Eiku, meitsi oli eilen tos lähijunassa ja mä huomasin ku yks nainen teki siin Sudokua. Ku mul on toi hemmetin korkee äö, ni mä päätin vähän jeesata sitä raukkaa. Tyyppi oli selkeesti umpikujassa, se ei vaan ite tiennyt sitä.
Mä aloitin must tän aika hyvin sanomalla: "Toi on sellanen peli, mis sun pitää käyttää numerot 1-9 vaaka- ja pystysuoriin riveihin. Samaa numeroo ei saa käyttää kahta kertaa." Se kääns päänsä muhun päin ja katto rilliensä yli pröystäilevästi: "Aijaa, no mä olenkin ihmetellyt, et miten helvetissä tätä pelataan. Kiitti v*****i."
Huomasitteks te miten upeesti mä bongasin avun tarvitsijan? Mut sil oli selkee asenneongelma avun vastaanottamisen suhteen, joka kävi ilmi ku mä sanoin sille: "Ton pelin nimi on SU-DO-KU. Se on Japania, mistä toi peli on kotoisin." Mä sanoin pelin nimen varmuuden vuoks tosi hitaasti ja aika kovalla äänellä, koska mitä mä olen huomannut, ni jengin on aika vaikeet hogata noit vierasperäsii sanoja ekalla kuuntelukerralla.
Mä huomasin et mua vastapätä olevat ihmiset katto mua silmät suurina, tyyliin et aika pikkasen tol jäbällä leikkaa, mistä helvetistä se tonkin ties. Mä vaan nyökkäsin niiden suuntaan. Mul ei oo tapana leijuu tollasilla asioilla.
Täs vaiheessa se krypton ratkoja päätti poistua paikalta. Sitä selkeesti otti päähän se, et mä tiesin siitä pelistä niin paljon. Kaiken huipuks se ei kehdannut myöntää, et se olis tarttenut apua. Tais mennä oma ego nöyrtymisen tielle. Tai sillai.
Onks teiän vaikeeta ottaa apua vastaan?
Mä aloitin must tän aika hyvin sanomalla: "Toi on sellanen peli, mis sun pitää käyttää numerot 1-9 vaaka- ja pystysuoriin riveihin. Samaa numeroo ei saa käyttää kahta kertaa." Se kääns päänsä muhun päin ja katto rilliensä yli pröystäilevästi: "Aijaa, no mä olenkin ihmetellyt, et miten helvetissä tätä pelataan. Kiitti v*****i."
Huomasitteks te miten upeesti mä bongasin avun tarvitsijan? Mut sil oli selkee asenneongelma avun vastaanottamisen suhteen, joka kävi ilmi ku mä sanoin sille: "Ton pelin nimi on SU-DO-KU. Se on Japania, mistä toi peli on kotoisin." Mä sanoin pelin nimen varmuuden vuoks tosi hitaasti ja aika kovalla äänellä, koska mitä mä olen huomannut, ni jengin on aika vaikeet hogata noit vierasperäsii sanoja ekalla kuuntelukerralla.
Mä huomasin et mua vastapätä olevat ihmiset katto mua silmät suurina, tyyliin et aika pikkasen tol jäbällä leikkaa, mistä helvetistä se tonkin ties. Mä vaan nyökkäsin niiden suuntaan. Mul ei oo tapana leijuu tollasilla asioilla.
Täs vaiheessa se krypton ratkoja päätti poistua paikalta. Sitä selkeesti otti päähän se, et mä tiesin siitä pelistä niin paljon. Kaiken huipuks se ei kehdannut myöntää, et se olis tarttenut apua. Tais mennä oma ego nöyrtymisen tielle. Tai sillai.
Onks teiän vaikeeta ottaa apua vastaan?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ensimmäiseksi kiitän makeista nauruista :D
Toisekseen kysymykseen rehellisesti vastaten on pakko sanoa,että mä en voi sietää jos joku tulee neuvomaan. Oli asia mikä hyvänsä, tein mä sen kuinka päin mäntyä tahansa niin mua jurppii jos joku tulee sanomaan kuinka se oikeesti pitää tehdä. Hetken kelailtua teen asian salaa niinku on neuvottu mutta en missään nimessä halua antaa neuvojalle sitä tyydytyksen tunnetta,että mä oon myöntäny tehneeni väärin.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä,mutta mikäpä jääräpään muuttais.
suakin sen tyypin vaikeus ottaa apua?
..Ööööhm..
Joo, just se mua naurattaa.. :D
mutta kun kukaan ei tarjoa, ainakaan sellainen jonka mä haluaisin auttelevan mua! :P
sanoo?
harrasta mitään piilomerkityksiä ;)
väsyny provo..
oli väsynyt provo ku sua teki.
nää sun mukanokkelat
varmaan helvetin matala äö?
Matt Lontoosta varmaan sanoisi Enskalle, että You have some growing up to do...
Evidenssi osoittaisi pikemminkin niin päin.
mun äö:stä on evidenssiä (ziigaa mun galleriasta), toisin kuin eräiden...
näin, että teistä tulis Sarvikuonokkaan kans hyviä duunareita hevi-hyllyille.
usko et tos oli mistään nöyrtymisestä kyse. Sil vaan tuli kiire. Näkeehän sen tosta kiitoksestakin kuinka paljon se oikeasti arvosti sun apua. Usko vaan et se just parhaillaan kertoo kavereilleen, et miten ystävällisen ja älykkään kaverin tapasi tänään. Voi olla jopa ihastunut eikä siksi kehdannut jäädä paikalle.
et kyseessä oli ns. krooninen vastaanhangoittelija. Sellasii löytyy myös tältäkin palstalta.
on suurten positiivisten tunteiden vallassa, mut on pakko näyttää ulospäin toisenlaista minää. Noin mäkin ajattelen kaikkien kohdalla, jotka sanovat jotain pahaa musta.
Pitäs olla vastavuoroisuutta enemmän. Se olis voinut sitten auttaa sinua. Esim. pamauttamalla kassilla päähän...eikä vaan häipyä tolleen
...ja jättää sua ihan ihmettelemään.
Epätietoisuus on pahinta. Selkeit signaaleja kehiin, eikä mitään vihjauksia. Tosin voisko toi kassilla lyöminenkin olla vaik ihastusta, mut henkilö ei vain osaa ilmaista tunteitaan paremmin? Eiks noit tunteit vois näyttää vaik eri värisillä lampuilla?
Todennäköisesti se hehkui punasena eikä Einsteini ymmärtänyt mitään.
voi hehkua vihasta tai ujoudesta tms. Liian paljon vaihtoehtoja samalle värille - mä edelleen peräänkuulutan niit eri värisiä lamppuja. Sellasen vois asentaa otsaan heti syntymän jälkeen.
jo nähny rottatouillen?
helikopterilla ja tiputa mulle joku paketti tohon pihalle..mä heilutan valkosta lippuuu!
Kyl mie milellään otan apua vastaan mut vaan tasan sen verran että tuun toimeen, neuvoja ja vinkkejä mielellään.
Mut jotain konkreettista apua... Otan vastaan mut en kyllä pyydä vähässä kummassa, vasta sit kun en oikeasti ite handlaa. Toisaalta mie jeesaan ihmisiä mielellään.
ottaakin vastaan, jos sitä tarvitsisi. Harvemmin kyllä olen avun tarpeessa.
päinvastoin itse asiassa.
Mä pyysin itselleni assaria tänään, mutta pomo nauroi. Olikohan se hyvä merkki?