Miehet oletteko te oikeasti ihastuneena itsevarmoja vai ujoja. Tietenkin tämä on hyvin yksilökohtaista. Mutta jos teille tulee katsekontakti naisen kanssa, josta ehkä vähän tykkäätte, niin pystyttekö katsomaan häntä silmiin, kun hän puhuu vai karkaileeko katseenne muualle?
Miehet oletteko
te oikeasti
61788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu ihan siitä millainen sinä olet ihastuksen kohteena.
Avoin positiivinen, osoitat ainakin hyväksyväsi miehen, hymyilet hänen jutuilleen = aluksi hiukan ujo mutta kuoriudun varsin nopeaksi omaksi hurmaavaksi avoimeksi persoonakseni, itsevarmuus kasvaa sitä suuremmaksi mitä selvemmin osoitat että sillä on merkitystä mitä sanon ja teen.
Olet neutraali, asiallinen = "Slippery slope". Minä olen samanlainen takaisin. Nää voi kääntyä mihin tahansa suuntaan. Itse otan kaikki mokat aika raskaasti ja väitän että useammin noi tilanteet päättyy jonkinlaiseen latteaan lopputulokseen. Ei vaikutusta.
Olet negatiivinen, ynseä, sisäänpäinkääntynyt, vittuilet, loukkaat tai ylenkatsot = minua ahdistaa olla läsnä. Tulee helvetin paha olo. Elävä helvetti oikeastaan olla ihastunut tuossa tilanteessa, tuntuu niin... turhalta ja mitättömältä ja arvottomalta.
....
Voi naiset, kun tietäisittekin kuinka paljon tutustumistilanteissa teidän oma mielenkiinto, arvostus ja sen osoittaminen ainakin mulle - ja varmasti muillekin miehille - tarkoittaa. Itse en ole todellakaan oikeassa elämässä mikään auervaara sanallisesti tai mulle lainkaan helppoa lähteä tutustumaan kehenkään. Mutta jos nainen on sellainen joka tukee mun yritystä - ensinnäkin mä arvostan sitä aivan tajuttomasti. Siitä tulee heti naiselle 10 pistettä lisää. Tosiaan, se hyvä palaute ja selkeä hyvilläänolo ja positiivinen palaute ja kommunikaatio... ne tekee musta hyvin nopeasti itsevarman ja avoimen hurmurin. Suudelmasta saa sitten rakastajan ;-)
Ja mä vilkuilen silmiin. En katso kokoaikaa silmiin... multa ainakin katoo sanat jos katson liian kauan ihanan naisen silmiin... ja hämmennyn. Siksi helpompaa katsoa sivuun. Mut kyl mä välillä haen sen silmäkontaktinkin selkeesti...
Kiitos sinulle todella paljon. Viestisi oli selkeä ja sain vastauksen. Tulin heti paremmalle tuulelle :)
Tosiaan useat naiset, esimerkiksi minä, ovat ihastuneina todella vetäytyneitä, eivätkä halua toisen osapuolen missään nimessä tietää ihastumisesta mitään. Outoa ja ristiriitaista? -Kyllä.
Naiset haluavat olla vaikeasti tavoiteltavia , mutta silti he haluavat samalla jotakin "peliä". Miehen on siis suuri "riski" lähestyä naista.
Mutta tämäkin hyvin yksilökohtaista. :)
Mut sen pelin on syytä jatkua vain siihen kun mies tekee selkeän aloitteen ja kertoo tunteistaan. Jos sen jälkeen vielä pitää kylmää "etäisyyttä" niin mies laskee mitä tulee 1 miinus 1 yhtälöstä tulokseksi. Emmekä me odota että nainen kapsahtaa syliin kypsänä ja lämpimänä ja vastaanottavaisena samantien ... mutta jotain sellaista on naisen annettava johon mies voi tarttua henkisesti ja pitää sitä itseään vahvistavana asiana. Naisen aito hymy ja hyväntahtoinen nauru on niitä juttuja joilla pääsee jo tosi pitkälle... :)
Eli olkaa naiset varovaisia sen pelinne kanssa. Ymmärrän kyllä miksi sen pitää olla niin ja toiveikkaana koitan seurata niitä pieniä vihjeitä... ja sen perusteella sitten teen aloitteen kyllä.
Mutta jos sen jälkeen ei kaikua synny ja nainen tuu mukaan jollain miellyttävällä tavalla niin käytännössä edessä on helvetin iso urakka jos aiotte siitä saada jotain hyvää. Noi menee niiksi "säädöiksi" jossa molemmat saattaa varoen kierrellä ikuisuuden toisiaan koskaan pääsemättä lähelle. Se ei ole toivottava lopputulos varmaan naisellekaan...
mutta kun on niin pirun ujo, niin ei millään uskalla näyttää kiinnostustaan (sitä ihan vahingossa rupeaa etäiseksi, ja muka välinpitämättömäksi)
että jos mies vain huomaisi, että kyseessä on tosi ujo neito, niin olisihan se kiva jos mies jaksaisi vähän nähdä vaivaa... (ymmärrän kyllä että ei sitä jaksa aina, pitäisi varmaan itse ottaa vähän enemmän rohkaisuryyppyjä, niin tutustumisestakin jotain tulisi...)
Olen luonteeltani ujo, mutta olen oppinut jyräämään ujouteni kylmällä logiikalla.
Ehkä tähän sitten tarvitaan vähän enempi elämänkokemusta, en tiedä. Mutta jos joku nainen mua kiinnostaa, niin kerään hetken rohkeutta ja sitten menen juttelemaan. Ei ne kaikki lämpene, mutta eivät ne yleensä myöskään turpiin lyö. (Tosin joskus semmoinen bitch-katse tekee kyllä melkein fyysistä tuhoa ;D) Vaan eipähän tarvitse yksinään jälkeenpäin jossitella.
En jaksa enää noita ihmissuhdepelejä, pieniä vihjeitä ja piilomerkityksiä. Ajan tuhlausta.
No yleensä mitä enemmän tykkään niin sitä vaikeampi on siihen naiseen ottaa minkäänlaista kontaktia.