntuu, kun saa ihan oikeasti elää kuten tahtoo - ei kysellä lupaa, ei kysyä joka asiassa LUPAA että saako/voiko ostaa sitä tai tai tätä - ENKÄ tarkoita luksustavaroita.
Mutta voi voi, miten paljosta olen jäänyt paitsi kun luulin, että ´´ avio-onnea´´ kestää ja kestää joo kestihän se, kunnes loppui.
En välitä tuon taivaallista mitä hän tekee, jos saa päähänsä mennä naimisiin, olen ekana onnittelemassa häntä ja esittämässä surunvalitteluja uudella muijalle,,,, :-))
Kyllä äijiä pännii kun eukot saakin päähänsä, että voi elää ihan omaa, itsenäistä elämää.
Ja sitten se, että se samperin eukko saattaa löytää miehen, joka tietää - ettei se ole vain pissimistä varten...
voi äijäparkoja.. ._((