Vaihderikkaan 2,5 vuoden väkivaltakierteen jälkeen sain vihdoin aikaiseksi muuttaa omaan asuntoon. 3 kk olen asunut omillani ja puhunut suhteemme päättymisestä miehelleni. Kun hän lopulta tajusi, että olen tosissani. Etten aiokaan muuttaa takaisin. Hän otti taas lääkkeitä purkillisen(juuri sen verran, että tietää ettei siinä henki lähde) ja soitti itselleen ambulanssin sitten. Joutui psykiatriselle akuuttiosastolle. Sieltä hän nyt laittelee upeita viestejä sata päivässä. Kuinka hän on muuttunut mies ja korvaa kaiken pahan! Hän on kuin Tommy Taberman! Onko täällä ketään, jolla samoja kokemuksia??
Hän on mielisairaalassa!
nyrkki&hella
31004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin oli kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista itsemurhayrityksen jälkeen. Kolme päivää osastolla tarkkailussa ja kun en lämmennyt sen yrityksille enää niin tuli sitten ihan ovelle ja veti taas turpaan. Sitä sitten jatkui vaikka kuinka kauan.
Kun vihdoin poliisit ottivat minut todesta sain sille lähestymiskiellon. Nyt on ollut rauhallisempaa kun puhelimella se ei minua saa kiinni eikä ovelle enää uskalla tulla vittuilemaan.
Se ihminen ei mulle pysty korvaamaan mitään mitä on saanut aikaan sillä multa meni työpaikka sen jatkuvien mustasukkaisuuspuheluitten vuoksi. Multa meni myös luottotiedot sen maksamattomien velkojen takia ja vielä asunto päälle päätteeksi. Tiedän myös mitä on elää ikuisessa vihassa. Se kuluttaa.
Paitsi että mies ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa.Henkistä lähinnä,oli sairaalloisen mustasukkainen ja omistava ja kärsi muistakin mielenterveysongelmista.Uhkaili itsemurhalla jatkuvasti ja kerran sitten tekikin saman tempun,että otti lääkkeitä tasan sen verran että joutui sairaalaan.Jatkohoitoon(terapiaan) ei suostunut,kun ei mielestään tarvinnut.
Minä sain tarpeekseni uhkailuista ja muista tempuista ja lopetin suhteen.Sen jälkeen alkoi tulla viestejä ja puheluita ja uhkailuja ja vaikka mitä,mutta kerta riitti minulle.
Ero oli kaikesta huolimatta aika rankka,mutta otinpahan opikseni,että toista kertaa en samanlaista enää katso.Ja hyvä niin.Viimeksi kun eksäni tekemisistä kuulin,niin sama meno jatkuu,eli se siitä muutoksesta.
Kukaan ihminen ei muutu hetkessä.Parantuminen kestää vuosia, jos sittenkään.Niin monen viestin lähettäminen päivässä kuvastaa vain epätoivoisuutta ja "ihanuus" on vain keino päästä lähelle. Neuvoni on että unohda kyseinen mies.Äläkä vastaa mihinkään viesteihin. Ota elämässäsi vastaan uudet haasteet.